Talvinen kuvake tuulimyllyLEIVOKSESTAMME keittiömme ikkunn alla ja myöskin makuusoppemme, joka on yläkerrassa, aakkunan alla.

Kesäisin ei tule kuuloonkaan, että nukkuisimme ikkuna auki, sillä myllysemme vinkuu, paukkuu ja klonksuu niin äänekkäästi, kuin jos tontillamme olisi armeijan kertausharjoitukset.

Viimekesänä ihmettelin eräänä kuulakkaana, mutta myrskyisänä päivänä onko koko härveli lähtenyt lentoon?

Hetkeä aiemmin olivat siivekkeet pyörineet niin, että niitä ei näkynyt lainkka.

Yht´äkkiä havahduin ainoastaan tuulen vonkunaan.

Ei ollut pikkumylly lähtenyt lentoon, mutta muutamat mutterit sen sijaan

höyrysivät nurmikolla.

Kätevänä miehenä Magnus laittoi mutterit paikoilleen ja taas alkoi rauhoittava tasainen myökä.

Olen tilannut Magnukselta lisää pihansomistuksia.

Olen aina haaveillut KAARISILLASTA ja TEKOKAIVONKANNESTA (tiedättehän niitä sellaisia oikeita kaivoja muistuttavia, joissa on köysi rullattuna tukin ympärille ja sinkkiämpäri kumolla kannella ja valkoiset kruusatut vuorilaudat?)

Ennen, nuorena kauhistelin aina moisia dekoratsuuneja.

Samoin, kuin ilmapuntareita, käkikelloja ja niitä lasikupukelloja, joissa neljä kultapalloa pyörii edes sun takasas (meillä on sellainen komuutin päällä).

Nyt pidän niistä silmittömästi. Huomaan siitäkin, että elämässäni on mitä luultavimmin alkanut seesteinen vanhuusosio.

Vanhuusosiooni kuuluu nykyään myös hirveä ETSIMINEN.

Etsin kaikkea koko ajan. Kaikki on hukassa.

Kyllä kaikki on löytynyt tähän mennessä.

Seuraavaksi tulee se vaihe, että epäilen, että kaikki on VARASTETTU!

Hmm...

Molempiin kertomiini koristehaaveisiini löytyi ohjeet googlesta (katso kohdasta kaarisilta ynnä tekokaivonkansi, tai jotain.)

Kaarisillan yli laitan TEKOKAAREN rautalangasta, joka tukee ruusuköynnöstä, jonka aion myös istuttaa.

Tekokaaren alta kaarisiltaa pitkin on sitten soma hypähdellä puutarhaan maiskuttelemaan tikkelpääriä ja herneenSILPOJA.

Magnus lupasikin tekaista nämä hartaat haaveeni jahka on ensin toteuttanut edelliset haaveeni: takapihan VILPOLA uima-altaineen.

"Vaikka mitkään näistä pikku toiveistani ei toteutuisi, niin yli kaiken rakastaisin kuitenkin sinua!" vakuuttelin epäilevän näköiselle Magnukselle.

(Olin juuri ihmetellyt hänen tekemiään HERNEKEPPEJÄ, jotka olivat sukkapuikon pitusia ja paksuisia).

Onneksi Magnus ei ymmärrä mitään käsitöistä!!!

Väsään juuri itselleni SLIPOOVERIA, josta tulee luultavasti vain tuo OOVERI.

Joka tapauksessa siitä tulee aivan liian lyhyt ja kapee. Pääaukko sen sijaan näyttää oikeinkin hulppeelta. Vaikuttaisi hiukan siltä, että ei ole niin väliä pujottaako sen ylä- vai alakautta päällensä.

"MULLON NIIN HÄJYT TYÄKALUT" puolusti Magnus herneskeppejään.

"MULLA ON NIIN HÄJYT PUIKOT" aion minä selitellä Magnukselle, kun hän tulee ihmettelemään kudelmaani.

Olin eilen kirjaston runopiirissä.

Sinne ei tullut muita ja niinpä minäkin lähdin tiekseni.

Kirkolle tulo ei kuitenkaan ollut turha, sillä sain vihdoinkin äntiin hakea kuulolaitteeseeni uudet patterit.

Myös kirkkoherranvirastoon vein ruutupaperin, johon oli präntättynä joulutauon jälkeen alkavan raamattupiirimme pito-illat.

Tänä iltana oli kyläneuvoston kokous Bröstin Jakobin luona.

Valmistauduimme maanantaisiin kinkereihin, jotka pidetään Jokikartanossa.

On ollut ilmassa kuulemma keskustelua kyläneuvostojen ja kinkereiden jatkuvuudesta.

Päätimme yksissä miehin-ja naisin, että niinkauan kuin meissä (meitä on kyläneuvostossa yksitoista jäsentä) henki vähääkään pihisee, niin mitään ei lopeteta.

Suunnittelimme, että ehdotamme seurakunnalle, että rippikoululaisten pitäisi taas tulla kinkereille. MUUTEN EIVÄT RIPILTÄ PÄÄSISI!

Lisäksi porkkanana voisi olla KAKSI merkintää rippikoulupassiin j.n.e

Eivätkä riparilaiset edes aavistaisi, että nykyään ei ketään voi pakottaa tulemaan ja menemään mihinkään : ) he vaan tulisivat ja menisivät sankoin joukoin, kun kerta on "pakko".

Kinkereillä on mukava olla.

Ainakin nykyään, kun ei tarvitse osata katekismusta ulkoa.

Ulkoaosaaminen ei kyllä olisi pahitteeksi, mutta se ehkä olisi hiukan liian jännittävää.

Ainakin, kun kuuntelee VANHOJEN ihmisten puheita.

Ei maistunut ruoka viikkoa ennen, eikä viikkoa jälkeen kinkereiden.

Olemme Magnuksen kanssa pitäneet kaksi piimäpäivää.

Tarkasti ottaen, olemme aamuiset ohuet leipäpalaset juustonsipareineen laskeneet väliaikaisesti myös piimäksi.

Itse aion pitää ehkä vielä huomisenkin päivän piimäkkeenä, koska senverran tarvitaan, että saan jouluvatsan kulahtamaan entisiin mittoihin(!)

Punttisali kutsuu maanantaina ja toivottavasti siitä alkaa kivikkoinen tie todella ENTISIIN mittoihin, tai edes lähelle niitä.

Hyvää yötä Jeesus myötä!

Uskoo ja toivottaa Kaisa von Piimeeus

Psalmista 128

Matkalaulu.

Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa,

joka vaeltaa hänen teillänsä.

Sinä saat nauttia kättesi ansion;

onnellinen sinä, sinun käy hyvin!