Kotimme useimmin avatussa ja suljetussa ovessa on magneetilla kiinni tälläinen kuvake.

Ovi on tietysti jääkaappi ja kuvan somat hahmot markkeeraavat minua ja Magnusta juuri, kun ensimmäinen lapsenlapsi on syntynyt.

Kyseessä on onnittelukortti.

Yli yhdeksän vuotta tämä pariskunta on kuunnellut jääkaapin oven kitinää ja vuosivuodelta alkaa yhdennäköisyys, mitä meihin tulee, olla yks yhteen (paitsi Magnuksen hiustupsu ei ole nuin tuuhea enää).

Tänä päivänä olin taas lenkillä ja juoksaisin ikiomaan metsään johtavaa (siihen samankokoseen, kuin Nalle PUHILLA) mäkeä ylös, kuin hirvi konsanaan.

Ihailin maisemaa tovin ja odotin, että sydämen taukurointi ottaisi laantuakseen.

Ihmettelin itsekseni rapaista kuntoani. Ihmettelin, eikö se IKINÄ kohene?

Olenhan JO puolivuotta, enemmän ja vähemmän ILOISENA ynnä innokkaana, hionnut näillä lenkkisessioneillani.

Noh...annas olla! Ikinä, kun hengitys vähän laantui ja silmissä sumeneminen hellitti, kuulin LAUKAUKSEN! Sellaisen tukahdetun laukauksen!

Muistin, että on hirvenmetsästys meneillään ja juoksin niin, että tanner tömisi takaisin tielle.

"TUKAHRUTETTU LAUKAUS?" ihmetteli Mauno.

OMAKSI ONNEKSEEN hän ei revitellyt asiaa sen enempää.

Olin vaivannut ämpärillisen taikinaa nousemaan uunin pankolle lenkille lähtiessäni ja aloin kääriä siitä korvapuusteja, kun edelliset olivat päässeet suuren kysynnän vuoksi loppumaan.

YHTÄKÄÄN ei ollut tarjota ihka uudelle sukulaisellekkaan, kun hän meille lauantaina päivällä pihaan tupsahti.

Hän on tutkinut sukuamme ja hänellä oli oikein paperille präntättyä mielenkiintoista tietoa mukanansa.

Olen ykyttänyt täälä isokyröläisille, että minunkin sukujuureni ovat täältä Kyrööstä ."Enämpi, ku Magnuksen", olen myös leikkisänä ihmisenä lisännyt.

Isonkyrön Ritaalasta on Ritarin Matti (äitini paappa)Vaasaan aikoinaan vyöräytynyt ja äidin isäkin näkyy kirkonkijoihin syntymästään merkin saaneensa.

Kirkonkirjoissa on präntättynä että äidin paappa oli "ITSELLINEN NUORIMIES".

Hänen vanhempansa ovat lähtöisin Isonkyrön LEHMÄJOELTA! Yritin ehdottaa sukumme tutkijalle, että EIKÖS SE RUUSUPURON RAJA HILPPASE SIINÄ NIIN LÄHELLÄ, ETTÄ....RAJAT OVAT MELKEIN NIINKU RUUSUPUROLLA OLTAIS...

Mutta ei kuulemma.

Kyllä Lehmäjokikin minulle käy. Minä tykkään lehmistä ja kernaasti juon heittin tuottamaa antiansa enemmän, kuin mielelläni.

Oli hauskaa jutella lapsuuden ajan menemisistä ja tulemisista tämän sukulaisen kanssa.

Olemme pyöriskelleet samoilla paikoilla Alavuden Sydänmaalla ja soudelleet Kuorasjärven hopeisilla lainehilla kauan kauan sitten.Eri aikoina tosin.

Minä ja silloinen perhekuntani olimme kesäisin eräässä maatalossa lomillamme, missä sukua oleili lähistöllä kesämökillään.

Mökki oli niin pikkuinen, että emme mahtuneet siellä koko sakki asustamaan.

Joten asustelimme siinä lähitalossa ja nukuimme siinä yömme.

Muistan, miten talon "lupsakka" isäntä retuutti minua kintuista, kun rääkyä karjahtelin yöllä. Isä ja äiti olivat jossain iltamissa ja minä näin tietenkin painajaisia ja ulvoin minkä keuhkoista lähti.

En ole koskaan tavannut muuta ihmistä, joka näkisi yhtä runsaasti PAINAJAISIA, kuin itteni.

Tai mistä minä tiedän, kuinka muut niitä näkevät! Inhoan setviä unia ja se johtuu tietenkin siitä, kun ne ovat niin PAINAJAISMAISIA.

Kun tulin uskoon 22 vuotta sitten, muuttuivat unet KEVYTpainajaisiksi.

Niistä häipyi se KALMOMAINEN KUOLOMAISUUS, jos tiedätte , mitä ajan takaa?

Nyt näen vain sellaisia "ilman vaatteita jossain linja-autossa, niin ettei voi jäädä pois oikealla pysäkillä- ja hyppy lentokoneesta vahingossa ilman laskuvarjoa" -tyylisiä unia.

Kyllä niillekkin varmaan selityksiä löytyisi ja anlyyssit.

