Taiteellinen kuvakulma KKPHM:ssä.( Kaksikertaa Puolenhehtaarin Metsä)
Magnus kun laitteli kuvia tiedostoomme, ihmetteli "Mikä kauhia risukasakuva sulloli vahingos tullu mukahan? Mä vahingos panin sen mukahan tiarostoohin!"
"Se oli tarkoituksella ja hartaudella valittu kuvakohde", vastasin kärsivällisesti ja ystävällisesti.



Etsin viime lenkilläni joulurekvisiittaa kotiimme.
Sellainen mahdottoman naavainen känkkyrä siinteli mielikuvissani.
Juuri tuo kuvankaltainen oksa sopi yksi yhteen kuvitelmani kanssa, mutta en malttanut katkaista oksaa.
Koko oksan jos olisin ottanut mukaani koristeeksi, niin en edes uskalla ajatella Magnuksen primitiivistä reaktiota.
Naava ei tule oikeuksiinsa kuvassa.
Kamalata, kun kameramme varmaan pitää sisällään kaikki hiuksenhienoudet, mutta meikäläinen se räpsii, kuten ennenvanhaisella laatikkokameralla zoomauksista puhumattakaan.
Ei näy naavat, eikä muutkaan ornamentit. PAH!



Eilen illalla olin LIIKUNTA-ja VAPAA-AJAN LAUTAKUNNAN kokouksessa.
Minä kuulun oikein äänivaltaisena jäsenenä em. lautakuntaan.
Nyt jo uskallan katsoa muita jäseniä silmiin, kun minäkin jo hiukkasen liikun ja harrastan liikehdintää.
Vapaa-ajan puolestahan minulle kuuluisi oikeastaan parikin ääntä yhden sijaan.
En tarvinnut suutani muuta, kuin tortun pupeltamiseen.
Magnus sanoi, että PITÄÄ SANUA MIÄLIPITEENSÄ, EIKÄ ISTUA TUPPISUUNA! SAATHAN SÄ KIITETTÄVÄSTI SUUS AUKI TÄÄLÄ KOTONAKI!!!
" OLIN TISMALLEEN TOISTEN KAA SAMAA MIELTÄ ASIOISTA", puolustauduin minä äänekkäästi.
" Olisiko pitänyt pyytää aina puheenvuoroa ja sanoa: " Herra puheenjohtaja. Pyytän kunnijoittaen tuoda ilmi ja samalla julki, että etellinen ja sitäkin etellinen puheenvuoro oli, kuin minun suullani sanottu.
Kannatan ehtottomasti, että jokaiselle uimarille laitetaan jo ulkoeteisessä pelastusliivit ja snorkkeli ja että uimahousut jaetaan talon puolesta valmiiksi lämpimällä vedellä kostutettuna ja ...ja sitäkö sä meinaat?" kysyin tuikeasti Magnukselta.(Tarkennettakoon, että esimerkkipykälät oli täysin tuulesta temmattuja).
Täytyy kyllä skarpata ja ottaa asioihin kantaa. Jahka tässä alkaa lookki hiukankin liikunnalliselta näyttää, niin sitten...



Olen tänään siivonnut. Ajattelin noudattaa rakkaan tätini Aija-Kanitan neuvoa: huone pari kerrallaan. (Tosin se huone pari kerrallaan on hänelle JATKUVA OLOTILA).
Päivittäin, vuodesta toiseen, vuosikymmenien ajan Aija-Kanita on siivonnut aina huoneen pari kerrallaan.
Lienee turha mainasta, että siinä huushollissa on aina siistiä (riippumatta mikä huonepari on menossa).
KOSKAAN ei Aijan tarvitse kalveta, jos ovikello soi, niinkuin meikäläisen.
Siivousinnon lisäksi, veivasin ämpärillisen pullataikinaa uunin viereen nouseskelemaan.
Aion pyöräyttää tässä vielä muutaman kymmenen (70) rusinapullaa ja kuunnella joulumusiikkia.
Minulla on kuusikin jo paikoillaan.
Sain kun sainkin taas tukittua ne arviolta sata kappaletta punaista pallukkaa kuusen hennoille teko-oksille.
Huh, huh. Kymmenen metriä klitterinauhaa jätin tänä vuonna pussiin, (siis tyydyin vain viiteen meeteriin),ettei vaikuta liian tuppuselta kuusiparka.
Otan siitä kuvan, jahka kerkeen.





Minulla on alkanut Raamatun lukemisessa sananlaskut.
Laitankin hyväksi lopuksi tähän sananlaskuista kohdan:
Poikani (ja ihan varmasti myös tyttäreni. Oma huomautukseni).
jos otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,
niin että herkistät korvasi viisaudelle
ja taivutat sydämesi taitoon-
niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,
jos haet sitä
kuin hopeata
ja etsit sitä kuin aarretta,
silloin pääset ymmärtämään Herran pelon
ja löydät Jumalan tuntemisen.
Sillä Herra antaa viisautta ja hänen suustansa lähtee tieto ja taito.






Nyt äkkiä alakertaan. Taikina voi olla tulossa vastaan pitkin muurinkuvetta.