1700-luvun markkinoilla eilen ja toissapäivänä istui jalkapuussa iloinen nuori rouva, josta tämänkertaisessa kuvasarjassa ensimmäinen kuva.
Hymy ei häneltä hyytynyt koko aikana, vaikka joutuikin julkisella häpeäpaikalla istumaan tuntitolkulla ja vastailemaan lukuisiin kysymyksiin.
Sanoin hänelle, että valitettavasti en pääse häntä tuuraamaan, koska kulkuneuvoni eivät mahdu jalkapuun koloihin mistään kohdasta.
Joku kyllä neuvoi, että saranoita voi paksuuden mukaan aina höllätä. Katsoin kuitenkin parhaaksi myyskennellä vain leipomiani nisupulleroisia ihan pystyasennosta maalaismyyntipöytämme takana.
Jalkapuussa istujalla oli kotona kuulemma kaksi muksua. Toinen oli 3:n kuukauden VANHA ;)
Ihmettelin äidille, että missä välissä muksu kerkee sapuskaa imeskelemään? NNuori frouva heläytti nauraen vaavin olevan jo pulloruokinnalla.
Jatkoi vielä selvennykseksi, että eihän hän nyt jalkapuussa olisi kehdannut vauvelia syötelläkään.Itseasiassa hän ei olisi tullut lainkaan koko puuhun!!!
Magnus kertoi kovalla äänellä aikoinaan itse pyytäneensä junamatkalla (Tervajoki- Nikolainkaupunki) äidiltään TIITTIÄ (suom. rintamaitomatkaevästä), mutta äitinsä oli häveliäästi estellyt.
Magnus oli silloin noin 3-vuotias.
- Anna poijalle kikki suuhun, oli isänsä kuulemma kehoittanut vaimoaan välittömästi tekemään. (Olisikohan nälkäiseltä matkaajalta päässyt muuten pahat porut? Toim. huom.)
Joihinkin näihin aikoihin kikkaan oli sitten kuulemmaasti sidottu ruma karvalanganpätkä ja Magnukselle oli sanottu sen olevan KARVAMATO!
Siihen oli loppunut Magnuksen kohdalla rintaruokinta. Hän on aina ällönnyt nimenomaa rumia karvamatoja.
Markkinakuulijakunta poistui jalkapuun luota yhtä kertomusta rikkaampana. Hmpf!
Meidän myyntipöydässämme (sarjakuvan keskikuva) oli siis myytävänä pullaa, leipää, hyrriä, kouranpohja-autoja ja Runollisia kirjoja.
Kauppa kävi kuin solmuton siima. Aurinko läsötti ja ihmisiä oli liikkeellä rutkasti.
Magnukselle (alimmassa kuvakkeessa) käytiin hyvissä ajoin ennen markkinoita Laihialta ostamassa markkinahattu.
Tai siis tarkoituksena oli hattu ostaa, mutta iski nuukuus (Laihialla kun oltiin).Maksoivat lierihatut mokomat monta kymppiä, joten päädyimme kolmen euron lätsäkkeeseen (kuten kuvasta kolme käy ilmi).
Kun Magnus sitten lähti omalla vuorollaan markkinalihasopalle, otti hän lätsän tietenkin pois päästänsä, kuten syödessä vanhoina hyvinä aikoina oli tapana.
- Mikä musta vanne sulla on pääs ympärillä?, kysyi Catherine kiinnostuneena. Olivat hekin tulleet markkinoille palloilemaan muut, paitsi Joonathan ja Lyllan.
Lätsä oli päästänyt väriä vähintäinkin sen kolmen euron edestä Magnuksen otsanahalle.
- Se pakkaa olla nuas halavoos lakiis ja muiski asioos vähä sama, notta hyvä ja halapa ei ikänä kättä toisillensa nakkaa. (Näin loihe eräs isäntä meille lausumaan, kun hänelle asiasta kerrottiin).
- Tälläkertaa ei sanonta pitänyt paikkaansa. Lätsä maksoi peräti kolme euroa, sanoin minä, jonka pitää aina saada viimeinen sana sanottua joka asiaan.

