Maanantain tapaan kaakersin vinttipöksään kirjoittamaan menneen viikon tapahtumista.

Niistä ei tosin pitkästi kirjoiteta, Syystä, että kalenteri hohtaa valkoisena kuin taloamme ympäröivä hanki.

Jospa aloittaisi tuosta alimmasta kuvasta. Tänään korjasin pikkueteisen pikkukuusen pois. Pallot talteen ja kuusi tunkiolle. Hienosti oli kuusinen pysynyt kuosissaan melkein 5 kuukautta. Muutama neulanen oli pudonnut ikkunalaudalle (johon laudalle ne vielä jäivät odottamaan pääsiäissiivousta).

Jospa sitten jatkaisi raportointiaan vallitsevasta terveydentilastaan. Terveydentilani on olosuhteisiin nähden aika hyvä.

Tänään ma 19.03 2018 on ensimmäinen päivä, jolloin en ole ottanut Buranaa.

Viisi (fem) viikkoa niitä olen niitä napsinut kinttuni takia. Viime päivinä olen pärjännyt yhdellä tabletilla ja tänään siis ihan ilman ei mitään!

Kyllä minä kovasti tunnen (parhaillaankin), että minulla on vasen jalka, mutta sen tunteen kanssa pärjää.

Olen kävellyt päivittäin potkuriin nojaten 1250 metriä.

Yläkuvassa näette kuvan varmistusmerkkaussysteemistä. Aina, kun olin kävellä potkutellut 250m  laitoin lumikasan päälle pikkaraisen lumiklöntin.

Minulla, katsokaas, on taipumus paisutella asioita ja lisäillä mielessäni ylimääräisiä matkalukumääriä. Käveleminen on niin umpitylsää, että kuvittelen aina tylsyyden määrään verraten kävelleeni paljon enempi kuin konsanaan olenkaan.

Paakkumäärä on lahjomaton! Klönttejä laskemalla saa varman ja oikean tuloksen.

Jahka saan kintustani ehomman, aion lisätä klönttimäärää. Jos lumi sulaa ennen kuin jalka on hyvä, niin korvaan lumiklöntit kuusenkävyillä (niin kauan kuin kuuset pihassamme vielä humisevat).

Kun kuuset katkotaan, eikä käpyjä enää ole, kerään kiviä riviin.

Kävellä aion tästä etiäppäin niin kauan, kun pysyn pystyssä, tai kunnes kuolen pois.

Ei ole ihmisen hyvä vain istua, tai maata, jos muuhunkin pystyy. Sairaudet ja sen semmoiset ovat tietysti erijuttu. Laiskuudesta johtuva taas eri.

Kuntohärvelillä olen veivannut päivittäin 60 kertaa. On ilo huomata, että otsasuonet eivät alkaa pullottamaan enää läheskään niin äkkiä kuin 5 viikkoa sitten, kun aloitin vääntämisen.

Paino ei ole pudonnut pätkääkään, mutta en ole siitä niin murheellinen, koska Magnukselta paino on pudonnut.

Laihdutuskuuri kyllä jatkuu. On pakko. Vasemman kintun takia, jos ei muuten.

Tilasin viimeviikolla paljonmainostettua ja ihmeitätekevää lisäravinnetta. Taviöproota (nimi muut.) Se kuulemma auttaa nivel- sun muihin kipuihin satavarmasti. Rehdin näköiset ja toinen toistaan liukasliikkeisimmät ihmiset vannovat tämän aineen nimeen TV-mainoksissa kymmeniä kertoja illassa.

-Taviöproo saa nivelet liukkaiksi ja krupin notkeaksi kuin ankeriaalla, jänteistä ja sen semmosista puhumattakaan, vakuuttavat niin miehet kuin naiset. Ei tosin juuri noilla sanoilla, mutta ei paljon puutukkaan.

Saapi sii, kuinka äijän käy? Eihän sitä tiedä, ellei kokeile.

Harvoin on tullut kokeiltua mitään muuta kuin kalanmaksaöljyä. Kalanmaksaöljy auttaa kaikkeen ja  on vielä niin hyvänmakuistakin.

Viime viikolla tiistaina olimme, Magnus ja minä, kirkolla "Mahdollisuus muutokseen"-kaffilassa. Siinä Ässä-marketin vieressä olevassa pytingissä.

Keittelimme kaffia ja kaatelimme sitä kuppeihin, jos joku tuli sinne sitä juomaan. Ja tulihan sinne.

Tule sinäkin, jos niillä nurkilla pyörit!
Kahvila on auki ma-to 10.00-18.00. Pe ja la kahvila on auki myöhempäänkin. Ihan 10:een asti.

Keskiviikkona kalenteriini on tärisevällä käsialalla kirjoitettu kolme eri menovaihtoehtoa.

Yksi vaihtoehto on sutattu yli, koska päivämäärä vaihdettiin. Kaksi jäi siis jäljelle. On selvää, että yksi ihminen ei kahtaalle repeä, joten valitsin Östermyran ja siellä pidettävän KD:n piirihallitusken kokouksen. Siellä auoin suutani ainakin silloin, kun haukkasin hillomunkin syrjästä ja ryystin kahvia.

Lauantaina vedimme, Magnus ja minä, virsipiiriä palvelutalossa.

Virsipiiri on joka toinen lauantai ja meitä on viisi eri parsikuntaa, jotka omalla vuorollamme tätä ihastuttavaa tehtävää hoidamme.

Lauloimme taas sydämen pohjasta tuttuja virsiä ja minä luin jossakin välissä omikirjoittamani Ongella-runon. 

-Kyllä oli hyvä runo! sanoi eräs kuulija. Ilahduin kovasti. Minä kun luulin, että puheensorinasta päätellen kukaan ei kuunnellut. 

Nämä palvelutalon virsipiirit ovat, paitsi mukavia, niin myös ihania. On kiva seurata, kuinka osallistujat pätkäisevät virren kuin virren ulkoa.

Minä en osaa ulkoa kuin kaksi virttä. Niitä tuleekin sitten suihkussa usein hoilattua.

Sunnuntaina olimme kirkossa jumalanpalveluksessa. Nuoret olivat puikoissa. He pitivät saarnan. lukivat esirukoukset, tekstit ja keräsivät kolehdin. Aina, kun nuoret ovat jumalanpalveluksessa vastuussa, on odotettavissa kaikkea hyvää. Niin nytkin.

Vuodatin asian päältä seurakuntamme sivulle runsaat kiitokset kehuja säästelemättä.

Sunnuntaina illan suussa oli kirkolla Majataloilta. Tämäkin tapahtuma liittyi pohjanmaalla meneillään olevaan Mahdollisuus muutokseen-missioon.

Hyvä oli ilta ja muutoshakuisia immeisiä tupa täynnä.

Illalla kaaduin suorin (ja kipein) jaloin pehkun pohjalle, eikä aikaakaan, kun suloinen kuorsaus täytti tienoon.

T: Kaisa Ändrinskog-Möijlighet

-----------------------------------------------------

Psalmi 142:2-3

Minä korotan ääneni

ja huudan avuksi Herraa.

Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.

Hänelle minä kerron huoleni,

hänelle kerron, mikä minua painaa.