Toinen omenapuistamme täydessä kukkaloistossaan. Viimevuonnahan juuri tästä nimenomaisesta puusta saimme 42 omenaa syödäksemme.
Jos jokaisesta kukasta tulee omena saamme huikaisevan määrän enemmän omppuja. Arvelisin silmämääräisesti lukumäärän olevan about 532 kpl.
Ja mikä parasta toiseenkin omenapuuhumme tuli kukkia vähintäinkin yhtä paljon.
Toisen kerran 7:ään vuoteen tähän  saunaviht...tarkoitan omenapuuhun kukkia tuli. Yhtäkään omenaa ei vielä koskaan ole tullut, mutta nyt odotamme kielet roikkuen, että näin käy.

Alakuvassa on tietenkin Lyllan.
Lyllan on karvan-ajolla. Jok´ikinen karva irtoaa siitä näin keväisin. Ei millään uskoisi neitiä siksi kiiltäväturkkiseksi koiruliiniksi, josta kuvia näillekkin sivustoille on männä talvena laitettu.
Meidän olisi pitänyt ottaa tuo karvakasa kotiimme hoitoon, mutta katsoimme parhaaksi mennä sen kotiin.
Meillä Lyllan saa tulla sänkyyn nukkumaan ja minua kauhistutti pelkkä ajatuskin.
Veimme sille lohdutukseksi pizzeriasta keksipurkilla pikkasen jäätelöä ja istuimme Asevelikylän pihaterassilla sen seurana pitkähkön tovin.
Koiran kotiväki oli yo-juhlilla Alajärvellä asti.
Kyllähän Catherine ja ne aikanaan illansuussa kotiin tulivat, mutta naapurinsa Annuliini (nimi muutettu) oli hakenut ko. karvakasan kotiinsa, kun oli alkanut ukkostamaan.
Lyllan pelkää ihan kamalasti ukkosta.
Sille ei auta minkään valtakunnan selitykset, kuten ei minullekkaan.
On taas jylissyt aika lailla näilläkin tantereilla. On varmaan salamoinutkin, mutta meikäläinen hoitaa aina asian niin, etten  idioottivarmasti näe yhtäkään salamaa. En edes häntää.
Yöllä, jos yrittää leiskuella, käärin pääni täkkiin ja menen alko-oviin nukkumaan. Alko-ovin pikkaraisen ikkunan peitän jykevällä tyynyllä.
Ei...hyvät hyssykät! Kuinka tuo ALKO-OVI oikein kirjoitetaan? Onko se alkoovi? Vai mikä?
Kysymys on siis sellaisesta SYVENNYKSESTÄ, johon mahtuu sänky ja ei juuri muuta.

Jos taas päivällä ukkonen präiskahtelee, kannan Leelian lepotuolin eteiseen ja laitan paksun saunapyyhkeen välioven ikkunaan.
Otan mukaan myös kirjan, johon jylinän keskellä yritän parhaani mukaan uppoutua.
Nyt on ollutkin urakkaa, mitä kirjojen uppoutumisiin ja lukemisiin tulee.
Kolmesta kirjasta olen jo kaksi lukenut. Ilahduin siitä Hotakaisen Iisakin kirkko-kirjasta.
Aion lukea muutakin hänen tuotantoaan, jahka ehdin.
Nyt on sitten menossa tiiliskiven paksuinen dekkari. Sitä olen lueskellut hiki otsaluulla helmeillen ulkona auringonpaahteessa. Hampaat irvessä. En pidä dekkareista.
Pakko nyt kumminkin kahlata opus läpi, että pystyy keskustelemaan siitä. Kaikki sadat lukijani varmaan muistavat, että kuluvan kesän aikana meillä täällä kokoontuu lukupiiri Pappilassa.

Kovasti on tänään vastustanut tämän tietokoneen kanssa. Tekisi mieleni paiskasta koko toosa päin navetan seinää.
HUOM! Teksti jatkuu...
Painoin julkaisunäpykkää liia aikaisin. :(

Ähhh!!! Tänään ei ole minun päiväni.
Taidanpa kirjoittaa supistetun version männytviikon häppeningeistä.
Vaikka aika supistettua on kyllä ollut toimintakin viime viikolla, jos kalenteriin on uskominen.
Supistusta on tullut tuon kätenikin takia.
Sitä kun on särkenyt siihen sähtiin  kuin siitä olisi otettu vähintäin kämmenen kokoinen näytepala, eikä pompannapin kokoista, kuten viime kerralla raportoin.
Todellisuudessa palanen oli ehkä nuppineulanpään kokoinen (tai puolet siitä).
Jokatapauksessa siihen pompannappiinpa rupesikin kertymään kovasti  mätää, joka puolestaan taas aiheutti kovasti paljon kipua.
Lisäksi kaikki kolhimiset ja pökkäykset keskittyivät juuri tuolle mätäpaise-alueelle. Se taas aiheutti vinkumista ja valittamista niin paljon, että jopa Magnuskaan ei lopuksi korviaan asialle lotkauttanut.
Aluksi hän aikoi tilata ambulanssin, mutta huomatessaan, että henki sentään alkoi aina jonkun ajan jälkeen pihistä, hän rauhottui.
Minä en ole kyllä mikään urhea sairastaja, enkä muutenkaan. :(

