Olen hiukan tehnyt ulkovaalimainontaa ja siitä työstä kuvia ottanut.
Vaalisessiot ovat par´aikaa meneillään. Ensi sunnuntaina on varsinainen vaalipäivä, ellei ole ennakkoäänestämässä käynyt.
Nämä minun ulkomainokseni eivät kyllä ohikulkijoille näy, mutta eivät näy kyllä muidenkaan omat. Ainakaan tolpissa olevat ja ainakaan nenäliinankokoiset mainokset. Olen oikein yrittämällä yrittänyt tehdä tarkkailuja ja havaintoja ehdinkö 80km:n tuntivauhdissa lukea tolpassa olevasta mainoksesta nimen, numeron ja puolueen. Vastauksena on, että EN.
Kasvot kyllä ehtii jotenkin tunnistaa, ellei niihin ole ehditty piirtää viiksiä. Ja vaikka olisi ehdittykin, niin kyllä naaman jotenkin ehtii nähdä ja tuntea.
Eräs tuttavani (itsekin vaaliehdokkaana) lohdutti minua, että isokyröläiset kyllä tietävät ja tuntevat kaikki ehdokkaat. -Isokyrö on suhteessa kumminkin aika Pikkukyrö, jatkoi tuttavani lohdutustaan. -Ihmisiä sen verran vähän.
Mene ja tiedä.
Varmuuden vuoksi kerron, että olen Kaisa Jouppi Yryselän Vähältänevalta ja olen Kristillisdemokraattien kuntavaaliehdokkaana numerolla 72. Siis:
Piirrä äänestyskopissa lappuun numero seitskytkaks
ei muutu asiat yhtään siitä sen huonommaks!
Jos joku ajattelee, etten ole näiltämain ollenkaan, niin voin kertoa, että sukujuuristoni juohtuvat tänne Isoonkyröön (äidinäiti ja isänisä)  Ritaalaan ja Tuuralaan  (jos kohta juuria johtaa myös Lehtimäelle ja Ruotsinmaallekin. Jämsästä ja Nivalasta ja Vaasasta puhumattakaan).
Siinä sitä oli vaalimainontaa piisalle asti tällä kirjoituskerralla. Ensi kerralla tiedetäänkin jo tulokset kuinka numero 72 on tunnettu ja hyväksi havaittu ja lappuihin piirretty.

Eilen sain lähetettyä FIRMAN (ysk ysk ysk) veroilmoituksen piuhoja pitkin verokonttuuriin.
Tänään Magnus on ollut ensimmäistä kertaa Nikolainkaupungin torikiveyksellä myymässä KAISAN KORTIT- kortteja ja korteista tehtyjä vedoksia ynnä tauluja.
Nyt ei ole hätäpäivää, eikä kuura-aamua, vaikka hiukan sadepisaroitakin ropisisi. Myytävien tavaroiden ja myyjän suojana on upouusi teltta. Vaaleansininen, oranssikattoinen teltta. Mikä on Ollin ollessa, vaikka satamaan alkaisi? Aurinkoisimmassakin kaupungissa niin voi joskus käydä.
Voit kesän mittaan käydä ostamassa lapsillesi, tai lastenlapsille suojelusenkelitaulun.

Niitä on kolmea sorttia. Tilauksesta piirrän lisää sortteja. Nyt tuli firmankin mainoskatko tältä kirjoituskerralta loppuun suoritettua.

Taiteellisia lahjojani olenkin viimeaikoina yritellyt viritellä palaviksi oikein olan takaa.
Yhden hääkuvan sain kuin sainkin valmiiksi ja Vaasa, Suomen aurinkoisin kaupunki-sarjan ensimmäistä korttia olen saanut 1/4 osaa valmiiksi.
Hirveää, kun kortti on 1/4 vaille valmis ja vihoviimeisellä vedolla menee jotakin pieleen. Tussilla, kun piirtää, niin sitä jälkeä et saakaan pois muuta kuin leikkaamalla.
Toivonpa todella, että saan tulevaisuudessa käteni olemaan tärisemättä. Käteni on hyvin vakaa, kun vertaa sitä vuosilustoihini, mutta hermoratani yhdistettynä vihoviimeiseen vetoon kaipaa skarppausta ja terävöittämistä.

