Minä.

Yläkuvassa melkein saman ikäisenä kuin numeroläpykkä rinnuksella ja alakuvassa melkein puolet nuorempi kuin numeroläpykkä rinnuksella.

Niin aika kuluu ja me sen mukana. Ei voi mtn. Paljon on purnukkaa ja tuubia peilikaapissa, mutta ajan kulumista ei voi paljoakaan peitellä. Ihan pintapuolisesti ulointa pintaa ainoastaan.

Numeroläpykkä rinnuksella tuossa yläkuvassa on tietenkin kuntavaalinumeroni: 72.

Kuva on itseasiassa juuri kuntavaaleja ja niiden ehdokkuutta varten otettukin. Oikein valokuvaamossa. Kuva Vintillä Isossakyrössä.

Numeroläpykästä puheenollen, Charles sanoi, että minun kohdalleni osui huono numero.

Ihmettelin hiukan, että kuinka numerot voivat olla huonoja? Numerothan ovat sitä mitä ovat.Kirjaimet voisivat ennemminkin joskus olla huonoja, jos niitä vaalinumeroina käytettäisiin. Varsinkin Q ja Z. Ainakin, jos vaalinumerot olisivatkin kirjaimia, eikä numeroita. Tai jos molempia, kuten autojen rekisterikilvissä. 

Q on tavattoman vaikeaa piirtää äänestyslappuun selvästi. Siitä voi helposti unehtua kiireessä piirtää se pikku hännäntypykkä oikeaan alareunaan. Äänestyslipukkeessa lukisi  silloin O! Pahimmassa tapauksessa nolla.

Charles selitti, että kaikki numerot, joissa on väkästä, tai poikkiviivoja ovat vaalinumeroina huonoja. Valitettavasti seitsemässä löytyy molemmat. Sekä väkänen, että poikkiviiva.

Noh, täytyy sitten, kun alkaa jakamaan vaalimainostansa, kirjoittaa siihen punaisella, että muista väkänen ja poikkiviiva!

Lauantaina olimme Kurikassa KD:n kevätkokouksessa. Lopuksi saimme hyviä ohjeita omaan henkilökohtaiseen vaalimainontaamme. Olen saanut hyviä vinkkejä jo ennenkin Magnukselta (ei meidän). Hän kehotti minua tilaamaan 4 metriä korkean panderollin ja pystyttämään sen tiemme varteen. Sanoin, että en voi, koska panderolli kaadettaisiin heti.

Letkutie kiemurtelee koko  sadan metrin komeudessaan niin aakeella laakeella peltojen keskellä, että tuuli kaataisi sen heti. (Kukaan muu sitä ei kaataisi).

Näillä lakeuksilla tuulee tyvenelläkin. Siinä olis panderollit maassa alta aikayksikön ja mitä sellaisella 4:n metrin panderollilla tekee, joka kyntää pitkin maata? Ei mitään!

Mainotamisohjauksessa kerrottiin myös, mitä ei pitäisi kenenkään, vähänkään itseään kunnioittavan vaaliehdokkaan, ikinä tehdä. Hänen ei pitäisi pudotella ihmisten postilaatikoihin mustavalkoisia, kotikoneella monistettuja töhryisiä lappusia. Onneksi minä en ollut sellaisia aikonutkaan kenenkään postiloodiin sujautella. Ainakaan kovin töhryisiä.

Edellisessä mhvv:ssä kerroin, kuinka poltin palleanseutuni. Kyseinen seutu otti ja äityi niin kamalaksi, että luulenpa, että minun olisi pitänyt mennä terkkariin sen kanssa. Välittömästi sen keitinveden loiskauksen jälkeen. Nyt on turha enää pyllistää, kun on köntsät housussa (jos tälläinen epämiellyttävä vertaus tässä kohtaa sallitaan).

Pahemmin palanut alue on 10 neliösentin (!) suuruinen ja sen ympärillä on viidensentin levyinen vähemmän palanut vaaleanpunainen kranssi. Se kymmenen neliösentin kaikale on vihoitellut ilkeästi. Siitä on myös tihkunut jotain kamalaa nestettä ja mikä pahinta, paidanhäntä on takertunut päivisin (ja öisin) kiinni siihen kuivettuneeseen nesteeseen. Lienee sanoittakin selvää, että paidanhännän kiskominen mahanahkasta irti on tuntunut aika makealta. 10 neliösentin alueeseen on niin ikään tarttunut nöyhtää paidanhännästä ja myöskin epämääräinen lukumäärä hiuksia ynnä muita säikeitä ja nöyhtää. Olen pelännyt ihan hirveästi, että saan vielä verenmyrkytyksen kaiken muun hyvän lisäksi (Kaikki muu hyvä: särky, kipu, vuotaminen, verestäminen ja punoittaminen).

