Pyysin hovikuvaajaani Magnus von Digikamerumia napsasemaan blogini sivustolle kuvan.
Sanoin, että oksia pitäisi olla kuvan jossakin syrjässä, jolloin aamuautere pääsisi oikein taiteellisesti niiden välistä vilkkumaan.
Oikein hyvä tuli kuvasta ja Magnus pääsi kuvaussession jälkeen jatkamaan lumenluontiaan, jota oli suorittamassa.
Tänään on aivan mahdoton hernesop...korjaan: tänään on aivan mahdoton RIISIPUUROsumu.
Ikkunasta kun katsantani ulos luon, niin juuri ja juuri klasin edessä oleva koivu erottuu sumujen seasta.
Ja minkälainen koivu?
Ohuinkin oksanpiiskanen on lauantaimakkarapötkyn paksuinen!
Niin on lunta runsaasti oksistoon kertynnä.
Tänään Eläkeliiton keskiviikkokerhossa ollessani, sanoi vetäjä, että hän ei ollut eläissään nähnyt moisia maisemia, kun tänään Isoonkyröön ajelleessaan.
En kyllä muista minäkään, vaikka olen varmasti jokusen vuoden vanhempi, kuin hän. Liekö sopisi viittävaille tyttärekseni?
Huurrepuita ja upeita talvimaisemia muistan kyllä siihen vanhaan hyvään aikaan ( kun Kekkonen oli presidenttinä ja keräiltiin karamällipapereita ja suksien pohjiin sulatettiin kynttilänpätkiä) nähneeni, mutta tälläsiä lördagkorv-koivuja en milloinkaan.
Täytyy laittaa Magnus asialle ja ikuistaa dokumentteja kameraan, elleivät sitten oksat ole huomenna jo prinssinnakkimaisia.












Eilen vierailtuani Nikolainkaupungissa väänsin illansuussa oman ja Ooppelin kankean nokan ÖSTERMYYRAA kohti (siis Seinäjoelle).
Tarkemminsanottuna Seinäjoen Ylistaroon.
Siellä on syksystä asti toiminut samanmoinen kirjoittajapiiri , kun mitä meillä MEINASI toimia täällä Isossakyrössä.
Tunsin kuuluvani SAUMATTOMASTI östermyyralaisten joukkoon.
Jopa niin, että unohdin toviksi ajatella, mimmoseen asentoon asettelen suuvärkkiä. A)pidänkö sitä aavistuksen verran raolla, vaiko B)arvoituksellisesti viistoon vasemmasta suupielestä.
En muistanut ajatella sitäkään, näkyvätkö pulleat ja täyteläiset silmäpussukkani epäsuotuisassa neonvalaistuksessa.

Onnistuin luultavasti antamaan itsestäni suulaan ja vilkkaan vaikutelman ja näennäisen vaatimattoman oloisena luin edellisessä piirissä väkertämäni jutunpoikasen.
Asiaankuuluvan analyyssimäisesti vaimean rykimisen tahdittamana kerroin arvostelut, joita ko. "KYHÄELMÄSTÄ" olin saanut vastaanottaa j.n.e
Noh.. tulevat minut myöhemmin tuntemaan ja tapani tietämään.
Mukavaa kuitenkin oli ja meitä oli kaikenikäisiä, mikä erikoisesti on hyvä pointti.










Aamusella anivarhain (klo 9) menin bocciaa harrastelemaan.
Punapallukat voittivat sinipallukat ja päinvastoin.
Päivällä menin sitten aiemmin mainitsemaani EL:n keskiviikkokerhoon.
Kipaisin kauppaan samalla reissulla.
Yllätin Magnuksen ostamalla 486 grammaa irtokarkkeja.
Ne maistuivatkin hyvältä viimetorstaisen nakkisopan päälle.
(Nyt kyllä hiukan örköttää! Ei soppa, vaan ne mököt).
Hyvä, että ensi maanantaina alkaa se höykytys kuntosalilla.
Nyt vierähtää hyvänen tovi ennen kuin seuraa seuraava satojen grammojen yllätys meidän perheessä.
Aion ottaa kuntsari-höykytyksen hyvin vakahenkisesti.
Tavoitteenani on, että kun runsaan vuoden kuluttua lennämme Israeliin, saan minä lentokoneen tarjoilualustan kiskaistua eteeni ja silti henki vielä kulkee!







Huomenna alkaa runopiiri taas joululoman jälkeen.
Lausun siellä erääseen paljonpuhuttuun runokilpailuun lähdettämäni värssyt ja myöskin ryveskellä väärinymmärrettynä runoilijana ystävien kehubalssamissa.
Ihanaa, kun on olemassa runopiiri, samalta tussilta tuoksuvine jäsenineen.







Siunausta jokaiselle lukijalleni.
Eräs blogiystäväni riemastutti entistä, vanhaa, mutta ikuista vaasalaissydäntäni kiittämällä blogissaan Taivaan Isää, kun Hän kutsuu kaikkia vaasalaisia yhteyteensä.
Lisään siihen kiitokseen vielä muutkin suomalaiset ja ULKOsuomalaiset mualiman tuulissa.
Terveisin Kaisa von Bodybildare