Muunmuassa tälläinen kuva on uudenuutukaisesta esikoisrunoteoksestani. Useat kirjan plaraajat ovat havainneet jotain yhdennäköisyyttä kirjailijattaren ja hänen siippansa kohdalla. He ovat osuneet arvioinneissaan tismalleen oikeaan.

En jaksa muistaa tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni kuin korkeintaan viime torstaihin asti.
Harmillista, sillä luulen kyllä jotain tehneenikin (ainakin meinanneeni).
No, viime tiistainahan kävin siellä Cambridge-laihdutusmetoodi-miitingissä.
Vaakalla seisoin ja jotain viestikapulantapaista pötkylää puristin nyrkeissäni. Pötkylästä juohtui piuha puntariin ja
tietokoneelle tursui mittaustuloksia, jotka, kuten arvata saattaa, olivat täysin päin nk. Prinkkalaa. Huh, huh!
Puolustuksekseni on sanottava, etten ole koskaan kuullutkaan niitä viheltämällä lausuttavia kaikenmaailman arvojen nimiä, joten en ole ymmärtänyt niitä kunnossakaan pitää ;)
Pikkuisen minua arvellutti, että noinkohan sitä tuon väkkyrän kautta selviää kaikki millimoolit noin vain? Toivottavasti ei tullut selville myös ilikeys ja köyhyys!!!
Tuli myös lopullinen vahvistusniitti siihenkin, että meikäläiseltä on maailman huminoissa ja rähinöissä kulunut pituudesta pois 4,5 senttimetriä. (Pah ja vielä kerran pah)
Vakavan keskustelun ja pussinyssykkäjakelun jälkeen lähdin häntä koipien välissä pois.
Kotona maistelin jo yhden pussukan sisällön. Hyvältähän se maistui. Se ei tosin yllättänyt minua, eikä kotijoukkojani, koska eteeni ei ole vielä osunut mitään, mikä olisi pahaa.
Mutta...hetkinen...aivan kuin olisi tuntunut siltä, että jotain ylimääräistä runsaasta kehostani olisi kuin olisikin alkanut jättämään jäähyväisiä.
Ainakin lompakko saa viikottain sanoa vakavat jäähyväiset monelle eurolle. On se aika arvokasta tuo pussiruokailu, mutta tyhmyydestä sakotetaan.
Olemme laihduttaneet viikon aja´n Charlesin kanssa niin intenssiivisesti, että Magnus on valittanut olevansa unissaankin kuin Painonvartioiden vuosikokouksessa.
Charles on puolestaan jollakin ihme RASVAkuurilla. Laihduttaminen siinäkin ensisijaisena tavoitteena. Voita, pekonia, lihaa ja vihanneksia.
Sanoi Charles-poikamme olevansa kuin syvänmeren rysäkeppi, kun joulunaikoihin tulee Hälvänmutkalle seuraavan kerran.
Samalta uhosin minäkin näyttäväni, joten saapi siipi mimmonen lookki äidillä ja pojalla silloin on.
Perhekunnan isä sanoi, nottei hän ainakaan tuallasiin höyrähröksiin sekaannu mihinään nimessä, joten hän ilmeisesti näyttää joulunakin kuin pitelisi potkupalloa paitansa alla ;)

Torstaina Magnus haki Nikolainkaupungista arvokkaan vieraan luoksemme viikonlopuksi: neiti Lyllanin.
Lyllanilla oli karvanajo. Sanoimme neidille, että oliko pakko päästää irti jokainen fiunu niistä miljardistabiljoonasta?
Hyvät ihmiset sitä karvan määrää, joka lähti. Kananmunankuorenkin välissä niitä oli.
- Lyllanilla taitaa olla karvanlähtö meneellänsä?, kyseli Magnus tyttäreltään ja koiran omistajalta puhelimesa niin rauhallisella äänellä kuin ikinä pystyi.
- Kuinket yhtään ennakoonu meitä?, hän jatkoi vielä heti kun sai ääntä taas kuuluville.
- Te ette olisi ottanut sitä, jos etukäteen olis sanottu. Terveisiä Lintsiltä, Puuhamaasta ja Korkeasaaresta, liverteli Catherine.

Lyllan on kyllä muuten niin hieno neiti, että suuretkin karvanajot on helppo painaa villasella.
Ulriika-Eleonoora ja Martin olivat kylillä sunnuntaina. Ulriika-Eleonoora kysyi miltei ensitöikseen, onko talossa harjaa jolla saisi autettua Lyllanin karvojen irrottelua.
Olihan talossa. Magnuksen harja jouti hyvin.
-Eihän sulla ole paljo harjattavaakaan, lohdutti Martin isoaveljeään.

Sunnuntaina oli rukoushuone RAUHALLA kyliemme jumalanpalvelus. Väkeä tuli tavallista enemmän paikalle ja kerankin oli sellainen ilonaihe, että sai peljätä, että tarjoilut loppuvat kesken.
Eivät loppuneet, vaikka kahviakin luruteltiin pitkin pöytää. Aloimme kaatelemisen nimittäin SIITÄ pannusta, johon vielä sumppia iloisesti lorisi, eikä niistä kahdesta jo valmiista pannuista :)
-Pankaa pannu uudesteaan alle, kehoitti Mallukka. Minä kun olin työnnellyt pyyheliinaa ja pesurättiä jmt (ja muuta tollasta) kahvivanan alle.
Huomasin jälleen, miten kaikelainen emännöiminen kaikenlaisissa tilaisuuksissa minussa piileekään.
Todella piilossa ovat taidot ja luultavaa on, etteivät päivänvaloon ikinä pullahtelekkaan.
Kaikki meni kuitenkin hyvin ja jumalanpalveluksesta jäi iloinen, hyvä mieli, kuten aina.

Eilen, maanantaina, Magnus haki Joonathanin ja Viviannin meille. Karvinen..äh, eiku Lyllan köörättiin puolestaan Asevelikylään.
Sattuneesta syystä en ehtinynnä blogia päivittää illalla. Minun piti keittää, pestä pyykkiä, saunoa, piirrellä, pelata "Petter speliä" (ent. musta Pekka) raivata paikkoja ym.ym.
Magnus paisteli päivän päätteeksi ulkona ihanassa auringonpaisteessa iltamyöhällä lättyjä iltapalaksi (!).
Minä en syönyt ensimmäistäkään.Jyystin sensijaan hitaasti riisikakkua ja ryystin kahvia.
Lapset halusivat viiden lätyn jälkeen myös riisikakkuja. Olivatpa oma-aloitteisesti kaivaneet kaapista lisääkin. Sain kynsin hampain pelastettua itselleni muutaman tämänpäivän "herkuttelu"-hetkeen.

Juttelimme lasten kanssa Raamatun asioista pitkään ja perusteellisesti. Heitä nämä asiat tuntuvat kiinnostavan.
Magnus luki lasten Raamatusta laupiaasta samarialaisesta.
- Niin, onko tämä nytse sama samarialainen, josta olemme lukeneet koulussa?, kysyi Vivianni sängynpohjalta silmät selkosellaan.
-Justihin sama, sanoi Magnus.
Levolle lasken Luojani
armias ole suojani. Sijaltain ellen nousisi, taivaaseen ota tykösi.
Hyvää yötä, Jeesus myötä!

Olinko minäkin onnellinen? Että oikein kouluissa vielä luetaan? Kiitos Taivaan Isälle.

Näitä teille heti sitten aamusta raapusti Kaisa Karvasto-Riiseinen