Sarjassa "kodissamme siellä&täällä liihoittevia enkeleitä", vuorossa köökinkarteekissa (suom. keittiönverhossa) riippuva teräs-enkeli.
Sen on Eerikki-vävymme tehnyt ja se on kovin kaunis ja sopii kohtaansa kuin nenä päähän.
Enkelikuvan alapuolella on ensimmäinen kuva uudesta alkavasta "vaivaisukot plus akat, kautta Suomenniemen"-sarjasta.
Tuo kuva on tosiaan ensimmäinen, vaikka olen bongannut kymmeniä ukkoja ja ainakin yhden akan, kirkoissa kulkeissain.
Minulla vaan ei ole koskaan kameraa mukana.
Olisikin oikeastaan parempi, ettei minulla olisi kameraa olemassakaan. Niin paljon mainittu kapistus on mieliharmia tuottanut ollessaan peilikaapin vasemmassa laatikossa, eikä käsväskys följys.
Minulla on myös kolmas kuvakulma-projekti hyvällä alulla.
Nimittäin " kastemaljat kirkoissa kautta aikain"-projekti.
On olemassa jo kolme kuvaakin albuumissa ja läväytän niitäkin esille aina, kun aika tulee.

Tänään tarkenin toisen kerran ulos kahvia ryystämään tämän kevään aikana.
12 astetta celssiusta näytti mittari, mutta saunan seinämän edessä oli kyllä ainakin kymmenen kappaletta enemmän, mitä asteisiin tulee.
Kaikki plantaasimme pask...ötökät ovat heränneet talvihorteesta. Sekä ulkona, että sisällä.
En tiedä, olenko väärässä, mutta tänä vuonna surriaiset, kusiaiset, koppakuoriaiset, kärpäset, ampparit, kasiaiset, kiiltomadot jne. ovat isompia kuin ikinä ennen.
(Täytyy tunnustaa, että kiiltomatoja en näillä seuduin ole vielä bongannut. Kovasti kyllä toivon joskus niin tekeväni).
Meille pränkäsi sisälle huoneisiin, kahtena eri päivänä, valehtelematta kananmunanpuoliskan kokoinen amppari.
Magnus vei ampparin hellästi, kylpypyyhkeeseen kiedottuna, ulos.
Eiköhän sama jouttisonsari röhissyt taas puolipökerryksissä vintinrappusissamme seuraavana päivänä?
Sama pyyhe kehiin ja "kananmunanpuolikas" ulos ovesta.
Tänään puolestaan, kahvilla ollessani, se amppari pörhälsi siivet sätkien ohitseni. Se vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä ja kevääseen pyyhekuljetuksista huolimatta.
Ai, siis kuinkako tiedän, että kyseessä on sama pörreliöösi?
Kyllä kuulkaa kaikki pistävät tyypit toisensa tuntevat.
Ja on nimittäin tosiaan kyse KANANMUNANPUOLIKKAASTA.
Kun kerran näkee lentävän kananmunanpuolikkaan ja kuulee sen hyminän, tuntee sen vaikka unissaan.

On meillä tuullutkin viime viikolla aikalailla.
Se ei sinänsä ole mikään ihme, koska näillä leveysasteilla tuulee aina.
Männä viikolla tuuli kuitenkin näetsen NIIN kovaa, että olen
maanantain kohdalle kalenteriinkin huitaissut lennokkaalla käsialalla: katto lentoon.
Pikkaraisen rintamamiestalon vuorilaudat naksahtelivat ja sahajauhot pömisivät luultavasti uuteen järjestykseen tuulen kieppeissä ollessaan.
Magnus onneksi kuuli tarkoilla korvillaan muunlaistakin pöminää.
Hän kertoi myöhemmin asiaa setviessämme ja hämmästellessämme ajatelleensa, jotta ny ei oo kaikki reiras. Johonaki kartanolla lonksuttaa siihen sähtihin, jotta lähempi tarkastelu on kohorallaan.
Ja aivan oikein! Autotallin katto oli jo yhden pellillisen irti ja lisää oli iloisesti irtoilemassa.
Magnus kiipesi katolle ja sanoi taukuroonehensa saralla kruuvilla pellit kattoparruuhin kiinni (siis saralla kruuvilla neliyä kohori).
Rakeitakin satoi eräänä päivänä, mutta Maikulta ja Rosinalta saamamme orvokkien naamataulut säilyivät onneksi ehjinä.

Eräänä kauniina päivänä viime viikolla tulivat Rosina ja Pau minun luokseni Hälvänmutkalle oikein kylään.
Meillä on traditiona kokoontua sopivin väliajoin toinen toistemme tykö.
Rosinan orvokit jo tuli mainittua ja Pau antoi minulle tuliaisena Daim´in päällyspaperista tehdyn ja neulotun pussukan.
Ostin vielä häneltä Marianne-papereista tehdyn makeuppi-pussukan ja pikkaraisen lääkepillereitä (!) varten väsätyn pussukan.
Lääkepillereitä tarvitsen aina muutaman matkalle mukaan.
Ei ole mukavaa, jos ei ole troppia ja joku paikka äyskähtää kipeäksi.
Matkalla on käytännöllistä, kun on sellainen pillerirasia mukana, jossa ei tabletit hölsky, eivätkä kolise.
Silloin ei kukaan pääse ajattelemaan, että mikä ihmeen muori tuo oikein on, kun sillä hölskyy kaikenmaailman tabletit?
En ole itse ikinä tälläiseen hölsky-muoriin törmännyt, mutta en liioin tahdo olla itse ensimmäinen sellainen, johon törmään.

