Kyseessä on lohna!
Lohnassa taas on kyseessä vehje, jota hevonen veti.
Silloin vanhaan hyvään aikaan, kun vielä hevosia oli viljalti taloissa.
Lohnaan pakkautui aina koko perhe, kun lähdettiin esimerkiksi hankia pitkin peltojen poikki naapuriin kylään.
Muun muassa näin tehtiin Magnuksen nuoruudessa.
Hymy kasvoillaan karehtien Magnus muisteli, miten hänen lapsuudessaan
koko lapsikatras tyltyttiin lämpimäisesti lohnaan ja isä ja äitee vielä johonkin väliin ja eiku menoksi.
Siihen aikaan olivat talvet samanmoisia kuin nytkin ja olivat ojat täyttyneet piripintaan pehmoisesta lumesta.
Pollen vetämän lohnan toinen antura oli osunut sopivasti ojan kohtaan ja lohna oli kaatunut ja kyntänyt kumollaan lumessa pätkän matkaa.
Kevyesti oli kyntänytkin, sillä kaikki kuusi mosseloa ja äiskä ja iskä olivat kierähtäneet kyydistä välittömästi.
"No mitä sitten tapahtui? Tyssäskö kyläily siihen?" kysyin tuohtuneena.
" Ei suunkaan! Uuresta vaan kaivettiin penskat hangesta ja taas mentiin!"










Tällä kertaaei yllä olevaa kuvaa olekkaan napannut Magnus, vaan MINÄ.
Menin vartavasten pikitiemme varrella sijaitsevaan pohjalalaistaloon ja rohkeasti kysäisin, josko pihalla olevaa LOHONAA (oikein revittelin murteella) saa filmata?
Kerroin laveasti, miten olen saanut tehtäväkseni piirtää kuvan, joka liittyy kirjoittajapiirimme erään jäsenen joulumuistoihin.
Hän oli nimittäin ollut vähällä vahingossa käräyttää sädetikulla koko kulkuneuvon.
Mainitsin niin vaatimattomasti, kuin ikinä pystyin, että piirros tulee oikein paikalliseen aviisiinkin.
No valokuvauslupahan heltisi. Olisi varmasti hellinnyt ilman vaatimatonta retosteluanikin.
Piirsin kuvaa koko seuraavan päivän ja vaikka itse sanon, niin siitä tuli oikein hieno.
Lehteen sitä ei kuitenkaan ikinä painettu, vaikka piirroksen henkilökohtaisesti lehtikonttuuriin kuljetin vuolaitten saatesanojen kera.
Hmmpph...
Ei muuten, mutta kun tuli lohnukan omistajalle luvattua.
Joskus voin laittaa sen kuvan tänne sivustoille, niin näette.












Viime perjantai meni siivoskellessa.
Luulin, että menemme poliittiseen tilaisuuteen, jonka nimenä oli INNOSTU JA PALA!!! ("istu ja pala" tekisi pikkasen mieli sanoa).
Toisaalta on hyvä, että otsakkeet ja nimekkeet eivät aina olekkaan niin tavanomaisia. Jää ainakin nimi mieleen, jos ei muuta.
No, INNOSTU JA PALA- juttu ei sitten ollutkaan lauantaina, vaan se on vasta nyt tulevana lauantaina.
Siis olin siivonnut TURHAAN. (SIT AND BRING!)
Sain sitten tekemisen puutteesta juohtuen kudottua muutaman kerroksen slipooverianikin, josta tulee muuten aivan erilainen, kun suunnittelin.
Jopa aiemmin ehdottamani OOVERIKIN on liioitellusti sanottu.
EHKÄ saan siitä jotakin kuitenkin, jos pesen sen tulikuumassa vedessä ja vanutan ja venytän ja prässään kolmen pallukan lämmöllä ja....













Sunnuntaina menimme Östermyyran erään kaupunginosan KOMIAAN KIRKKOON jumalanpalvelukseen.
Meillä on tapana vierailla naapurikunnissa aina silloin tällöin.
Näin toimiessa saamme ehtoollisen joka sunnuntai.
Toivoisin, että kotikirkossamme olisi ehtoollinen aina sunnuntaisin.
En tiedä onko se mahdollistakaan? Tarttee ottaa selvää
Sunnuntai- iltana sitten olimme Huutoniemen kirkossa Kohtaamispaikalla.
Sunnuntaiseuroilla on tällänen kiva nimi nykyään.
Aluksi puhuin KOHTAUSPAIKASTA.
No viime sunnuntaina oli mukava KOHTAUS, kun Magnus siunattiin läntisen alueen ALUEJULISTUSTYÖNTEKIJÄKSI Kansanlähetyksen riveihin.
Työhön kuuluu ensisijaisesti julistaa Jeesuksesta, eikä alueesta. Nimike on pikkasen harhaanjohtava.
Jeesustyöntekijä olisikin tarkempi nimi.
Ajattelen, että läntinen alue puolestaan sisällään pitää tietenkin läntisen PALLONPUOLISKON. Tarpeenmukaan kaikki ilmansuunnat mukaanluettuna.
Minäkin sain olla lopuksi siinä alttarilla Magnuksen vieressä.
Vivianni oli meidän mukanamme.
Hän oli siunaamishetkellä Donkis-kerhossa, mutta tiesi heti, mistä oli kysymys, kun kotimatkalla asiasta puhuimme.
" Meidätkin siunattiin kirkossa, kun koulu alkoi" sanoi Vivianni.
Tunsin sydänalassa huikaisevaa onnentunnetta.











Levottomasti kuorsatun yön jälkeen vääntäydyin kuntosalille naapurin Huivin kanssa tänään.
Söin maidossa liotettuja kauraryynejä lautasellisen, ettei alkaa lapa tärisemään (ei kyllä ole pelkoa tärisemisistä meikäläisen vararavinnolla varustetulla).
Litran vesipottu mukaan reppuun ja niin mentiin.
Kyllä hävetti, kun laitteita joutui meikäläisen kohdalla venyttämään viimeiseen tappiin, että yleensä MAHDUIN jotain tekemään.
Kysyin, löytyisikö kiikkustoolia, missä voisin jotain mummujumppaa varovasti venytellä?
Vakavasti vetäjä vastasi, että ei löydy sellaista.
En jaksanut sanoa, että VITSI, VITSI, vaan synkkänä lutkutin pakaste muovipullosta lämmennyttä Kyrönjoen vettä.
Menen kyllä seuraavallakin kertaa. Sen päätin siinä ryypiskellessäni.
Tavoitteenani on, että keväällä laitteiden tappeja ei meikäläisen kohdalla tartte löysyttää!!!







Jos rakas lukijani vielä olet siellä, niin kerron, että tulimme kotiin joku tiima sitten kylämme kinkereiltä.
Meitä oli koolla kolmekymmentäyksi innokasta.
Ilta oli hyvä ja puitteet tosi kauniit (Jokikartano).
Eerikki-pappi puhui Pyhästä Hengestä.
Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta.
Pyhä Henki kirkastaa meille raamatun sanaa, kun sitä luemme.
Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.





Ötyä! Jeesus kanssanne.
Uskoo ja toivoo Kaisa von Bunnerrus
JK. Terveisiä sille rakkaalle vieraallemme, joka kävi ilahuttamassa vanhoja sydämiämme Nikolainkaupungista asti.
Jeesus hyvästi hoitakoon!
Kirja, jonka saimme on MAHDOTTOMAN hyvä.
Ehdin sitä jo ahmiskella ennen kinkereille menoa.