Kävin tänään kuvaamassa sienet, joiden nimeä en tiedä.
Ovat muuten jo väljähtyneet väriltään ja levinneet laidoiltaan. Yksikään ötökkä ei ole niistä palastakaan maistanut, elikkä kyseessä on luultavasti joku alalaji seitikkien sankasta suvusta.
Harmittaa, kun en osaa käyttää fotograaffikonettani ollenkaan. Kuvat ovat aina kuin lievähkössä sumussa otettuja ja värit kuin meikäläisen kirjopyykki (kulahtanutta ja värit väljähtäneitä).
Ensi vuonna menen taatusti fotograaffikurssille, vaikka sitten pitäisi ajaa Nikolainkaupunkiin, tai Östermyyraan asti.
Väriskaalaan on tultava muutos!

Mutta mitä minun silmäni näkivätkään kun avasin blogini alkaakseni päivitystä pränttäämään?
Ihka uusi lukija taas. Lumero 27 oli kuin olikin 28.
Sydämellisesti tervetuloa Jussi Marttala sivustoilleni :)
Uudet lukijat (ja kaikki te ihanat entiset) olette nimenomaa se luja, tukeva niitti plakaattiin, jossa lukee: JATKA KAISASENI BLOGGAILUA, VAIKKA IKENET IRVIS JA VAIKKA SYDÄN MÄRKÄNIS!
No minun nyt ei tarvitse noin raskaasti tätä kirjoittamista suorittaa, eikä sydänkään ole märkänemässä, mutta ymmärrättehän, mitä ajan takaa?

Maanantain kohdalla kalendäärissäni lukee Posti Tele ja kulik.
Toisen merkinnän ymmärrän. Posti Telen eläkeläisten kohtaaminen olisi ollut Nikolainkaupungissa.
En mennyt sinne. Johtuiko se sitten tuosta KULIK:sta? Mene ja tiedä.
Mikä ihmeen kulik?
Hiukan ehkä uumoilen jo asian laidan, mutta on se niin vähäpätöinen, että en kirjoita siitä ollenkaan.
Turhaa ei Magnus hirvittele käsialaani. Kauppalappua on turha hänelle kirjoittaa mukaan, koska hän joutuu soittamaan ja suomennuttamaan joka rivin kumminkin.
En muista, olenko kertonut, että rakastan kirjoittaa itselleni mukaan kauppalappuja? Paitsi, että ne ovat elintärkeitä, koska en muuten muistaisi mitään, niin todenteolla rakastan niiden kirjuuttamista.
Laitan tähän esimerkin kuvitellusta, mutta sangen tavanomaisesta lapusta:

2 l mjöltsiniä
mööriä 1/2 kg
2kg puunuuta
munni 1pkt.
kaakkipussi
rörpetonkia purkki
2 punaista änkitiä

Minua viehättää ajatus, että kauppalappuni putoaisi ja salaperäinen kauppalappubongaaja löytäisi sen ja pitäisi lappua erikoisaarteenaan lopun elämäänsä.
Hän lukisi ja lukisi lappua, eikä hänelle selviäisi, mitä ihmettä siinä on kaupasta lähdetty hakemaan.
Kerran, kauan sitten, eksyin tälläisen kauppalappukeräilijän blogisivulle. Harmi vain, etten heti lisännyt sitä seuraamiini blogeihin. En enää ole löytänyt häntä etsiskelyistäni huolimatta.
Löytämänsä kauppalaput oli oikein kuvattunakin hänen blogissaan. Monia erilaisia!

Minä luen aina kauppakärrystä löytämäni toisten ostosmuistilaput, mutta en ole ymmärtänyt alkaa säästämään niitä.
Minulle on tuottanut hirveitä vaikeuksia olla nostamatta maasta, tai lattialta ylös valkoista paperilappua, jonka olen varmasti tiennyt olevan KAUPPALAPPUMUISTIO. (Alaa harrastanut erottaa sadanmetrin päähän kauppamuistilapun erotukseksi muista lappusista).
Olen pelännyt, että joku näkee ja luulee, että minä luulin, että kyseessä on aarrekartta, tai ihan paperiraha.
Kärryihin jäänyt lappu on helppo nakki noukkia ja lukea huomaamattomasti.
Täst´edespäin en enää pelkää, enkä luule mitään. Nostan kylmästi lappusen hellävaraisesti ylös ja luettuani SÄÄSTÄN sen.
Että tällästä.

Torstaina leivoin leipää ja sämpylöitä.Muistin mennä leipomusten välissä runokerhoonkin kirjastoon.
Leipien ja sämpylöiden leipominen on haastavaa pussikuurin aikana.
On sanoinkuvaamattoman vaikeaa stopata tuoreen leivän ja sämpylän moheltamista vain kynnenmustuaisen kokoiseen palaan.
Aika hyvin onnistuin.
Selitin tosin itselleni, että kysymyksessä oli jättiläisen kynsi ja sen mustuainen. Silti ennen pussidieettiä söin hulppeesti melkein koko leivän ja vähintäin kaksi sämpylää.
Tästä kieltäymisinnosta voit tehdä ihan oikean johtopäätöksen: puntarin viisari värähtää edelleen yhä alemmissa lukemissa. (Helpolla ei puntari silti pääse vieläkään).

