Yläkuva luiskahti juttuun vahingossa. Alakuva on ihan harkitusti esillä. Siinä näkyy oivalla tavalla, miten olen jo ajat sitten lakannut miettimästä, sopiiko joku taulu jollekin kohtaa joo, vai ei. 

Kun näen vapaan naulan, niin siihen ripustan kulloinkin kädessäni olevan taulun. Sopi, tai ei. (Kuvassa oleva taulu sopii hyvin. Jäi vielä tilaakin).

Saa sii, kuinka makee juttu tästä tämänmaanantaisesta bloggauksesta hehkeytyykään.

Minulla nimittäin on tietokoneen vieressä lautasellinen karkkeja. 

Lautanen on pieni ja mällejäkin aika hintsusti, joten en usko, että ne kovin kovaa vaikuttavat laihdutuskäyriin. Semmingin, kun karkit ovat sitä kauheaa kirpeää sorttia.  

En koskaan jaksa lukea tuoteselostusta, josta kävisi ilmi, onko se pussin läpi näkyvä karkkien pinnalla oleva sokerinnäköinen möhnä sitä tukan pystyyn nostavaa sorttia, vai tavallista sokerinsantaa.

Tällä kertaa tuli ostettua tuota ensiksi mainittua sorttia.

Kuinka joku kuolevainen tykkää noista ensiksi mainituista karkeista? Asia, jota en koskaan lakkaa ihmettelemästä. 

Huhhuhhh (nieleskelee ja haukkoo vedet silmissä ilmaa)….Täytyy hilppasta alakertaan hakemaan vesikannu viereen.

Illalla taidekerhossa sain Masa-Etias-opettajalta niin hyvänmakuisia ja ihastuttavan näköisiä karkkeja, että en kuunaan semmoisia ole maistanut. Siitäkin syystä nämä minun kaupasta tuomani mällit saavat suun vääntymään entistäkin vintturampaan.

Kyselin Masa-Etiakselta, että mistä maailmassa saa nuin hyviä karkkeja kuin ne olivat.

-Ällä-kiskalta (nimi muut.) vastasi hän suu täynnä karkkeja.

-Hyvä tietää, vastasin minä sikäli, kun karkkimäärältä pystyin. Itsekseni päätin, että ensimmäinen Ällä kun silmiin osuu, niin sinne! Suunnittelin mielessäni, että kaksi pussia ostan ja syön yksin. 

Noh,  vitsi, vitsi. 

Ei passaa pussillisia syödä, kun on kutistumiskuurilla. Tämä viikonloppu on mennyt osittain lekkeriksi, mutta joskus asiat vaan menee. Kerron kohta miksi.

Ensiksi kerron hieman lukuisista krempuistani, jotka tälläkin hetkellä vaikuttavat ajatuksen juoksuun ja kirjoittamiseen.

Kremppu numero 1) Oikeanpuoleisessa olkapäässäni taannoisesta kaatumisesta "irronnut" rustonpala on alkanut heilumaan ilkeästi. Välillä olen kuulevinani (ainakin silloin, kun on kuulokojeet korvissa) inhottava rusahduskin. Olkapäätäni, EI, vaan koko oikeaa kättä, myös särkee ilkeästi. 

Onneksi saan kyllä nukutuksi, kun asetan käden lötköksi pitkin leveää lonkkarustinkiani.

Kremppu numero 2)...äh olkoon! Mitä niitä luettelemaan. 

Tiedän, että jos valittaisin enempi, kehottaisitte menemään lääkäriin.  Magnuskin kehotti, kun valitin hänelle kremppu numero 12):sta.

Kremppu numero 12) korvissa suhisee, sihisee ja kuhisee. Mihinkä minä sitä suhinaa ja sähinää oikein vertaisin?

No, jos olette päästäneet ilmapallosta pois liikoja ilmoja, niin HIUKAN siihen sähtiin, mutta satakertaisesti kovempana.

Mikä kamalinta, niin eikös silloin juuri suhise ja sihise korvissa, kun on verenpainetta? 

Tiedän, että jos on verenpainetta, niin silloin myös tasapaino vippaa. 

Tein tänään lääketieteellisen kokeen pukiessani päällyshousuja kinttuihini: seisoin vain toisella jalalla ja osoittelin samalla toista jalkaa housunpunttiin. 

