Magnus lämmitti tänään pihasaunamme taas niin metoisaksi, että kaikki viiskymmentä (alkaapäälle varmaan TUHATviiskymmentä) tuhkapiperöistä luulivat jälleen kerran kevään koittaneen.
Ne sukivat sameita siipiään ja lerputtelivat tuntosarviaan.
Jos jotkut ottaa meikäläistä aivoon, niin juuri nuo piperöiset.
Arvatkaa naurattiko, kun olimme jossain kylillä (en muista missä, mutta AIKA HIENOSSA JA ARVOKKAASSA paikassa) niin jostain takin saumasta lehahti tollanen önäle kiemuraiseen lentoonsa!
Olimme niinkuin meitä ei olisi ollutkaa, eikä varsinkaan sitä lennokkia!

Taidamme sittenkin antaa harakkasuvun levittäytyä Letkutielle, enkä pitäisi pahana, että se satapäinen naakkanaakkue muuttaisi pihapiiriimme, varsinkin jos ne lounehtisivat noita nimenomaisia tuhkanvärisiä hyönteisiä.
Katkera epäilykseni tosin on, että ne eivät kelpaa edes varisten sapuskaksi. Ei kai niitä muuten noin julmetusti olisi.
Sauna kumminkin oli suloinen ja metoisa.
Potaattihanskoilla hieroskelin ulkokuortani ja paiskin löylyä, niin että kiuas tärisi.
Päätin itsetykönäni ostaa toisetkin perunanpesusormikkaat.
Yhdet löylykäyttöön ja toiset sisäsuihkukäyttöön. Minusta niiden vaikutus on ollut suotuisa. Aivan, kuin huokoset olisivat kitistyneet himpun verran.
Ymmärrän kyllä, että liika kuoriminen ei ole hyväksi.
"Hullu niin kylpee, että nahka lähtee!" (murrennettuna: "Hullu niin kylypöö, notta nahka lähtöö!") Sanoisi eräs tietty henkilö tähän asiaan.


Charleksen kanssa päätimme alkaa kaalisoppakuurin.
Magnus vastusti ankarasti.
Sanoin, että kukin saa ilman muuta syödä muutakin, mutta itse pitää olla aktiivinen asioiden kehittymisen suhteen.
MITÄÄN oikein HYVÄN hajuista ruokalajia ei saa kuitenkaan valmistaa ilman erityistä lupaa.
Lupaa ei tule herumaan!
Minulle sopii kaalisoppa vallan hyvin, senkin puolesta, että se kuuluu mieliruokiini.
Tarkemmin ajateltuna, on vaikea keksiä mitään, mistä en pitäisi.
Elävät ja tytisevät kotilot eivät tosin maistuisi. Ei maksustakaan!

Tänään lounaaksi paistelin kotletteja, kun en vielä tiennyt, että aloitamme kaalikuurin.
Söin yhden kotletin raakana, kun Magnuksen vartioiva katse ei ollut esteenä.
En ole syönyt raakana kotlettia moneen vuoteen. On jotenkin ollut kaikkia hullunlehmän tauteja ja sikaflunssia esteenä.
Nyt makustelin suuhuni yhden siis suoraa pakkauksesta.
Päätin itsetykönäni, että tästälähtien SYÖN AINA yhden kotletin suoraa purkista, vaikka Magnus sanoisi mitä!
Kuulin mielessäni, siinä kotlettia möyhätessäni, seuraavanlaista puhetta:
"Kyllä on erittäin outoa, että sinulle maistuu vasikangotdletti suoraan pakkauksesta ilman kypsentämistä rakkaani!"
(murrennettuna: "Kyllon kauhiaa! Kuinka joku pöhölö voii syärä kotlettia raakoona. Ny lopetat tuallaasen justihin!")
Ei kai se oikein viisasta taida olla, myönnettäköön.
Näin tässä päivänä muutamana herkullisen näköisen kuvan jossain aikakausilehdessä. Kuvassa oli lampaan sisäfilepiffejä mediumina tarjolla, joten kyllä kai minäkin voin yhden kotletin silloin tällöin?...


Eilen illalla meillä oli kyläneuvoston kokous.
Minä sain olla kirjurina.
Jossain vaiheessa Magnus sanoi minulle, että menossa on pykälä numero seitsemän.
Vastasin, että minulla on menossa pykälä numero kahdeksan!
"Kuinka sellainen voi olla mahdollista?" (murrennettuna:"Maharotoonta, että ollahan kahareksannes pykäläs. Seittemäs on menos, tiärä se!")
"Riidelkää sitten kotona monesko pykälä oli menossa!" kehoitti Jaakob ystävällisesti hymyillen.
"Mikä sullon ensimmäänen pykälä?" (suora lainaus Magnuksen suusta).
Vastasin, että kirjasin ensimmäiseksi pykäläksi JEESUS ON OVI Magnuksen alkurukouksesta.
Magnus kehui asian olevan hyvinkin ykköspykälän väärtti.
Kirjoitan pöytäkirjan puhtaaksi tietenkin oikeilla pykälistöillä, mutta laitan kohtaan A eli alkurukous: Jeesus on ovi uuteen elämään! :)
Monenmoista tekemistä suunnittelimme kokouksen kuluessa kevääksi ja jo syksyäkin varten on suunnitelmia.


Huomenna menemme kirkkoon.
Sielä on varmaan iloinen meno, kun on kyseessä perhejumalanpalvelus.
Pääsiäisviikolla täälä Isossakyrössä on joka ilta hartaus tai konsertti kirkossa.
Pyrin menemään niihin kaikkiin.
On hoitavaa ja siunaavaa hiljentyä viettämään pääsiäistä Jumalan sanan ääressä ja ehtoollisella.


Ystävällismielisin ajatuksin teitä muistan ja rukouksin Jeesuksen eteen kiikutan, keitä taas ikinä olettekin!
T: Kaisa von Påsktipuliinisdotter