Viikko sinne ja viikko tänne

Iltaa kaikki, jotka tätä blogiani lueskelette ja iltaa heillekkin, jotka eivät niin aina tee.
Oli viittä vaille tänään, että en tehnyt päätöstä olla kirjoittamatta mitään enää mihinkään koskaan. :(
No mitä, kun sain hyvän uuden runon päästä kiinni ja ajattelin kirjoittaa sen heti eräälle foorumille tänne nettimaalimaan.
Harmikseni löysin entiset, jo keksityt, vanhat runot jostakin. Runojen yläpuolella, hiukan vasemmalla luki, että sinulla (siis minulla) on kaksi (två) runoa hyväksymättä.
Noh, minä en löytänyt  pienenpientäkään nypykkää, jota painamalla olisin runoseni sinne hyväksynyt. Ihmettelin, että miksiköhän ne pitää vielä hyväksyä, vaikka on ne sinne innosta hehkuen kirjoittanut?
Kun en näpykkätä löytänyt, lähetin ne kaksi edellistä  runoani uudemman kerran ja niinpä heti äyskähti teksti:
sinulla on kolme (!) (tre) (!) runoa hyväksymättä. Minun laskujeni mukaan niitä olisi pitänyt olla neljä. Tässä vaiheessa sen yhden uuden runon kirjoittaminen oli jo sulaa mahdottomuutta. Niin pal oli luovuus tästä kaikesta kärssinyt.
Runoni näkyilivät sitten ja olivat näkymättömissä ihan niin kuin niitä huvitti ja minä sain kirkkaan ajatuksen lopettaa koko Facebookkiin kirjoittamisen runoilemisineen päivineen ikiajoiksi.
Kaikki positiiviset kommentit Fb:ssa saivat minut kuitenkin pyörtämään aikeeni ja tässä sitä ollaan.

Tämä blogi oikeastaan, jos OIKEIN  tarkkoja ollaan, ei ollut ollenkaan lopettamisuhan alla.
Ei, vaikka blogiosastolle pääseminen oli taas hyvin työlästä ja pitkäveteisen odottamisen takana.
Se johtuu tästä koneesta.
Myöhä jo muutenkin. Ei tässä nyt koneiden enää tarttisi reistailla.
Syy bloggaamisen myöhäiseen alkamisajankohtaan on siinäkin, että olimme illansuussa lähetysseuroissa Pappilassa. Seurat kestivät 21:een, kuten kunnon seurojen kestää kuuluukin.
Vieraana illassa oli lähetyskeskuksen johtaja oikein Romaniasta saakka ja oikein romanialainen itsekkin. Olisi nimittäin voinut olla muunkinmaalainen, koska Om:n lähetysorganisaatiossa on työntekijöitä ympäri maailmaa.
Oli niin mielenkiintoista kuunneltavaa, että unohdin, että minulla on menossa laihdutuskuurissa 5:2, se kakkos osa.
Yhtään ei hermostuttanut, vaikka en voinut syödä tarjolla olevia ihastuttavia voisilmäpullia (smörögabullor).
Vaikka olisi ollut 5:2:sta se vitos osio, en olisi voinut syödä kyseisiä pullia, koska aion seuraavat pari kuukautta syödä vain glutenittomia tuotteita.
Syy: vatsani möyrästää, velloskelee, kupruilee ja paisuilee ihan mahdottomasti, eikä se ole edes pahinta tässä asiassa, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?
Olen valitellut näistä ko. seikoista muutamille ihmisille ja he sanovat, että minulla on vilja-allergia.
Juuri noin heidänkin vatsalaukkunsa kuulemma möyrästelivät ja se ei heidänkään mielestä ollut se pahin seikka (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?)
Ymmärrän kyllä, että pitää mennä oikein tohtorin pakeille, mutta kokeilen ensin itse ja sitten menen.
Onneksi, kuten kaikki varmaan muistatte, minä satun pitämään tattarijauhoista, eikä hirssipuuron syminen tuota mitään vaikeuksia.
Minulle ei oikeastaan minkään syöminen tuota mitään vaikeuksia ja se auttaa tälläisessä rajoiteasiassa hyvin paljon.
Tänään olin muuten myös päivällä lähetyskokouksessa.
Se on, kun on eläkkeellä ehtii kokoustaa aamusta iltaan, jos niikseen tulee.