Kovasti kehunkipeenä ihmisenä en malta olla kertomatta myös seuraavaa markkinajuttua.
Kolmen hengen iloinen porukka osti pöydästämme monta pussukkaa pullia ja rinkeleitä.
Jonkun ajan kuluttua he palasivat takaisin ja ostivat muutaman pussillisen lisää.
Eräs heistä viittelöi nisupullakoppaan ja kysyi, että KUKA NÄMÄ ON LEIPONU?
"Vaatimattomana" hypistelin kalastajalankalettiäni ja kuiskasin, että minä.
- Minä olen leipuri, siis ammatiltani oikea leipuri, enkä ymmärrä, kuinka näin maukkaita joku voi saada aikaseksi. (Seurasi valtaisa kehujen tulva ja määrä).
- Olen ne voihin tehny ja kokomaitoon sekoittanut ja...
Sitten muistin, että olin rukoillut, että nisusiin Herra antaisi oikein ylimääräisen pläjäyksen hyvää makua.
Oli pakko kertoa asioiden oikeat laidat. Sanoivat siihen hymyillen ne ihmiset ja se leipuri, että no nyt he ymmärtävät :)

Viime maanantaina vietimme Magnuksen syntymäpäiviä. Ne olivat tosin jo heinäkuussa, mutta ajanpuutteen vuoksi jäivät silloin fiiraamatta.
Vävyllämme Eerikillä sensijaan oli syntymäpäivä tismalleen viime maanantaina. He tulivat meille näihin yhteisiin bileisiin.
Lisäksi vieraikemme saapuivat Aija-Kanita ja Öpe.
He toivat synttärilahjaksi kotletteja, aladoopia ja pähkinäsaippuaa. Tosin ei tarvitse olla synttäreitä, eikä mitään, kun he tuovat meille juuri näitä samaisia herkkuja :)
Minä puolestani kaahasin lähikauppaan ostamaan Eerikille synttärilahjoja. Ostin mätitahnaputkilon ja hiuslakkapullon.
-Hyvä! Meillä olikin jo lakka loppu, ilahtui Catherine.
Eerikki muistutti, kenen nimi oli lahjapaketin päällä ja kenen synttärit yleensä oli kyseessä.
On muuten hyvä asia, että miehet ja vaimot voivat käyttää samoja fiksauspöniköitä.
Ostan jo suosista Magnukselle esimerkiksi dödöjä, joita itsekkin käyttäisin. Olen nimittäin sitä ehdotonta mieltä, että miesten deodorantit joskus tuoksahtavat enämpi metsäluteelta kuin joltain raikkaalta hikikarkotteelta. Siis ainakin nämä ns. vähän siedettävämmän hintaiset.
Kalliit tuotteet ovat asia erikseen. EHKÄ. Niitä en ole haistellut, enkä raaski ostaa, vaikka hiki kuinka haisis ja helmeilis.
Toisaalta, jos jonkun mielihaju on metsäluteen kaltainen hajuvana, niin mikä minä olen asioita muuttelemaan.
Olen kuitenkin päättänyt, että Magnus ei luteista tykkää ;)

Keskiviikkona matkustin Nikolainkaupunkiin ostamaan tekosilmäripsiä.
Niitä olin uutterasti kysellyt jo omasta- ja naapuripitäjästä, mutta turhaan.
Vierailin samalla kaupunkireissulla Bärttan ja Elitzabethyn tykönä, sekä käväisin Catherinen luona.
Joonathanille annoin kaksikymmpisen, jonka olin luvannut, jos leikkaa hiuksiaan.
Illalla kaasuttelin kotiin ja muistin äkkiä, että ripset olivat unohtuneet kokonaan ostamatta.Itse asiassa en ollut käynyt yhdessäkään putiikissa ostamassa yhtään mitään.
Kerroin Magnukselle unohduksestani.
- Sellaasiako meinasit, notta hankaavat rilliihin ku räpsähyttää silimiä? kysyi hän muka kiinnostuneena.
- Ei ollenkaan sellasia! Vaan sellaisia, jotka ovat niiiin pitkät, ettei rillejä voi pitää ollenkaan. Sellaiset ala Tukiaiset!
- Hyvä, notta unohrit, huoahti Magnus.

Torstaina oli meikäläisestä ja runokirjasta juttu paikallislehdessä ison kuvan kanssa.
Puolensivun (melkein) kuvassa posket ylettyivät reunasta reunaan. Ajattelinkin, että ei ole turhaa dieettejä pidellä.
Dieettirintamalle kuuluu hyvää. Kohta menen täydentämään pussivarastoani apteekkiin. Jos sitä Nutriletteä on vielä apteekkien hyllyillä.
olen huomannut, että ne ovat henkisenä tukena nuo pussukat. Sellaisen kun kietaisee vatsaansa, niin ainakin hetken luulee, ettei ole kurniva nälkä.

Tähän ymmärrän lopettaa tällä kertaa.
T: Kaisa Nutriainen-Kurnukka
----------------------------------------
Lasten virsikirjasta virsi numero 3

Älä turhaan luule, ettet osaa rukoilla.
Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja.
Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin.
Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin.
Rukous on silta luokse Jumalan.
Rukous on polku luokse auttajan.
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen.
Rukous tuo rauhan sydämeen.