Tälläkin hetkellä aluetta jomottaa, mutta ajattelen, että ei tässä enää pahemmin voi käydä, koska kerran hengissä ollaan.

Magnus on kehottanut laittamaan palokohtaan Bepanthenia, mutta olen kieltäytynyt jyrkästi.

-Laita itte veriseen haavaan rasvaa, joka leviää yhtä hyvin kuin jääkaappivoi leivälle, olen huutanut, jos nyyhkytykseltäni olen pystynyt.

Desinfiointiainetta (sitä kirvelemätöntä) olen pruutannut haavaan desilitran päivässä. Ei asiat sillä ainakaan huonommaksi ole menneet, jos ei kyllä paremmaksikaan. Rukoiltukin asian tiimoilta on runsaasti ja se, jos jokin, on auttanut.

Viimeviikon kalenteriaukeama puhuu paljon itse kalenterin käyttäjästä. Ainakin hänelle, joka osaa sitä lukea (so minä).Kalenteri kertoo, että voisi olla tarkempi asioita ja paikkoja ylös kirjatessaan ja varsinkin niitä pois jättäessään.

Kalenterin omistaja vastaa kuiskaten, että niinhän sitä pitäisi. Tähän ikään on kuitenkin näillä vähäisillä eväillä päästy ja luulen, että loppuun asti myös päästään. Onko se sitten a) hyvä, b) huono, sen tietää sitten, kun elon kaari on lopullisesti painunut suohon. Nimittäin he tietävät, ketkä jäävät asioita näkemään. Itse olen taivaassa, jossa ei enää unohdukset ja epäonnistumiset krassaa.

Tuli hieman arvoituksellista pränttiä, mutta en lähde sitä nyt availemaan. Ei mitään vaarallista kumminkaan. :D

Sunnuntaina oli Naisten kesken iltapäivä Ystävyydenkulmassa Tervajoella. Minulla oli kahvinkeitto/pöytienkoristelu/tarjoiluvuoro. Hyvissä ajoin menin paikalle. Oikeinkin hyvissä. Marjo kertoi nähneensä autoni jo kahdelta Ystävyydenkulmalla, vaikka tilaisuus alkoi vasta kello 16.00.

-Pitää paikkansa! sanoin Marjolle. -Minkä ennen huitaisin tunnissa kestää nyt tuplasti enemmän, eli kaksi tiimaa.

Hyvä oli, että olin ajoissa asialla. Kun aloin paistamaan Ystävyydenkulman hellanuunissa toissailtana ostamiani piirakoita, en saanut niitä pussista ulos. Olivat piirakat niin totaalisesti lötkööntyneet toisiinsa kiinni, että ei puhettakaan, että niitä olisi saanut säädyllisen näköisiksi pannulle aseteltua. Koska olin niin ajoissa asialla, ettei yksikään nainen vielä edes meinannut tulla paikalle, sain soitettua Helenalle, että menee Osuuskaupasta hakemaan uuden pussin piirakoita. Niin Helena myös teki, eli loppu hyvin kaikki hyvin.

Tästä lähtien tiedän ja muistan, että kun piirakkapussin kyljessä lukee, että paistetaan jäisinä, en yritäkään tehdä toisin.

T: Kaisa Lötkänder-Kareliapirogskog

----------------------------------------------------------

Suomi 100 maanantaiblogiruno. Kirjoittanut K. Jouppi

Lapsia kun oltiin, niin Markus-setä käski syömään kaurapuuroa

lastenohjelmassa torstaisin

kuuntelin kamarissa hetekan päällä

pimeässä

vain pönttöuunista hehkui valoa ja lämpöä

oli turvallinen olo

äidin sitä ohjelmaa olisi pitänyt kuunnella

että olisi tiennyt keittää sitä puuroa

ei ollut lasten hyvä pullasuttua aamuisin syödä

kahvia, maitoa, sokeria ja känttyä

sitä ennen vanhaista aamupalaa

mutta kun muusta ei tiedetty

joskus ehkä leipää, voita päällä

niillä mentiin ja elettiin

siihen saakka, kunnes keitettiin itse puurot

kaiken maailman leseet lisänä

ja oltiin terveystietoisia

niin terveystietoisia.

------------------------------------------------------

Jeremias 29:11

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra.

Minun ajatukseni ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia,

minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.