Torstaina ajelimme Mathewin kanssa Kauhavalle Suomen Kristillisdemokraattien Etelä-Pohjanmaan piirin piirihallitusken kokoukseen.
Sain kokouksen tuoksinassa suuni auki muuhunkin kuin herkullisen sokeririnkelin syömiseen.
Olin iloinen, kun sain.
Suun avaaminen ei aina ole niin helppoa, varsinkin jos oma mielipide on erilainen kuin muilla rinkelinsyöjillä. Hyvin me kuitenkin selvisimme ja näillä eväillä mennään eteenpäin. Joko syteen, tai saveen.
Lauantaikin kului iltapäivän osalta Kristillisdemokraattisissa merkeissä. Laihialla vietettiin puolueen paikallisosaston 40-vuotis-päivää.
Olihan hienot juhlat! Vieressäni istui vanhempi nainen, joka juhlatilaisuuden päättyttyä sanoi vierustoverilleen kuuluvalla äänellä:
-Yhtään ei tullut pitkäksi aika!
Eikä muuten tullt. Ei meinannutkaan. Ohjelma oli niin mahtavaa.
Lopuksi juotiin vielä kakkukaffit ja kakkukin oli niin hyvää, että en muista kuuna kullan valkeana sellaista saaneeni.

Meillä oli viikon varrella mieluisia vieraita Jyväskylästä. Äkku ja Tyttityllerö.
Tarjosimme vieraille jauhelihapullia ja punajuuripaistosta. Edelliset onnistuivat erinomaisesti, eikä jälkimmäinenkään HASSUMPAA ollut. (Söikin, ennenkö turpiinsa otti).
Seuraavaan satsiin pitää vaan laittaa runsaasti enemmän sipulia ja homejuustoa. Punajuuria oli riittävästi. Niitä tulee olemaan kaikkiin sataan seuraavaankin paistokseen riittävästi. Niin runsaasti niitä keväällä maahan kylvettiin.

Sunnuntaina menimme Isonkyrn Vanhaan kirkkoon jumalanpalvelukseen. Vanhassa kirkossa on aina se oma, hitusen verran tavanomaistakin, juhlallisempi tunnelma.
Myös Huutoniemen kirkossa, jonne illansuussa ajelimme seuroihin, on aina oma fiiliksensä.
Huutoniemen kirkko on valittu kuulemma Suomen...apua...nyt en muista kuinka monenneksi rumimmaksi kirkoksi? Oliko se viidenneksitoista, tai jotain?
Oli, mikä oli, se ei pidä paikkaansa!
Huutoniemen kirkko on Euroopan Unioonin toiseksi upein kirkko! Ja, vaikka en ole viitsinyt ottaa selvää, mitkä ovat ne noin 14 muuta "rumaa" kirkkoa, voin vakuuttaa niidenkin kohdalta, että pieleen meni äänestykset.
Rumaa kirkkoa ei ole olemassakaan. On vain rumasti ajattelevia ihmisiä. Piste.

Euroopan toiseksi ihastuttavimmasta kirkosta suhautimme Asevelikylään. Koko joukko oli koolla ja joimme kahvia ja Coca-Colaa ja söimme muutamat muffinssit.
Viikonloppuna saamme ehkä Hälvänmutkalle taas karvaisen vieraan.
Karvainen vieras on muuten karvanajolla, jotenka se ei nyt niin hirveän tervetullut ole, mutta pakko sen on meille tulla.
On saarikaudenlopettajaiset ja silloinhan kaikkien kynnellekynttäävien on paukuteltava pommeja ja ammuttava ilotulitusraketteja. Niin siitäkin huolimatta, vaikka itsellä ei ole saarta, eikä koko tuttavapiiriin kuulu ihmistä, jolla olisi saarta huviloineen.
Paukutteluun ja pommitteluun ei saaria kaivata. Hyvin onnistuu omakotitalon pihamaaltakin ja Lyllan on ihan poissa tolaltaan.
Siispä tänne vaan koira! Karvoineen päivineen. Landella ei paukutella.

Nyt on aika tärskäyttää piste tämän jutun loppuun ja toivottaa kaikille hyvää yötä Jeesus myötä!
T: Kaisa Strandö-Pomskog
---------------------------------------------------
Matteuksen evankeliumi, luku 9, jakeet 1-3

Jeesus astui veneeseen, meni järven yli ja tuli kotikaupunkiinsa.
Siellä ihmiset toivat hänen eteensä halvaantuneen, joka makasi vuoteella.
Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle:
"Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."