Tästä postauksesta tulee lyhyt ja ytimekäs. Ilta meni pitkälle KD:n poliittisessa iltatilaisuudessa, jossa haastateltiin ja tutustuttiin KD:n kansanedustajaehdokkaisiin Vaasa-Seinäjoki akselilta.

Haastattelujen välissä minä sain lausua omitekemäni poliittisen runon. 

Muistin ottaa kamerankin mukaan. Kerrankin. Ajattelin, että Magnus saa ikuistaa minut tuota kunniakasta tehtävää suorittaessani. Minä lausumassa politiikkarunoa politiikkatilaisuudessa! Saisin siitä hienon kuvan tämäniltaiseen postaukseeni. 

Kaivoin kädet täristen kamerani esiin ja kauhukseni huomasin, että se olikin mennyt rikki. Ei inahdustakaan, vaikka tein kaikki Sakarin temput. Kameran objektiivitruuttu ei tullut ulos ja kuvaruudussakin häälyi vain harmaata mössöä, vaikka olisi pitänyt näkyä kuvattava kohde. 

Aika harmillista!  Nyt jäi tuo juhlallinen tilanne ikuistamatta. Ellei sitten Mathew, tai joku muu, ottanut kuvaa. Olin havaitsevinani salamavalon räiskettä jossain kohtaa runoa posmottaessani.

Matkalla kotiin Magnus meinaili, että kameran akku on loppu. Mene ja tiedä. 

Yleensä kuvaruudussa näkyy silloin punainen akun kuva. Nyt ei näkynyt. Ainoastaan mössöä.

Noh, toivottavasti saadaan kamera kuntoon. Iski nimittäin ihan hirveä halu ottaa paljon kuvauksellisia kuvia keväästä ja muusta kaikesta ihanasta.

Tänäänkin tuohon bloggauksen alkuun piti taas laittaa vanhoja kuvia näytille. 

Yläkuvassa valokuva, joka näpsäistiin taidekerhon taidenäyttelystä Laihian kirjaston rappukongissa viime keväänä näihin aikoihin. 

Tänään oli taidekerhon viimeinen kokoontuminen, johon minä en siis päässyt johtuen tuosta poliittisesta miitingistä.

Tänä vuonna (ensi kuussa) Vaasa-opiston taidekerho saa ripustaa Ikolan koululle Isoonkyröön vuoden aherruksiaan näytille.

Voi olla, että minä vien sinne ripustettavaksi piirtämäni kulkuripoika-kuvan ja ehkä merenneito&poika-piirustuksen.

Alakuvassa olen Isonkyrön 1700-luvun markkinoilla. Moneen kertaan esillä ollut kuva sekin. 

Minulla on siinä 1700-luvun emännän sotisopa ylläni. Tai ainakin kuvittelen sen olleen kutakuinkin tuollainen. Musta huivi on anopin peruja ja huivi Magnuksen paidanhännästä kyhätty.

Sain "paikalle tilattuna taiteilijana" lausua runoja myös 50-vuotispäivillä lauantaina Suomen Lapualla. Marjo (nimeä ei muut.) täytti pyöreitä ja oli keksinyt pyytää minua, Facebook-kaveriaan, mukaan. Tehtävä oli minulle hyvin mieluinen. Niinpä me Magnuksen kanssa porhalsimme Lapualle. Eksyimmekin pahaisen kerran, mutta perille päästiin ja ihan ajoissa. 

Tilaisuuden kuluessa ajattelin, että yhä nuoremmat täyttävät pyöreitä (kuten Marjo) ja yhä vanhemmat täyttävät epämääräisiä korkeita vuosilukuja, kuten minä. (Minulla ja syntymäpäiväsankarittarella on sama syntymäpäivä, mutta 23 vuotta vuosia välissä).

Oli muuten harvinaisen ihastuttavat syntymäpäivät. Hauskaa ja herkkää ohjelmaa ja mahtavan maittavaa ruokaa ja juomaa (sitruunavettä ja kahvia).

En tiedä, mihinkä kategoriaan minun runoni kuuluivat, herkkään, vai hauskaan, mutta kovasti jännitti niiden esittäminen. Siitä oli herkkyys&hauskuus kaukana.

Jännitti aivan  kaameasti. Ihan kuten ennen vanhaan. 

Minähän olen jo jonkun aikaa retostellut sillä, että ei enää runoja lausuessani jännitä, eikä kuiva suu. No, kyllä nyt jännitti ja kuivi senkin edestä. Olin varannut vielä yhden runon jo esittämieni kahden runon lisäksi, mutta lukemisesta ei olisi tullut yhtään mitään. Ja se oli oikeastaan hyväkin. Liika on liikaa runojenkin posmotuksessa!

Kieli oli kuivunut kitalakeeni niin lujasti, että oli täysi työ sen irrottelemisessa, saatikka että olisi vielä runoa pitänyt lausua. Huhhuh! Lurex-legginssit täristen sain kuin sainkin esityksen vietyä jotenkuten loppuun. 

Esiintymisestraadille kongotessani näin ikkunalaudalla kauniisti paketoidun lahjakäärön.

Ajattelin, että Marjollapa on lahjoja siroteltuna joka paikkaan.

Kyllä hämmästyin iloisesti säikähtäin, kun lahja olikin minulle! Kauniisti paketoidusta paketista putkahti esiin ihana kaitaliina. Liina on nyt pöydällä. Tuon tuosta sitä katselen ja silittelen. 

Oli niin mukavaa. Onneksi kielikin pelasi loppuillan moitteettomasti  mukavan pöytäseurueen kanssa jutellessa.

T: Kaisa Koppurakiel-Kuivander

------------------------------------------------------

Psalmi 118:24-26

Tämän päivän on Herra tehnyt,

iloitkaa ja riemuitkaa siitä!

Hoosianna! Herra anna meille apusi!

Oi Herra, anna menestys!

Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.

Herran huoneesta teitä siunataan.