Tässä dokumenttia viimekerralla kertomastani enkelipöydästä.

Tuon sinisen enkelin vasemmalla syrjällä liihotteleva enkeli on Pikkumummun tekemä. Sen vei paikalleen Joonatan, koskapa sillä on silmät päässä. Viviannin viemä makoilee tuossa tuon kultaisen enkelin yläpuolella hieman viistoon oikealla.

Viviannin enkelin molemmat pudonneet öögat ovat tallella ja niittaamme ne lujasti erikeeperillä päähän kiinni, jahka kiiruiltamme kerkiämme.

Ajattelin, että TÄNÄÄN en jaksa kirjottaa mitään, vaikka asiaa olisikin kertynyt pankkoon jonkin verran.

Vastuuntuntoisena, mutta väsyneenä hain kuitenkin alakerrasta sokerrritonta mehua lasillisen ja MANSIKKARIISIPURKIN täynnä mansikkariisiä ja ne tankattuani aloin kirjoittaa MIELENKIINTOISEN elämäni MIELENKIINTOISISTA tapahtumista (mitä vaan ikänä Rytkänperillä voi tapahtua).

Ei ole Maunokaan kailottamassa kolkolla tuomionpasuuna äänellä, NOTTA KUINKA SITÄ OLLAHAN TAAS NETTIRIIPPUVAASIA!

Ei, vaan Mauno nukkuu Ryttylän ohuella patjalla autuaan TIÄTÄMÄTÖÖNNÄ eukkonsa paheista.

Keskiviikkona nukuin pommiin!

Heräsin kaksikymmentäyli kahdeksan, mitä ei ole tapahtunut, kuin yhden kerran elämässäni (about) ja silloinkin vahingossa.

En ehtinyt pelaamaan mitään boccioita.

Pettyneenä ryystin aamukahvini ja söin ohuen paahtoleipäni ilman rasvoja ja makkaroita. Otti pattiin. Olin varma, että tällä kertaa SINISET olisivat voittaneet, jos vaan olisin ollut paikalla.

Lähdin sitten lähikauppaan (6km matkaa) ostamaan kaffeppöönyjä ja ankkastukkia (jälkimmäinen sana on Hälvänmurretta ja tarkoittaa pullapitkoa).

Mauno oli luvannut mennä puolestani kahvittamaan Merikaartoon seuraväen, kun minulla oli KIRJOITTAJAKERHO samana iltana.

Kerhossa, johon oli tullut kaksi uutta kirjuuttajaa ( ja muutama tulee vielä ens kerralla) saimme tehtäväksi kirjoittaa NOVELLIN!

Minä kirjoitin kuulakärkikynä valuen novellin, josta hyvin jouti no-etuosa pois. Kyllä se aikamoista ajatusvelliä oli.

Luin sen posket pakrottaen ja ässiä kuuluvasti sihautellen, kuten nykytrendiin kuuluu.

"Kirjoitikko sä tuan ny justiin?" kysyi eräs novellisti.

" KYYLLLÄ!" vastasin valtavan vaatimattomasti.

Itse asiassa kirjoitin sen erästä aikaisempaa RUNOANI mukaellen, joten IDEA ei ollut färski ja AIHEEN hunttailuun ei siksi tuhraantunut kalliita minuutteja yhtäkään.

Minun täytyy seuraavalla kerralla korjata asian oikea laita.

Ei ole oikein antaa itsestään sellaista kuvaa, että olisin kuin eräs runoilija, joka kuulemma maksoi ravintolalaskunsakin kirjoittamalla Klubi-askin kanteen RUNON noin vaan yks kaks tarjoilijan odottaessa jalalla knopottaen vieressä.

Sain lisäksi LAISKANLÄKSYKSI kirjoittaa edellisen tehtävän koneelle lähdetettäväksi opettajalle.

Teksti, jonka olin kirjoittanut oli niin epäselvää, etten ittekkään ottanut siitä tolkkua. Korjauksien päällekkin oli sutattu korjauksia.

Ykytin opettajalle, että olin TUNNOLLISESTI tehnyt läksyni ja jopa lukenut sen Vaasan kirkossakin, mutta ei auttanut.Uusiksi meni.

No, jos joku on mieluista, niin omien kirjotelmien lähettely. Varsinkin opettajille ja varsinkin ELÄMÄNI KÄÄNTEISTÄ!

(ihastuksen hyminää...)

Samaisena keskiviikkona ehdimme hankkia LAULAVA JOULUKORTTI -projektiin kaikkia tykötarpeita ilahduttavan määrän minä Eve ja Laalaa!

Aiomme suuremmalla porukalla askarrella 500 (viisisataa) enkelijuhlakonserttijoulukorttia a 5euroa kappale.