Koe osoitti, että tuskin minulla verenpaineet kovin paljoa yli sallitun rajan ovat.

Ehkä kuitenkin tilaan ajan terveyskeskuksesta, että saavat pusertaa kyynärvarresta luotettavammat lukemat ja diagnoosit. Aikoinaan kehoittivat näin tekemään.

Samalla käynnillä voisin mittauttaa veren sokerinkin. Sitäkin aikoinaan kehotettiin puolen vuoden/vuoden välein mittauttamaan. Niin teinkin pitkähköt ajat, mutta sitten mittaukset jäivät. 

Ehkä siksi, kun mittaustulokset olivat aina kutakuinkin normaalit. Mitäs niitä normaaleita asioita mittailemaan?

Nykyään normaalilukema on semmoinen, joka minulla oli silloin, kun sokeripitoisuuttani alettiin tarkkailemaan, eli noin 30 vuotta sitten. Se oli silloin 6,2.

Kalenteria jos vilkaisen, niin valkoiselta näyttää. Torstain kohdalla lukee KD klo 18.00

Kokoonnuimme erään perhekunnan kotiin ja suunnittelimme Isossakyrössä järjestettävää vaalitapahtumaa. 

Vaalitapahtuma pidetään 25.4 Isonkyrön koulukeskuksessa klo 18.00. Tervetuloa!

Minulta tilattiin tilaisuuteen poliittinen runo. Poliittisen runon kirjoittaminen on minulle jo rutiinia.

Kirjoitin nimittäin sellaisen myös 4 vuotta sitten samanlaiseen ja samassa paikassa pidettävään vaalitilaisuuteen. 

On helpotus tietää, että jos en saa uutta politiikkarunoa puserretuksi, lausun vanhan.

Ei sitä kukaan kumminkaan muista. Itse muistan kyllä, että sille taputettiin kovasti. Varsinkin Magnus, koska hän oli itse tuolloin ehdokkaana.

Perjantaina lämmitimme piskuisen ulkosaunamme tulisen karvaiseksi. Ensimmäistä (vai olisiko toista) kertaa joulun jälkeen.

Mikäs nyt on lämmittäessä, kun on sisä WC:n kyljestä puhkaistu reikä, jonka läpi on vesiputkenpätkä ulos. On helppo ulkona täyttää ämpärit ja roudata ne saunaan. 

Kesällä ei roudaamisia tarvita, kun saa vetää vesiletkun talon kyljestä saunalle asti. 

Onko olemassa mitään suloisempaa kuin metoinen ulkosauna? Ei! Viis siitä, vaikka varpaita vähän palelee ja päänuppi vähän paistuu.

Sunnuntaina minulla oli ihana tapaaminen 4:n tytön kanssa. Neljän serkkutytön kanssa. 

Me kaikki serkkutytöt olemme parhaassa iässä. Paras ikähän on 73-80:een , tai alle ja yli.
 Itse saavutan tuon alemman parhaan iän ensi keskiviikkona.

Serkkutyttökokous alkoi klo 13.00 ja pakkopäättyi klo 17.00.

Pakkopäättyi siksi, että Magnus tuli silloin noutamaan minut kotiin. Muut jäivät vielä praataamaan.

Jälleen kerran vahvistui sanonta "suku on paras". Se on!

Söin ihan mahdottomat loiskareet Maija-serkun valmistamaa lohipiirakkaa ja mansikkakermakakkua. Tästä syystä puntarin viisarit eivät värähtäneetkään alaspäin, jos kohta ei kyllä onneksi ylöspäinkään.

Tähän päättyy raportti viimeviikon menoista ja tuloista. 

Olkoon Taivaan Isä kanssanne tämän viikon matkan ja myös siitä eteenpäin. Iankaikkisesti.

T: Kaisa Brasläkt-Kärakusin

---------------------------------------------------

Psalmi 143:8-11

Sinuun minä turvaan-

osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!

Sinun puoleesi minä käännyn-

opeta minulle tie, jota kulkea!

Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!

Sinun luonasi olen turvassa.

Sinä olet minun Jumalani-

opeta minua täyttämään tahtosi!

Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua

tasaista tietä. 

Nimesi tähden, Herra,

anna minun elää!

Vapauta minut ahdingosta,

sinä vanhurskas!