Entisajan pikkuipanoiden potta, tai ei siis potta, vaan pottakehikko. Rukki on myös ahkerassa käytössä, kun Vivianni ja Joonathan ovat paappalassa.

Ensimmäisenä lentää ikiviherkasvi syrjään ja ankara kehrääminen alkaa ja jatkuu mennen, tulle ja palaten vierailun loppuun asti.

Olen selvinnyt hyvin tähän asti menneestä viikosta ja viikonlopusta. (Kiitos esirukouksista :)

On ihan pientä se, että huuleeni piukahti eilen kahdeneuron kolikon suuruinen rupi ja vasen silmäni vuotaa, kuin puoleksi tukkonainen seula.

KAMALAA, kun en muista kirjotinko jo siitä Östermyyran naisten illasta?!

(Sitä nuo kolikkoruvet teettää).

Kyllä muistan, että sinne menoani suureen ääneen mainostin, mutta tarkempi analyyssi? Onko se jo tiettäväksi tullut?

Sen verran palaan tuohon Ö-myyra asiaan (voihan olla, että joku alkaa blogini lukemisen nyt tänään, eikä jaksa plärätä taakseppäin, ja haluaisi niin mielellään tietää asioiden laadun), että yleisökauhuni meni niin pitkälle, että lausuin runoni, melkein selin yleisöön nähden.

Ihmettelin, että kas kun en prängännyt keittiöön, josta on luukku saliin.

Itsesäälin määräluku huiteli siinä lausuellessa ainakin viittäkymmentä Richterin asteikolla.

Joo, nyt muistan maininneeni vaatimattoman toiveeni lattialuukusta! Kyllä näköjään muisti pelaa ja palaileekin pätkittäin, kuten Uunolla.

Keskiviikon jälkeen kirjoitin sitten aina WC:n jynssäyksen ja Moccaruutujen väännön välillä leiskuvia rakkausrunoja. Niitähän minulla oli kunnia lausua Naisten kesken IP:ssä lauantaina. Teemana oli näetsen RAKKAUS, kuten varmasti muistan jo ennemmin kirjoittaneenikin.

Minulla oli myös tarjoiluvastuu, joten kyllä leiskui, varsinkin posket.

Lisäksi meillä oli viikonlopun aikana vieras, joka piti luentoja Israelista.

Olin laittanut LISTAN itselleni perjantai-lauantai- ja sunnuntai periodille.

Pe: tee iltapalaa. Iltapala: sämp. juust. makkar. kurk.mait. kaff. fiil. tom.

La: tee aamupala. Aamupala: keitä puur. mans.hil. sämp. ja ruisleip.

La jatkuu: mene Siltarantaan! Ota runot mukaan! Lausu ne, kun sinun nimesi kuulutetaan. Keitä kaffit valmiiksi!

Ja niin edelleen.

Kaikki olin ohjelmoinut etukäteen ennennäkemättömällä tarkkuudella. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" on joku viisas sanonut, ja se piti kyllä paikkansa. Eipä tarvinnut, kun aamusella kävellä puoliksi nukuksissa kaapin luokse, jossa lista oli ja katsoa mitä sielä seisoi.

Tänä aamuna luki lapussa: tee aamup. Aamup: pap. kurk. leip. puur. sämp.

HELPPOA!

Olisi varmaan hyvä kirjoittaa tavallisenakin arkena lappuun asiat selviksi:

Ma: olet herännyt! Mene hyysk. syö VÄHÄN jot. lue raam. ruk. pue. mene kuntsar.

Joka tapauksessa runojen kirjoittaminen hiukan hiostutti. Kesti tovin, ennenkö pääsi fiilikseen lattioiden KUIVAKRAPSEHTIMISEN jälkeen (Magnus onneksi imuroi ja MÄRKÄTIHKEÄMOPPASI lattiat).

Kirjoitin rakkausrunon Magnukselle lauantain tilaisuuteen ja luin sen tänään myös Ylistarossa, kun olimme Magnuksen kaa sinne kutsuttuna vastuuseen.

Magnus oli penkissä puulla päähän lyötynä!

" Mitään nuan hianua en oo kuullu ennen" hän sanoi liikuttuneena.

" Mennähänkö keräämähän timanttia hangelle?" hän jatkoi siteeraten suoraa runoni omaleimaista, harvoin kuultua ja persoonallista kohtaa.

Lausuin runon kaikelle kansalle toivossa, että muutkin vaimot ja miehet innostuisivat sanomaan armaillensa jotain kaunista ja rakkaudellista.

Ei ollut yhtään liian aikaista meikäläiseltäkään sanoa rakkauksiansa, kun neljäkymmentäneljä vuotta tulee avioliiton satamassa oloa ensi kesänä.

Keskiviikoksi pitäisi taas saada jotain uutta ja ennennäkemätöntä (kuulumattomasta puhumattakaan) ajalliseksi.

Jatkaisiko tällä rakkauden linjalla, vai mimmosta värssyä sitä yrittelisi?

Yksi asia on varmaa. Hengellinen pointti on joka runoon saatava. Muutoin on meikäläisen turha mennä estraadeille.

Huomenissa aion lähteä taas Nikolainkaupunkiin. Menen Aune-tätini tykö, jos hänen piirustuksiinsa passaa.

Aamupäivällä menen ilman muuta tietenkin kuntosalille.

KUMMIRENKSU jumppa jää valitettavasti väliin, jos Aune-tädille kyläily sopii ja jos VR:n kulkuneuvot kulkevat.

Uskon kyllä, että jälkimmäinen juttu pelaa ilmanmuuta välillä Tervajoki- Nikolainkaupunki, koska veturi on vanhakunnon DIESELI.

Ne eivät hyydy, eivätkä ryydy matkalle kovin hepposista syistä.

Ja jos sen tekevät, niin oitis saadaan paikalle toinen DIISSELI, joka kiskoo koko roskan asemalle raide number onelle.

Tunne syvää myötätuntoa VR:n väkeä kohtaan näinä päivinä. Huh, huh! Muistan, kun olin SUOMEN POSTISSA töissä, niin sadekin oli silloisen pääjohtajan vika! Niin pal sai haukkumissi ain kuunnella.

Myönnän kyllä, että ottaa pattiin, jos esimerkiksi on tärskyt jossain Rovaniemen tienoilla kello 12.00 ja saapuu platformille kuustoista tuntia myöhästyneenä, niin eipä naurata.

Ei ole liikaa saada tiketin hintaa lyhentymättömänä takaisin.

Täällä Hälvän mutkallakin on ollut lumimyräkkä! Tiestä toinen puoli (oikea) oli umpihangen peitossa paikkapaikoin.

Tietäähän sen, mitä siitä seuraa, kun on oikeanpuoleinen liikenne kaiken lisäksi ja liikennettä molempiin suuntiin.

Maikku ja Eerikkikään eivät voineet tulla kylille.

Harmin paikka. Meillä olisi ollut kerrankin kunnon kermaa.

Hyvää yötä! Näihin talvisiin tunnelmiin lopetan raporttini.

En kyllä tosin mene nukkumaan vielä.

Magnus lupasi kissauttaa iltakahvit.

Minulla olisi tulollaan runokin, mutta en nyt jouda.

Runo käsittelisi siipien sulkia ja POMMISUOJAA. Kuulin tänään puheen moisesta asiayhteydestä ja se kirvoitti runohepan kuolaimet riimusta (olikohan yhtään oikeaan osunut vertaus?)

Kysyy Kaisa von Ruppensten