Konsertti on loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina ja päälle vielä hyvät, jos hyvät paakelssikahvit.

Viidellä eurolla saa siis joulukortin, konserttilipun koko perheelle ja leivossumpit ja hyvän mielen (rahallinen tuotto menee lähetyksen hyväksi).

Kynnet jo syyhyy, että pääsee enkelin hamosia hopeatussilla piirtelemään.

Tänään olin taas vaihteeksi Nikolainkaupungissa.

Tällä kertaa rakkaimmastakin rakkaamman ystävättären luona kylillä.

Päätimme alkaa itsemme himohoitamisen: vähän sapuskaa ja paljon liikettä.

Päätimme, ettemme anna vanhenemiselle periksi.

Illalla kotiin tullessani vanhenin puolessa minuutissa kaksikymmentä vuotta (20v)!

Käväisin Ässässa ja kassalla aikoessani maksella ostokseni ja

ukaistuani tyhjyyttään lupsuttavan lompakkoni huomasin, että visapankkikorttini oli KAIKKEA MUUTA KUN SIINÄ, MISSÄ SEN PITI OLLA!

Se oli kadonnut!

Enhän ollut tarvinnut sitä moneen päivään. Missä se oli kadonnut?

Sylki loppui suusta tykkänään (vaikka runonlausunta ei edes moljahtanut mieleeni) posket punertuivat ja silmämunoset olivat luiskahtaa ulos kuopistaan.

Hoipuin kaupan eteiseen ja soitin pankkivisakortinkatoamiskeskukseen.

Kamalaa oli ilmoittaa Catherinelle ja kurjaa oli kertoa Magnukselle, joka rakastuneella äänellä tiedusti KUULUMISIA.

Jälleen kerran haikailin oravannahkojen ja kuparitaalerien perään.

LOPPU HYVIN, KAIKKI HYVIN!

Kortti oli jäänyt lähikaupan kortinlukijaan!

Iloa löytymisestä sumensi se, että se oli toinen kerta samaan paikkaan ja se, että ehdin kuolettaa kortin, ja että uusi kortti kestää tulla runsaan viikon ja , että se tietysti maksaa.

Hmm...hajamielisyydestä ja vanhuuden oireilusta sakotetaan, mutta ei auta.

Onneksi ruipelokukkarossani oli jossain poimussa kympin seteli, että sain maksettua piimä- ja kahdensadangramman mälliostokseni.

Aiomme olla ma-ti pelkällä piimällä Magnuksen kaa.

Laihtuminen on jässähtänyt paikoilleen (...missäs se karkkip..ai näyttääkin olevan typösen tyhjä).

Meidän kylän kyläneuvosto järjesti MYRSKYLYHTYSEURAT pikkuruiselle metsäkodalle tuolla lähimetsikössä eilen iltana.

Käristimme makkaroita ja joimme mustaviinimarjamehua, mutta

ennenkaikkea kuuntelimme puheita Jeesuksesta ja kuuntelimme "Vaimojen Äänten" laulamaa ihastuttavaa musiikkia myöskin Jeesuksesta.

Minäkin sain loihe lausua runon, jonka olin vartavasten tätä tilaisuutta varten kirjoittanut.

Sen laitan tähän loppuun ja sitten hoipun kolmen (3) täkin alle kuorsaamaan. Kolmen (3) täkin alle siksi, että emme ole lämmittäneet makkaria, koska EN TYKKÄÄ NUKKUA KUUMASSA!

Lyhty

valaisee tuossa jalkojen juuressa.

Kaikki salakavalat kuopat ja ruohotupsut

näkyvät

hyvin.

Olisi se, kun tuuskahtaisi turvalleen pöpelikköön.

Lyhty

se auttaa näkemään.

Mitenkä siinä Raamatussa sanottiinkaan?

Sinun Sanasi Jeesus on jalkojemme lamppu.

Päivällä ja illalla.

Valossa ja pimeässä.

Kyllä sitä silti kaatuu. Joskus. Jokainen meistä.

Kompuroi ja kaatuu ja hippulat vinkuu, niin kuin sanotaan.

Vaan Sinä se olet Jeesus voimallinen nostamaan jaloille.

Vetämään ylös lokaisesta liejusta ja kuopista

tukevasti kalliolle seisomaan.

Meillä on lyhdyt täällä!

Myrskylyhdyt! Kato Jeesus!

Makkaraa maiskutellaan

sinappia ja ketsuppia niin paljon kuin sielu sietää.

Sielumme saa täällä hoitoa, syvällistä hoitoa.

Sinä täällä Jeesus hoidat

meitä

ja makkaratkin on parempia, kuin tavallisesti.

Kuule, kun me laulamme ja rukoilemme.

Vastaa ja puhu rakas Vapahtajamme.