Perjantaina jatkoin leipomisia. Nyt pyöräyttelin korvapuusteja ja leivoin omenapiirakan.
Pystyin urheasti voittamaan haluni syödä pellillinen puusteja leivinpaperi kyytipoikana. Omenatortustakin väkersin ihan pikkuisen palasen vain maistaakseni, kehtaako sitä tarjota vieraille.
Eve ja Matthew tulivat näet meille ja hioskelimme sitä Järviradion programmia minutti minutilta.
Muistanette, että ohjelma tulee suorana lähetyksenä Järviradiosta 24 päivä lokakuuta klo 18.00-21.00?
Meitä on Magnus, minä, Eve, Matthew ja Charles, jotka laitamme itsemme likoon, kuten niin vetävästi nykyään kaikesta tekemisestä sanotaan.
Haluaisin ohjelman aikana soittaa omana valintanani välimusiikiksi The Roadin ihkauudelta äänitteeltä sen nimikappaleen, mutta en muista, mikä sen nimi oli :(
Kuulin kappaleen radio Deistä ajellessani Punaisella vauhtihirmullani (siis Ruttu-Ooppelillani) tässä yhtenä päivänä.
JOS joku sankasta lukijakunnastani on taas jaksanut tähän pisteeseen saakka ja tietää ko. kappaleen nimen, niin otan ylionnellisena tiedon vastaan!
Saimme illanmittaan ohjelmakoosteen hyvin koostettua ja kahviakin kiitettävästi ryystettyä.
Sinä, joka puolestasi olet jaksanut TÄHÄN pisteeseen voit kernaasti rukoilla koosteen ja lähetyksen puolesta :)

Lauantaina olimme Alavudella Kansanlähetyksen vastuunkantajapäivässä.
Strategioista ja kaikista soluista ja Alfoista puhuimme ja kirjoittelimme lapuille ankarasti ja innokkaasti eri ehdotelmia.
Kysymys on tietenkin loppulopuksi siitä, kuinka saisimme evankeliumin ilosanomaa vietyä etiäppäin tässä matoisessa maailmassa.
Mietin vastuunkantajapäivän mittaan ja aikana, kuinka minä aikoinani kuulin Jeesuksesta.
Koulussa.
Koulussa minä kuulin ja karttatelineeseen laitettiin uskontotunnilla aina pääsiäisen aikaan iso pahvinen kuva, jossa Jeesus riippui ristillä.
Saiko pieni kolmasluokkalainen tyttö traumoja?
Ei saanut. Uskoin lujasti ja turvallisesti, mitä ope sanoi: Meidän ihmisten syntien takia. Meidän ihmisten iankaikkisen elämän puolesta.
VANHEMPANA sitten minulle kertasi asiaa työkaverini. Hän pyysi mukaansa jopa hengellisiin tilaisuuksiinkin.
Aikani vastaan krahnattuani menin, "kun se työkaveri on niin mukava, eikä aina kehtaa kieltääkkään".
Tässä sitä nyt ollaan pestyine kauloineen. Suosittelen lakata krahnaamasta vastaan ;)

Sunnuntaina menin kuiskaajaksi "Runo Tutuksi-tapahtumaan" Seinäjoelle.
Meidän Kirjaston Runopiiristä Kylli oli niin rohkea, että oli imoittautunut yksittäisesitykseen. Hän lausui sielä minun kirjoittamani runon "Onkos herätty?"
Esiintyjinä oli ryhmiä ja pienryhmiä eri maakunnista.
Yleisöä oli nytkin runsaasti. -Enempi kuin koskaan ennen, sanoi juontaja.
Olen ollut monta kertaa mukana ja aina sielä on ollut kiitettävästi osanottajia ja yleisöä.. Jonottaa on saanut, sekä hyysikkään, että ruokalaan, että kaffilaan.
Hienoja esityksiä oli paljon.
-Vaikeaa oli voittajaa joukosta nostaa, sanoi palautteenantaja ja tuomari, lausuntataiteilija ja näyttelijä Timo Kankainen.

Jos on suu kuivanut ja sydän poukkoillut itse esiintyessäni estraadeilla, niin nyt vasta hirvittävää oli.
Nyt kuivuivat, paitsi kielenkannat kitalakeen, niin silmänmunatkin niin, että tuskin pränttiä erotin.
Kuiskaamisesta olisi tuskin tullut mitään, jos kuiskata yleensä olisi pitänyt.
Kylli esitti runoni tosi hyvin, eikä edes pahemmin jännittänyt.
-Esitit runon juuri, kuten tekijä oli asiat sydämen sypyköissään ajatellut värssyjä luodessaan, vakuutin Kyllille.
Kylli oli tyytyväinen antamaani palautteeseen.
Emmekä me muuta kaivanneetkaan. Tiesimmehän itse, että kärkisijoille olisimme kuuluneet (kuten kaikki muutkin).

Tänään leivoin taas leipää.
Ei, emme me ole syöneet holtittomasti.
Meille tulee kolme muuta leivänsyöjää kylille keskiviikkona ja torstaina.
Charles, Joonathan ja Vivianni.
Viimeviikon ruisröötit eivät silloin riitä mihinkään.

Hyvää illanjatkoa kaikille ja Jumalan runsasta siunausta!
T: Kaisa Mustonen-Kynsiälä
------------------------------------

Ensimmäinen Mooseksen kirja, luvut 1-5

Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi:"Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
Jumala näki, että valo oli hyvä.
Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi
ja pimeyden hän nimitti yöksi.
Tuli ilta ja tuli aamu,
näin meni ensimmäinen päivä.