Tasan puolet odotettavissa olevasta omppusadostamme tässä kuvassa.
Toisessa maatilamme omenapuussa ei ole yhdenyhtäkään satonäkymää. Pituutta puu on hojeltanut sitäkin enemmän ja Magnus sanoikin, että puuta odottaa kohta noutaja, jonsei herelmää rupia esiintymähän. Puu on muutoonki vääräs paikas kuulemma. Se pimittää näkyvääsyyren kaukaasuutehen, nottei näje kuka kulloonki raitilla ajeloo :(
Minä olen toiminut puun puolestapuhujana.
Olen ihan Raamattuunkin vedonnut. Siihen kohtaan, kun se viinipuu aiottiin hakata juurta myöden pois, kun ei rypäleen rypälettä näkynyt, mutta puutarhuri pyysi vielä lisäaikaa ja lupasi myllätä ja möyhentää maata ympärillä, että jospa vielä kumminkin...
Magnus vastasi tylysti, notta hän on kuulemma hevoosenpaskoja juurelle paiskonu ja möyhänny yli ja ympäryytte nyt jo viis vuatta ja mitään ei tapahru!Poikki vaan ja pinohon!
Puu saa nyt onneksi kumminkin vielä levitellä juurivesojaan muhevassa mullassa nykyisessä paikassaan. Aiomme keväällä vääntää sen oksistoa nyöreillä JA tiiliskivillä taipumaan alasuuntaan(puu näyttää tällähetkellä pylväslepältä). Taivuttaminen kuulemma auttaa omenoiden muodostumiseen Eerikin mukaan. Näin asia varmaan on, sillä Eerikki puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Tiistaina ja keskiviikkona olimme vielä iltaisin KL:n telttakokouksissa.
Sain myytyä runokirjaani jokaisena iltana jollekkin :)
Leivoin keskiviikoksi 64 pullaa ja jos kaikki läsnäolevat olisivat pullan syöneet yhtäkään ei olisi jäänyt jäljelle.
Kaikki eivät kumminkaan syö, (emme minä, eikä Magnuskaan) joten nisuja jäi pakkaseen pantavaksikin.
Pakastimessamme on vielä edellisistäkin leipomuksista jäännelmiä.
Syy, että näin on päässyt käymään on, että Magnus on laihdutuskuurilla.
Hän on vähentänyt pullansyömistä. Päivittäisestä 5:stä aiemmin nauttimastaan nisupullasta hän syökin tätänykyä vain yhden (korkeintaan kaksi).
Magnus on laihtunut niin, että kaikki jo huomaavat ja hurraavat.
Meikäläinen on korkeintaan HAISTELLUT pullia ja syönyt vihanneksia ja pussien sisältöjä, mutta kukaan ei ole huomannut mitään.
No, minä en suinkaan ole kateellinen Magnukselle (rykäisy). Päinvastoin.

Niin siinä muuten sitten käytiin, jos laihduttamisteemassa pysytellään, että kukkaro otti ja laihtui liikaa siinä pussipelissä.
Soitin ihanalle ja ystävälliselle trainerille ja sanoin itseni irti kaikesta. Pah!
Lupasin kyllä palata asiaan uudestaan, jos (lue: kun) en omin voimin pysty karistaan kiloja.
Tälläkertaa olen kyllä aika toiveikas, koska minulla on nyt oikein ruokapöydässä vastapäätä oikein iki-oma personaltrainer. MUSSUKKAPUPULIINITRAINERI Magnus.

Tarvitsemme laihtuneen kukkaron sisälmyksiä myös loppukuusta tehtävälle Aunuksen matkalle.
Että minä sen päivän taas näen, että Karjalaan pääsen ja vielä Magnuskin tulee mukaan.
...jo Kaaaarrrjalan kunnnailllla lehhhtipuuu, jo-o Karjaaalan koivikkko tuuuhettttuuub...gäg gukkuuub siellä ja keevät onnn...

Perjantaina olimme Östermyyrassa laittamassa viisumianomukset matkaan. Meitä lähtee viiden hengen poppoo: Kalev, Tyynikki, Möbelhus, Magnus ja minä.
Östermyyrassa sain houkuteltua porukan Piikkiin (pizzeria).
Söin parikiloa salaatteja ja kolme pikkuliurua pizzanpalaa. En usko, että vaikutus oli kovinkaan tuhoisa.

Eilen sunnuntaina olimme Isonkyrön, vuonna 1304 raketussa kirkossa ehtoollisjumalanpalveluksessa.
Olin todella onnellinen siellä epämukavassa penkissä istuessani.(Yli seitsemänsataa vuotta sitten eläneet ihmiset eivät tarvinneet laihdutuspussukoita, eivätkä samettiselkäisiä toppapenkkejä. Ei, he mahtuivat hyvin istumaan puupenkeissä ja jopa nukahtelivat kuunnellessaan latinankielisiä posmotuksia.
Minua ei nukuttanut ollenkaan.
Saarna oli suloista korville ja viimeisen urkusoolon soidessa siitäsiihen, etten lähtenyt lentoon liitelemään yhdessä kirkkoon eksyneen pääskysen kanssa.
Menkää hyvät ihmiset kirkkoon sunnuntaiaamuisin! Siellä Jumala hoitaa teitä. Siitä se nimikin JUMALANPALVELUS tulee. Jumala palvelee meitä!
Siis, vähäkö pitää sanoa, että HALOO?

Olen myös tehnyt käsitöitä viimeaikoina.
Olen vommustanut kalastajalangasta peukalon paksuisen letin. Pituutta tuhtilla peukaloletillä on yli metri.
Anopin kutomasta pellavapyyhkeestä koppuloin itselleni puseron. Sivut vaan kursaistiin yhteen, saksilla päänreikä ja pari isoa nappia koristeeksi.
Magnukselle käyn hakemassa parinumeroa isomman flanellipaidan ja sellaisen hatun (mustan) joita näkee pikkupoikien päässä toreilla.
Minun asuuni kuuluu vielä ruutuinen huivi ja filttaantuneet villasukat makkaralle kinttuihin.
Menemme Magnuksen kaa myymään nisuja ja munkkeja 1700-luvun markkinoille ens lauantaina ja sunnuntaina Isonkyrön vanhalle kirkolle.
Tulkaa sinne. Minulta saa ostaa tiskin alta kirjaakin.

T: Kaisa Karlalainen-Syltsocka
----------------------------------------------------------
Eilisesä jumalanpalveluksessa lauletun virren 340 toinen säkeistö:
(sopii kuin nenä päähän näinä ankeina aikoina.)

Ne jotka Herraa etsivät, löytävät lohdutuksen
ja jotka häntä pelkäävät, ne saavat varjeluksen.
Ja ahdingonkin aikana on heillä rauhaa, iloa,
kun Herra heitä hoitaa.