Tiistaina olin Kortesjärvellä Ep:n Kristillisdemokraattien piirihallituksen kokouksessa.
Pidimme kokouksen suopursujen seassa.
Koskaan ei kokouspaikka ole ollut niin huumaava ja silmiähivelevä. Asiatkin loksahtelivat nasevasti paikalleen, jonka jälkeen käristimme makkaraa ja joimme äykeät kahvit.

Keskiviikkona porhalsin TAAJAMA-junalla Nikolainkaupunkiin.
Vaihteeksi erääseen ravinteliin syömään ja kuten aina, hyvässä seurassa, elikkä "Naisten rukouspiirin" naisten kanssa.
Söin ko. ravintolassa kesän ensimmäiset uudet potut. Olivat tosi maukkaita, eikä pieni hiekanjyvästen karskuminen hampaissa tahtia haitannut.

Tervajoen asemalla istuminen ja junan odottaminen, tuottaa minulle ihan mahdottoman hyvää ja positiivista potkua näin kesäisin
Asemarakennus on niin vanha kuin ne ikivanhat asemarakennukset ovat. Niitähän kilvan ostetaan ihan asuinsijoiksikin.
Kivirappusilla istuskelen ja paiskaan kengät pois kinttuista. Voikukat varpaiden välissä kuuntelen lintujen (pääasiassa varisten) raakkumista ja haistelen kesän päätähuimaavia haisuja.
Jonkun ajan päästä asemalle sitten puuskuttaa melkein kuin höyryveturi: vanha jykevä dieseljuna.
Sillä puksutellen matka kaupunkiin kestää 20 minuttia. Kaikki tuo on niin ihastuttavaa, että ei haittaa, vaikka pikkasen pitää "hurjaa" vauhtia pelätäkkin.

Lauantaina oli Joonathanin ja Viviannin ja koululla kevätjuhla.
Menimme paikalle hyvissä ajoin, että varmasti saamme istumapaikat.
Salissa istui tasan yksi ihminen meidän sinne mennessä. Olisi ollut tuhannen taalan paikka valita ykkösaitiopaikat.
Me menimme sellaiseen paikkaan, että emme nähneet kuin edessä istuvien hikiset niskat.

Kevätjuhlassa Vivianni tanssi ryhmässä, joka voitti kultaa Suomen koulujen välisessä kilpailussa. Heillä oli lumilapiot ja muutama tekolumipallo tanssirekvisiittana.
Paikanvalinnan johdosta en nähnyt kuin muutaman lentävän lumipallon. Uskon kuitenkin, että tanssiesitys oli hyvinkin kullan arvoinen.
Joonathan siirtyy nyt sitten toiseen kouluun ja yläasteelle. Pikkaraiset ekaluokkalaiset lauloivat heille sydämeenkäyvän laulun (Turvallista matkaa aalloilla elämän...)
Laulu kävi myös kovasti itkusuonen päälle. Juhlassa laulettiin suvivirsi. Se ei aiheuttanut tälläkertaa minulle yhtäainutta kaameeta tunnekuohua. SANAT eivät ole angstisia, mutta se sävel. SE SÄVEL!
Mutta nyt siis ei sekään ahistanut.
Juhlasta menimme sitten pizzeriaan, josta veimme Lyllanille jäätelöä, kuten tuonne alkuun jo kirjoittelin.

Sunnuntaina menimme naapurikaupungin kirkkoon jumalanpalvelukseen.
Aina kesäisin teemme silloin tällöin vierailuja vieraisiin kirkkoihin noin 100 kilometrin säteellä. Sanoma niissä on tuttua.
Suosittelen lämpimästi tälläisiin vierailuihin teittiä muitakin. Tai ainakin tietysti menemistä siihen omaan kotikirkkoon!!!

Kirjoittelu loppuu tält´erää tähän. Siis tämänviikkoinen. Ei siis kokonaan. :D
Nytkään en matkamuisteloa julkaise, koska tietokoneen toiminta on kovasti aiheuttanut hapsien harvenemista.
T: Kaisa Hapsharvento- Pääkkönen
----------------------------------------------

Psalmi 4
Jakeet 4-5

Tietäkää: Herra tekee omilleen ihmeellisiä tekoja.
Hän kuulee minua, kun huudan häntä avuksi.
Vaviskaa siis, älkää syntiä tehkö!
Miettikää tätä vielä, kun menette levolle, olkaa ääneti Herran edessä. (sela)