Viimeviikko näytästää olleen aika valkoista kalenterin aukeamaa kun silmäilee.
Joitakuita menoja peruuntui yhteen ja kahteensattumien vuoksi ja yksi meno siksi, kun luulin, että en pääse, mutta olisinkin sitten päässyt, mutta se oli myöhäistä. Näitä eipäs/juupas- juttuja on pitkän elämäni aikana sattunut moniaisia kertoja ennenkin, joten en anna kyynelille valtaa.
Enimpiin osiin menoista olen päässyt, ellen ole unohtanut mennä, tai merkinnyt asioita erheellisesti kalenterin syrjään.

Sillä Kansanlähetyksen kahvittajaryhmällä, johon minun on ilo ja kunnia kuulua, oli sumpinkeittovuoro sunnuntaina. Meitä oli kolme paikalla. Pienessä ryhmässä kankeus ja hitaus paljastuvat epämiellyttävän hyvin. Lienee turha arvuuttaa, kuka meistä kolmesta kuuluu kh-sarjaan? Jos on suuri ryhmä, niin kh-sarjalainenkin voi kulkea näennäisen touhukkaana paikasta toiseen märkä rätti kädessä ja mennä täydestä kuin väärä raha. Kh:läinen voi mennessään pyyhkäistä murun sieltä, tullessaan kahvilätin täältä, eikä kukaan huomaa mitään. Kolmen koplassa kaikki paljastuu. Onneksi ne kaksi muuta olivat nopeita ja aikaansaavia, että pääsimme ennen vuorokauden vaihtumista lähtemään koteihimme.
Ihannekahviryhmäkoko olisi 6. Silloin eivät hitaat erottuisi joukosta ja nopeat saisivat paljon aikaan.
Jos kuulut johonkin joukkoon, tai seurakuntaan, ilmoittaudu kahvinkeittopoppooseen. Jos johonkin, niin sellaiseen tunnet taatusti olevasi kerrankin tervetullut. Olit sitten kh, tai Lännen nopein.

Iltasella kävimme vielä Askassa. Lyllan ilahtui kovasti tulostamme ja nuoleskeli toivorikkaana suupieliään. Kuten muistatte Lyllan osaa hiukan puhua. Se on oppivaisin koira, minkä muistan. Kahden kerran perästä se oppi, että kyröläisillä on aina lakupötkö tuliaisina. Menee varmaan pitempään, kun se oppii, että kyröläishomepäät ei aina muista kaupassa ollessaan ostaa lakuja jemmaan, eikä ne viitti koukata seuroista tullessa kaupan kautta.
T: Kaisa Koukander-Lakuskog
--------------------------------------------------
Maanantaiblogiruno Suomi 100 (kirjoittanut Kaisa Jouppi

Ennen vanhaan Vappuna laitettiin polvisukat ja kesämekko päälle
ja lähdettiin torille syömään jäätelöä ja sokerihattaraa
eikä sekään mitään, vaan saatiin ostaa ilmapallo
oikein sellainen, joka pysyi ilmassa
ei mitä tahansa ploosua
Mikki Hiiri-ilmapallo,
tai makkara-ilmapallo
se sidottiin takin nappiin pitkässä narussa lujasti kiinni
vappuviuhkalla heiluteltiin iloisesti, vaikka se  oli viimevuotinen
mutta markkinapallo oli aina uusi
eivätkä ne vuotta kestäneet
muutaman tunnin ainoastaan
hetihän sen sisukset tursuivat ulos
kun niitä kumminauhalla paiskittiin seiniin ja toisten päihin, jos uskallettiin
Vappuna juotiin simaa ja syötiin sokeririnkuloita
ne eivät vanhemmille aina oikein maistuneet.
------------------------------------------------------------------

Martti Lutherin/Olaus Svebiliuksen Katekismus

Kolmas käsky:
Muista lepopäivä, että sen pyhittäisit.

Mitä se on?
Vastaus: Meidän pitää pelkäämän ja rakastaman Jumalaa niin, ettemme saarnaa ja Hänen sanaansa katso ylen, vaan pidämme sn pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.