o
III
IIIIII
-O O-
U




Huh, kun otti koville saada valokuva tähän alkuun.
Onnistuin, kun onnistuinkin taiteilemaan omavalokuvankuvan ja vielä piponkin päähän.
Oikeat valokuvat, kun ovat siinä Nikolainkaupungissa korjattavana olevassa rak...tarkoitan vempeleessä.
Haimme kuitenkin sitten Catherinen luota lähtiessämme läppärikaupasta uuden läppärin. Tämä uusi on sellainen klubitupakka-askin kokoinen, jos muistatte sellaista. Muistin virkistykseksi kerron, että niihin on monenmoiset suunnittelut aikoinaan piirustettu.

Emme voineet kuvitella pärjäävämme kahta (mutta luultavasti useampaa) päivää ilman tietokonetta. Niin sitä vaan on muodostunut riippuvaisuutta näihin nykyajan viestintäkapuloihin.
Sanoin Magnukselle, että kyllä kansanedustajaehdokkaan työkaluihin pitää kuulua muutakin sähköistä, kuin partakone.
Se naula veti.
Nyt oli muutenkin oiva tilaisuus hankkia kakkoskone, kun olen huomannut, että pääsen neittailemaan ja kirjoittelemaan melkein vain silloin, kun Magnus tekee lumitöitä ( okei, aika usein näinä aikoina).
Olin juurikin myös silloin koneella tekemässä TÄRKEITÄ vaatehtimo-tilauksia Ruotsista (Ellos, Sverige) ja juuri päässyt neljänteentoista tilaustavaraan (käärmekuviolliset legginssit) kun kone tilttas.
Ottiko jakauksen juureen? Olisin minä niitä kärmesleggareita voinut joskus pimiällä iltalenkillä pitää :(
Voin vielä muutamia lukijoitani rauhoitella, että en minä niitä kaikkia neljäätoista vaatetta olisi loppujen lopuksi oikeasti tilannut.
Karsinta suoritetaan aina kovalla kädellä ostoslistaa tuteerattaessa.


Olen saanut uudenuutukaisen lukijankin näille palstoilleni sitten viime kirjoituksen:)
Oikein Norjan maasta saakka :)
Sydämeliset tervetulotoivotukset tahdon sinulle, Tuula, sanoa ja kuten aina ennenkin, niin kaikki te muut 21 (ynnä eräs yksi) olette myös sangen tärkeitä minulle. Pidän silmällä teittiä päivittäin ;)

Carherine ehti jo kysellä tämän blogin perään.
"Koska sä oikein kirjotat sinne?" se kyseli tuikeena, kun joimme heillä kahvia.
"Mun elämässä ei ole viimeaikoina ollut äksöniä! Emmä pysty repimään lepolassen ja ruokapöydän väliltä mitään oikein mainittavaa"
"Kyllä sä jotain keksit", vastasi Catherine töpäkkään tyyliinsä.
Nyt voin keksiä, vaikka sellasen asian julkituontia, että meillä on nyt molemmilla, äidillä ja tyttärellä, käsi kipeenä. Catherinelle on tuikittu oikein kortisoonipiikkejäkin.
Omana hoitokeinonaan hän on alkanut läppärilakon myös (ja siitä voi päätellä, että TOSI ON KYSEESSÄ).
Luulen, että läppislakko ja kortisoonit ovat kyllä ovat omiaan tervehdyttämään paikkoja.
Itse kävin myös tohtorin puheilla käden tiimoilta. Pakkohan se oli, kun Magnus kertoi sarjassa "kauhutarinoita hoitamattomista käsistä kautta aikain", kuinka eräs hänen tuttunsa oli venkuroinut lääkäriinmenoa niin kauan, että kätensä oli ollut , kuin vappuilmapallo ilman ilmaa, koko loppuelämän!!!
Minulle määrättiin ultrakuvaus ja fysikaalista hoitoa.
Ensi maanantaina on ensimmäiset fysikaaliset treffit. En aio työntää hoitohuoneeseen, kuin PÄÄNI.
KAUTTA TUHTIN RUUMINI, niin käteeni ei kosketa. Sitä korkeintaan lempeästi silmäillään.

Tuhtista puheenollen, olen saanut kolme (tre) kiloa" tuhtia" pudotettua pois.
Magnus sanoi heti vähän turhan innokkaasti, että JATKA KUULE TUAHON TYYLIHIN!
Sanoin jäisellä äänellä odottavani hänen puolestaa ALKAVAN tähän tyyliin. JA SASSIIN!
Eräs ystävättäreni on onnistunut karistamaan yli kymmenen kiloa hartioiltaan ja on luvannut lähettää tarkat ohjeet minulle sähköpostiin.
Varmaan ne ovat jo tulleetkin siihen vanhaan rekkul...koneeseen, mutta sille ei nyt juuri voi mitään.
Jos sinä, parahin lukijaiseni olet lähettänyt jotain tärkeää tietotusta sähköpostitse minulle, niin vastaan heti, kun asiat ja koneet korjaantuvat.
Ainahan voit lähettää UUDEN tiedotuksen. Se kun tulee tähän " klubi-askiin".

(Kirjoitan tähän melkeinlopuksi taas poliittisväritteisen runon).

Pol. runo. Kirjoittanut Kaiskee Jouppi: Koti.


Äiti-nainen ja isä-mies kahvia ryystivät aamulla
ani varhain.
Sellaisessa apukeittiössä. Niitähän on nykyään.
Muut köökit ovat lisäksi.
Tietysti.
Molemmilla niin paljon asiaa oli sanottavana ja naurua.
Toisilleen ojensivat leipäsiä, kurkkuja, paprikaa,
kaikkea terveellistä ja hyvästi suoleen vaikuttavaa.
Ateria päättyy suudelmaan ja poskille taputuksia
ja vielä suukkoja.
Lapset!
Ylös kirmaiskaa.
Suihkuun, suihkuun. Kouluun, kouluun.
Kyllä on isällä ja äidillä lapsikullat suloiset.
Ei riitaa, ei toraa, kymppejä ja kiitettäviä laput täynnä.
Takan eessä koirat, kissat ja pari liskoa
ja marsua
niin ja viljakäärme lasikuvussa lipoo huuliaan.
Ne muut
lämpimiä turkkejaan ja nahkojaan sukivat.
Nousevat kipoilleen ja kupeilleen.
Isä kiirehtii autolle, lämpöiselle,
vähäpäästöiseen.
Vanteet soikeina konttoriin.

Naapurit huomenia toivottavat. Äidille ja lapsosille.
Kuinka on voitu? Onko hyvin nukuttu, hyvin herätty?
Kuinka vanhaisäntä?Entäs kuinka rakas anoppi?
Hyvin, hyvin. Isoissa huoneissa. Talon toisissa päissä.
Meillä.

Päivä , kohti loppuaan rientää.
Tyytyväisenä kotiportin uksista koukut avataan...
kuinka meni äitikulta kotia laatiessa ja pienimpiä pilttejä
hoidellessa?
Hyvin, hyvin kaikki,
tässä ja
talon toisissa päissä. Isoissa.
Minä se oikein nautin ja...


Herätyskello pesuvadissa.
Herää unestaan joku.
Arkeen, eikä se ei ollut unen näköistä.
Valittamaan se ei alannut.
Ajattelipa, että ehkä tarttis tehdä jotakin...

(Slut).


Psalmista 146, jakeet 5-6
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren
ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen.

T: Kaisa Kustaantytär Läppärpää.