Laitoimme me siskokset (Pau, Rosina ja minä) paljon asioita ordninkiin siinä syödessämme ja kahvia ryystäessämme ja toppatuoleilla istuissamme.
Seuraava tapaamisemme on Paun tykönä Nikolainkaupungissa ja aloin sitä tapaamista heti samana iltana jo outtamaan.
Joskus syksyllä odotus palkitaan :D

Helatorstaina olimme kirkossa, kuten aina helatorstaisin olemme 25 vuotta tavanneet olla.
Illalla sanottiin TV:uutisissa, että tänään (siis viime torstaina) vietämme helatorstaita, jota puolestaan vietetään Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi.
Siis haloo? Olin vetäistä riisikakkua väärään kurkkuun.
Paras uutinen ikinä. Ja varmasti totta! :D


Perjantain kohdalla on kalenterissa siistillä käsialalla kirjoitettu KONEEN PESU.
Minua pikkusen melkein itketti. Tähänkö on tultu?
Kalenterissa merkintä PYYKIKONEEN PESU ja on kevät ja perjantai?
Toki voisihan kalenterissa lukea: MUMMUN PESUkin, joten kyllä pitää olla iloinen ja tehdä kuten kalenterissa seisoo.
Kukaan ei estä tekemästä muutakin, jos ei ole kaikiltaosin tyytyväinen kalenterinsa merkintöihin.
Tekemisien ja menemisien esteenä ei ole pieneläimet, eikä pikkulapset, eikä puutarhan hoitamiset, eikä siivoukset tms.
Leivoin sitten pari maatiaislimppua ja 8kpl ruisleipää, joista veimme lämpimäisiä Maikulle ja Eerikille, kun menimme luokseen iltakahville.


Lauantaina oli Nikolainkaupungissa urheilujuhlan tuntua, kun uimahallissa uitiin kilpaa.
Viviannikin oli kisassa mukana.
Neiti ui kuin salakka kahteenkin eri kertaan ja me hurrasimme molemmilla kerroilla.
Päätin taas kerran, että alan minäkin käydä uimahallissa, kun sellainen kerran meidänkin kirkolla löytyy.
En alkaa enää kilpauintia harrastelemaan, mutta MUUTEN.
Ensiksi vaan pitää ostaa uudet uikkarit, ottaa kestovärjäys ripsiin, laitattaa laminaattipinnoitteet hampaisiin, käydä Hälvbridgen luokkasarjat kunnialla loppuun, poistattaa suonikohjusolmukohdat, ottaa varvaskynsi-manikyyri&rakennekynnet...

Magnuksella on viuhahtanut 50 vuotta ripillepääsystä.
Oli niitä runsaasti muitakin, joille oli käynyt samalla lailla ja kokoontuminen oli Isonkyrön kirkossa ja sen jälkeen oli syöminen ja yhdessäoloa seurakuntatalolla.
Mihinkä on holahtanut viisköt vuotta?
Tulin kananlihalle, kun ajattelin, että Magnus on ollut minun HOTEISSANI 46 vuotta ripillepääsynsä jälkeen.(Nielaisu).
Onneksi en ole kyennyt nujertamaan hänen valoisaa luonnettaan, enkä muutenkaan saanut päätään kääntymään missään asiassa mihinkään suuntaan, ankarasta ja taukoamattomasta yrityksestä huolimatta.
"Rippikoululaiset" lauloivat kirkossa rippivirtensä yleisöönpäin kääntyneinä.
Mielestäni Magnus oli valtavan komea ja kiitin Jeesusta, että hän oli minulle tuollaisen aviomiehen järkännyt.
Ajattelin hetken herkistämänä, että yritän omasta puolestani tosissani vaikuttaa tulevaan viidenkymmenenvuoden rupeamaamme elämällä enämpi siipispankkojani myöten.
Osoittamalla rakkautta itse, enkä vain kaulin kädessä tivaamalla, josko rakkaudet mitenkä aviomiehen sydämessä leiskuvaa?

Kirkossa vietettiin, paitsi 50-vuotta sitten ripillepäässeiden juhlaa, myös Kaatuneitten muistopäivää.
Jumalanpalveluksen jälkeen keräännyttiin kirkon eteen ja Johanna (ei ole nimeä muutettu) piti juhlapuheen.
Nikolainkaupungista oli rippijuhlaan tullut myös koulukaverini Raija (nimeä ei liioin ole muutettu).
Raija ihmetteli, kun puhe ei kuulunut ollenkaan.
Lohdutin häntä sanomalla, ettei se ole ennenkään kuulunut.
Minä sain Johannalta puheen lapulle präntättynä ja luin sen Magnukselle kotona ääneen.
Puhe oli valtavan hyvä.
Mahtavaa, että tälläisiä nuoria tarmokkaita rouvia löytyy, jotka ajattelevat noin. Meikäläinen vanha ja kaikkea muuta kuin tarmokas rouva ilolla yhtyy joka sanaan.
Tulin oikein iloiseksi ja säästän puheen ja annan sen Raijalle, kun jossain nähdään.


Tänään, maanantaina, aion mennä kuntosalille viikon tauon jälkeen.
Kipeät paikat (vatsalaukku ja selkä) ovat osoittaneet tervehtymisen merkkejä, joten uskon, ettei kuntoilu enää niitä haittaa.
Samalla haen uuden Päätalo-tiiliskiven kirjastosta.
Lopetan raporttini "mielenkiintoisesta viikkotaipaleesta" rippijuhlassa kuulemaani upeaan lauseeseen:
- Katsokaamme rakkaudella sivuillemme,
kiitoksella taaksemme,
toivoen eteenpäin ja
uskoen ylöspäin.

T: Kaisa Rölsten-Rupson
-------------------------------------------------------
Herran siunaus:

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.