Tänään, tällä nimenomaisella hetkellä tunnen oloni tyhjäksi.

Ei...tyhjenäinen olo ei johdu siitä, että vatsani kurnisi. Että olisi nälkä. Sitä se ei ole koskaan EHTINYT tapahtua ennakkovarautumisista johtuen, vaan...

En osaa oikeastaan anlysoida situatsuuniani.

Ulkona putoilee puolikkaan nahkahanskan kokoisia lumihiutaleita, koti on lämmin, uuneissa ja helloissa on pouhotettu klapeja aamusta asti, kahvia on juotunna jo kolmet kupilliset, päivän lehdet luettu, syötynnä on, mutta silti...

Tekisi mieleni vain istua ja nojata leukaa pöydän kulmaan. Tuijottaa yhteen paikkaan ja antaa kielen valahtaa tahraiselle pöydänpinnalle. Sylkyrauhaset saisivat toimia rauhassa. Ei nieleskelyä, eikä niistämisiä.

Tiedän, että osatekijänä apatussyndroomaan on tuo käsi.

Käsi, joka riippuu oikeata kylkeä pitkin, kuin vapaapalokunnan vesiletku varikolla :(

Tai paremminkin käden tyvi. (Pienenä en aina muistanut kummata päästä sanotaan tyvi ja kumasta latva)

Nyt aikuisena en oikein varmasti osaa muistihahmottaa, mihinkäpäin mennään, kun mennään LARVALLE ja mihinkä RINNALLE. Täälä maaseudulla se on oikein tärkeää muistaa, ei ollenkaan cityissä).

Eilen sitten kauhukseni kuulin usealta varmalta suunnalta, että olkapää ei ikinä paranekkaan, ilman kolmen reiän kautta tehtävää leikkausoperaatiota

"EI! MÄ EN KESTÄ YHTÄÄN ENÄÄ MITÄÄN! EN AINOATAKAAN REIKÄÄ MIHINKÄÄN!" karjuin minä, kun ei ollut muita, kuin Magnus äänietäisyydellä.

Magnus sanoi voipuneena ( viiden viikon voivotusten kuuntelu ja mustamaalailu voiputtaa yltiöoptimistinkin), että älä ny etukäteen pore, ku mitään ei oo viälä tapahtunu. Jahka paikkakunnan kolme lääkäriä tuloo samanaikaisilta lomiltaan tyäpaikallensa, niin niistä ny ainaki yks osaa sanua jatkotoimenpitehet."

Okei! Onhan se niin.

Viimeviikolla minulta kysyttiin, että olenko lausunut poliittisia runoja poliittisissa miitingeissä.

"En ole, koska ei ole kysytty, eikä pyytetty", vastasin näennäisen hämmästyneenä.

Sainkin sitten siltä istumalta kutsun tulla lausumaan poliittisia runoja poliittisiin kokouksiin. Mitään päivämääriä ei lyöty lukkoon.

Hmmm? Eipä ole varastossa yhtäkään sensorttista runua, jota politiikaksi voisi luonnehtia.

Eräänä päivänä, männäkö viikolla se nyt oli, minulle kirjoitettiin s-postiin, että kuinka en laita runojani tänne blogiin, vaan hiljaisesti ihmisille lähetän?

Nytpä on sitten oiva tilaisuus tintata kaksi kärpästä samalla lätkäisyllä.

Poliittisblogiruno. Kirjoittanut K. Jouppi:

Metsälampi lumivalkeana iskee silmää.

Valkoista.

Eikö tumma, musta kuulu katse olla?

Ah, mene ja tiedä.

Silmän päällä on umpijää ja hanki.

Joku ehkä ohitseen kulkee ja ajattelee:

- Hanki unpi! Nimensä on Unppulanpi -

Varmaa on,

että lampea ei pitäisi olla siinä

olemassakaan.

Ei ole löytynyt enää vuosiin

metsäkartoilta, edes

luteenrölläskän kokoista pistettä.

Johonkin muualle sitävastoin

oli tehty tekolampi.

Uusi.

Jotkut riemastuivat.

Tekolampi ja tekopuro. Metsään.

Ikivanhoihin uomiin.

Niihin, jotka oli ojitettu pois

kuivamaan.

Luonto on Luojan luoma.

Siihen pitää varovaisesti koskea.

Loppu

Laitan selvän sanan tuohon, mitä runon jatkumiseen tulee, koska en saa RIVIVÄLITYSTÄ toimimaan. Laitan aina selvät rakoset asioiden, jakeiden ja juttuaiheiden väliin, mutta kun tallennan sepustukset, niin KAIKKI OVAT SAMASSA SYSSYSSÄ :(

Tähän osaamattomuuteen ja propleemiin saa antaa neuvoa. Soitin Charlesille,kin asian tiimoilta, mutta hän oli kuulemma kirjaston luku- ei puhesalissa.

Sain hiljaisella äänellä joltisenkinmoisen neuvon, joka ei toiminut.

Neuvoi Charles, että tinttaa tabulaattoria (olikohan se oikee sana?) kahteenkertaan.

No, vaikka istuisin tunnin tapulaattorin päällä, teksti on yhtä-ja samaa hengästyytävää pötköä heti julkaisusession jälkeen.

HELP!!!

Psalmi 147, 7-9

Laulakaa Herralle, virittäkää kiitosvirsi,

soittakaa lyyralla kiitosta Jumalallemme!

Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maan päälle sateen,

hän panee versomaan vuorien ruohon.

Hän antaa karjalle ravinnon, hän ruokkii korpin pojat,

jotka huutavat nälissään.

T: Kaisa Kallekustaantytär Reikäolka (Olen alkanut määrätietoisen sukunimen suomettamisen nyt vuoden vaihtuessa).