Kuusi, jonka kävimme Magnuksen kans ennen joulua hakemassa Kaksikertaa Puolenhehtaarin Metsästä on pysynyt näin hehkeänä TUULIKAAPISSAMME, vaikka purkissa ei ole edes vettä. Pruuttasin kuuseen tekolunta ja siinä oli myös hopean värisiä kilikelloja oksillaan.

Saviset öljylyhdyt tuossa vieressä ovat Israelin tuliaisia.
Noiden öljylyhtyjen vuoksi olimme juuttua lentokentälle, kun tullivirkailijat eivät löytäneet niitä pakaaseistamme.
KAIKKI nyssykkämme syynättiin ja pengottiin viimeistäkin kalsarinsaumaa myöden.
Ei löytynnä, ei!
Minulta alkoivat jo hikihelmet tipahdella nenänruotoa pitkin, vaikka en hikoile edes saunassa.
Muistin varmasti, että olin laittanut ne paperipussissa vatteiden väliin.
Rukoilin hartaasti, että lampukat kierähtäisivät tullivirkailijoiden syliin, heidän tonkiessaan kapsäkkejämme.
VAAN EIPÄ EI LÖYTYNNÄ , EI!
Virkailijat kyselivät englanniksi kaikenlaista näiden kippojen tiimoilta, mutta minähän en b:n britanialla ruvennut solkottamaan mitään.
Pyörittelin (oikeastaan ei tarvinnut PYÖRITELLÄ, kun pyörivät itelleen) silmänmunosiani ja levittelin käsiäni. "NJET, NO, NIX...
" OLKOON!" ähkäisi tullivirkailija ja käski häipyä eteenpäin (tai oletin hänen sanoneen niin) ja pääsimme jatkamaan matkaamme.
Kotona öljytuikut pullahtivat laukun sivutaskusta melkein ensimmäisenä kotimme permannolle. Hmmpf...



Eilen olin Nikolainkaupungissa Aune-tädin kanssa praataamassa.
Vein hänelle tulppaaninipun muassani viereisestä kukkakaupasta.
Valitsin mielestäni kauneimman kimpun ja näytin sormellani päättäväisen näköisesti: tuo tuosta keskeltä vasemmalta viistoon!
Pukettia pakatessaan kauppias sanoi, että valitsin kimpun, jossa oli vahingossa 11 kappaletta tulppaania, vaikka 10 pitäisi vain olla.
Tyytyväisenä kehuin pettämätöntä kauneudentajuani ja myöskin näköjään lukumäärä tajuani.
"Tämä tulee rakkaalle tädilleni, joten ei siinä turhaan ylimääräistä tulppuruista ole."
Näin kaupunki matkallani myös Aija-Kanita tätini.
Sovimme hänen kanssaan, että piakkoin tapaamme.
Täytän tässä päivänä muutamana vuosia ja silloin aina Hälvänmutkassa treffataan ja paitsi pannua, niin myöskin sauna on aina kuumana.





Meillä oli illalla sauna kuumana, vaikka ei ollutkaan synttäreitä kenelläkään.
Oli juhlallista istua lauteilla ja kuunnella, miten tuuli tuivertaa ja lumi pöllyää pitkin tantereita ulkopuolella.
Saunan ikkunoiden edessä roikkuvat myrskylyhdytkin sammuivat kovassa tuulessa.
Onneksi meillä on pattereilla toimivat TEKOMYRSKYLYHDYT, joiden loimussa näki hyvin paiskoa löylyä.
Päivällä leivoin 70 pullaa.
Sievoinen kasa nisua! Jos laskee, että euron maksaisivat kappale (kuten baareissa kehtaavat kiskoa peukalonkynnen kokoisista jauhopalloista) niin aika kallisarvoinenkin kasa.





Tällä viikolla ei ole ollut kuntosaliakaan, kun on hiihtoloma.
Hiihtoloman kunniaksi pyysin Magnusta hilaamaan potkukelkan esiin autotallista.
Lyllan juoksi vierellä ja ihmetteli outoa konetta, joka ei pidä ääntä edetessän.
Lyllan on meillä vielä, vaikka leiriltä on sen oikea isäntäväki jo palaillutkin.
"KOSKA TE TUOTTE SEN TAKAS? MEILLÄ ON KAAMEE IKÄVÄ!
VIIHTYYKÖ SE TEILLÄ?" kyseli Catherine huolestuneena.
Kyllä Lyllan viihtyy. Oikeinkin hyvin. Ei korvaansa lotkauta, vaikka kyselemme missä Catherine, missä Eerikki, missä Vivianni, missä Joonathan?
Se vie kaiken tilan sängyssä, jossa se viihtyy ketarat oikosena, kunnes viimeinenkin (yleensä minä) kuorsaaja on kammennut ylös.
Ruokaillessaan se kantaa joka suupalan (LOHIKOIRANMAKKARAA) keittiön narumatolle.
Siinä se haistelee ihastellen pötnettänsä melkoisen tovin, ennenkö syö makosiin suihin.
Lopuksi se siistinä neitinä nuolee maton huolellisesti ja hartaasti.
NARUMATTOJA ei voi VESIpestä, joka puolestaan tietää sitä, ettei niitä pestä meidän huushollissa ollenkaan.
Nyt huushollimme hunajoi, kun kalanperkaamo.
No, kaikkeen tottuu, ja Lyllan saa luvan tottua meillä JAUHELIHAPUTINKIIN seuraavalla kerralla.
Kyllä se viihtyy, oikein hyvin!
Torstaina viemme lomalaisen Nikolainkaupunkiin.
Samalla minä tapaan entisen työkaverini taas ja menemme pizzalle.
Muistuikin mieleen se läskisota.
Tähän mennessä ei miljonääri olisi kovinkaan paljon joutunut raottamaan kukkaronsa nyörejä minun kohdallani.
Aion kyllä toimia niin, että joutuisi.
Tai minunhan se on tehtävä itte omalta kohiltani, kun täällä eivät
innostuneet.


Hyvää yötä kaikki.
Menen raivaamaan itselleni tilaa sänkyni laidalle.
T: Kaisa von Hundenstandlyllan