Ne vanhan kunnon "liian kiree pipo ja puiset lelut"-selitykset.

Mutta en jaksa mennä analysiseerattavaksi!

Yleislääkäri (ja hehän hallitsevat psyykkisenkin puolen, kun kerran ovat YLEIS lääkäreitä) sanoi kauan, kauan sitten, että jahka saan massaa ympäryksiltäni hivenenkään hävitetyksi, unosten laatu paranee ja alan nähdä niin hauskoja unia, että MISTÖ BII:kin jää hopealle.

MENE JA TIEDÄ.

Olen lupautunut Tuomasmessuun synnintunnustukseen. Sain siihen mukaani vielä kaverinkin.

Eilen kauhistelimme tehtäväämme.

Voisihan sitä sanoa superhurskaasti, että anna Jeesus anteeksi se pikkuruinen synnähdys, jota melkein kauan sitten LUULIN, että aioin pikkasen tehdä. Mutta onneksi kerrankin silloin EREHDYIN!!!

Mutta paras olla rehellinen, koska tiedän Erään, joka näkee ja tuntee meikäläisen läpikotaisin.

Olen Vaasassa ollessa ollut samassa vastuussa Tuomasmessussa ja otin silloin oikein kynän ja paperin esille miettiessäni tehtäväni suoritusta.

"NO, EIKÖ SIIHEN PAPERIHIN NY ALA TULLA KIRIOOTUSTA? kyseli Magnus tuohtuneena, kun tuijotin kaukaisuuteen ja pureskelin lyijypännää.

" Tulis siihen, jos sais muitten syntejä syynätä, mutta kun omia pitäis...

" ANNA MÄ KIRIOOTAN!" lupautui Magnus auliisti.

Tuomasmessua ennen minulla on kuitenkin pari mukavaa tapahtumaa.

Isonkyrön kirkossa on OOPPERA. "Kohti kotia."

Sen on kirjoittanut Pia Perkiö, joka on meillä vetäjänä jokakeväisillä runokursseilla Lepikon leirikeskuksessa.

Oopperan kuorossa on myös monta, monta tuttua täältä Isostakyröstä ja senkin takia on mielenkiintoista mennä katsomaan ja kuuntelemaan.

Tilasimme tänään, (ettei jäisi viimetinkaan) liput.

Ensi-illan ensimmäiseen näytökseen oli vielä muutama piljetti jäljellä, jostain vähä häjystä paikasta.

Tilattiin ne kummingin.

Ajattelin vaivihkaa, että siihen penkkiin meitä ei NAULATA kiinni!

Jos on oikein surkeet näkyväisyydet, niin liikun vaivihkaa seinänvierustaa pitkin lähemmäksi esiintyjiä(kuitenkin niin, etten peitä niiden näköaloja, jotka ovat ajoissa olleet asialla).

Magnus sanoi, että hän vaatii LAPAN (=flaba=lippu) hinnan takaasi, jos hän ei NÄJE, koska sellaasehen paikahan ei saa piljettiä myyräkkään.(Olen samaa mieltä).

Uskon, että asiat kyllä lutviutuvat, kuten niillä on tapana.

Lauantaina menen Vähänkyrön Siltarantaan NAISTEN ILTAPÄIVÄÄN.

Minulla on kahvinkeittäjän ja runonlausujan pesti siellä tiedossa.

Sain mukaani Laalaan tarjoiluun ja kahvinkeittämiseen avustajaksi, joten se puoli hoituu paremmin, kuin hyvin.

Se toinen pesti taas hiukan hiostuttaa. Runot ovat vielä runottamatta.

Siitäpä juohtui mieleeni se Keravan srk:n runokilpailu.

Aina aika-ajoin ajatuksella leikittelen.

Jossain bloginsivustallani kuvittelin esimerkiksi, että mimmosta tavaraa tilailisin HOPPUHALLIN esitelehdykästä VOITTOrahoillani (!)

Tänään makustelin asiaa siltä kantilta, että runoni saisi KUNNIJAMAININNAN!

Tulin siihen tulokseen, että en MISSÄÄN OLOSUHTEESSA haluaisi KUNNIJAMAININTAA!

Ajattelin arvioiden minkä säväyksen tekisi esimerkiksi tälläinen : K. Jouppi kirjoitti muutamia runoja kilpailuumme. KUNNIAMAINITTAKOON siis, että KUNNIAKKAASTI hän yritti.

SIITÄPÄ HÄNELLE MAININTA JA KUNNIAN KUKKU HÄNELLE MYÖSKIN ÄÄNENSÄ KOROITTAKOON!

HÄN MYÖSKIN JUOKOON KUNNIAMAININTA RUNOKAHVIT KOTONANSA. SE HÄNELLE SUOTAKOON!!!

No tässä tätä tulikin. Kipaisen alakerrasta hakemaan Raamatun ja kirjoitan siitä jonkun kohdan, missä itse luen tällä hetkellä.

Psalmi 67 2-3

Jumala olkoon meille armollinen

ja siunatkoon meitä,

hän kirkastakoon meille kasvonsa.

Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun

tiesi, Jumala,

ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä

autat.