Oli kyllä hienot juhlat, mutta erikoiset siinä mielessä, että kaikki Isonkyrön ampiaiset olivat päättäneet rantautua mys juhlille.
Yläkuvassa Magnus myyskentelee lapinmiehelle jotakin, ehkä solmupullia ja alakuvassa on näköala, joka myyntipöydän takaa eteemme urkeni.
Mutta tärkeämpi asia kuin kuvat, on numeroluku tuossa oikeassa yläkulmassa.
Se on taas yhden numeron korkeampi kuin edelliskerralla. Nyt siis 66 (kuuskuus)!!!
Siis torventöräytyksen paikka.Iloiset töräykset Elina "Omppu" Wirtaselle. Tervetuloa!
TÖTTÖRÖÖÖÖÖÖÖ!!!
Ja kuten aina ennenkin kaikille muille numerosarjaan kuuluville, ynnä niiden ulkopuolella oleville sadoille ja taas sadoille (yskäisy) lukijoilleni.
Olette tärkeitä, mutta rakkaita. TÖRÄYS!!!
Otsikosta käy ilmi, mitä aikaa Hälvänmutkalla on taas alettu elämään.
Kyllä. Villasukka-aikaa.
Neljänä viimeviikon yönä on jo ahdistanut vetää villasukat kinttuihin. Aluksi yritin kärvistellä vastaan ja menin pehkuihin ilman sukkia. Pyöriskelin sängyssä niin, että polsterikin hiissautui melkein lattialle.
Jalat olivat kuin kaksi kylmänveden lahnaa. Ei auttanut, vaikka oli kaksi peittoa kaksinkerroin päällä.
Pakko oli lopuksi kongota alakertaan ja kaivaa villasukkakori framille. Sukat kinttuihin ja takaisin vinttipöksään.
Tuskin olin saanut kiskottua kaikki täkit päälleni, kun jo näin vaaleanpunaista unta.
On se ihmeellistä ainetta tuo villalanka. Se säteili sellaista ihastuttavaa ja omanlaatuistansa lämpöä jalkoihin, että eipä aikaakaan, kun kylmäpuristetut lahnat tuntuvat lämpöisiltä ja kuivilta kuin ne paljonpuhutut peduiinin sandaalit.
Nyt sitten hiukan raportointia menneestä.
Tänään kirjoitin runon. Lähetin sen jokaiseen mahdolliseen linkkiin, joka koneelta urkeni.
Se oli nk. plättiruno.
Sain aiheen, kun en löytänyt yhtäkään putipuhdasta puseroa, joka olisi rimmannut ja matsannut muuhun asukokonaisuuteeni. Tein näet lähtöä ihmisten ilmoille, eli kirkolle.
(Muu asukokonaisuus: tuppihousut ja villaplyyssi).
Noh, valitsin sitten puseron, jossa oli vähiten plättejä ja pyöräytin kukkahuivin pahimpia fläkkejä peittämään.
Ajelin sitikan rattia pusertaen ja kieli keskellä kirkolle hammaslääkäriin.
Kieli keskellä siksi, että ajelin sitikalla. Sillä ajeltaessa, kielen on oltava keskellä suuta, muuten se putoaa syliin.
Matkalta piti soittaa Magnukselle erinäisistä merkkivaloista ja siitä, kuuluuko autossa haista paskalle, kun starttaa.
-Ei pirä, ellei sitten kuski itte haise, sanoi Magnus.
Hammaslääkärissä sen sijaan meni paremmin. Kieli sai olla lötkönä missä tahtoi.
Olipa melkein kuin olisi maannut omassa sängyssä. Ihan nukutti. Tohtorin piti parikertaa ystävällisesti kehottaa avaamaan suuta suuremmalle.
Outoa, koska yleensä minulla on suu ammolla, juuri kun nukahdan. Ainakin, jos Magnusta on uskominen.
No onneksi en sentään alkanut hammaslääkärin lepotuolissa kuorsaamaan, jota Magnuksen sanojen mukaan myöskin teen.
Sain hoitosession jälkeen taas uuden kuors...öh vastaanottoajan.
Luulenpa, että tämä vuosi menee hampaita korjaillessa. Viikkoja on sentään jäljellä enää parisenkymmentä ja sen verran on meikäläisellä suurinpiirtein hampaitakin, joissa jokaisessa on varmaan jotakin koverrettavaa, hiottavaa, kaavittavaa ja kiskottavaa. :(
Hammaslääkäristä menin helssaamaan Raymondia (nimi muut) ja Laalaata (nimi muut).
Järjestelimme maan terveydenhoidon asiat järjestykseen ja teimme parannusreseptin ruokavalioomme. Päätimme juoda laktoosittomia maitoja ja viljasta kelpuutimme ainoastaan kauraryynit ja riisintähkät. Sitten rukoilimme.
Itselleni ravinto&ruokajärjestely on pakollinen.
Viime viikolla söin niin kaamean paljon talkkunaa (2:s osiolla 5:2:sta), että vatsalaukusta katkes totaalisesti krivat. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Nyt on syytä välttää viljoja.
Kyläpaikasta pyyhälsin Isonkyrn kirjastoon lukemaan "läksynä" ollutta Piiat-nimistä kirjaa, jota me illansuussa tulisimme analysoimaan Pappilan lukupiirissä.
Valitsin kirjaston perimmäisen yksinäisen pienen nurkkauksen ja kaivoin esille lattepurnukan ja Piiat-kirjan.
Kylmä lattekahvi maistui ihan hyvältä. Uskon, että kuuma latte on vieläkin makoisampaa.
Nyt uskallan kahviloihin mennessäni tilata leuhkasti lattee.
Tähän asti minun on naama punaisena ja häpeillen pitänyt kuiskata tarjoilijattarelle: -Yks tavallinen sumppikuppi, ilman mitään.
Tavallista, ilman mitään-kahvia ei paljon enää kehtaa tilata. On niin valtavan monta hienoa eri sorttimenttoa listoilla.
Hello lattekaffilat! Täältä tullahan!
Pappilan kirjapiiristä ajelin kieli taas keskellä suuta kotiin.
Moitiskelin Magnukselle sitikan vaihteita. Niissä on kaamean pienet välitykset. Toisin kuin Ooppelissa.
Luulen, että ajelen ihan väärillä vaihteilla. Luulen, että paskanhaju johtuu siitä.
TAHTOO OOPPELIN!
Viikolla olimme suunnittelemassa Even ja Mathewin (nimet muut.) kotona tulevia Kansanlähetyksen sunnuntaiseuroja.
Saimmekin parit seurat poikki, pinoon ja järjestykseen. -Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.
Kutsuimme oikein kansanedustajankin Helssingistä paikan päälle. Tammikuussa olisi tällainen tilaisuus.
Viikonloppuna oli Isossakyrössä hienot ja kaikinpuolin onnistuneet yhteiskristilliset kesäjuhlat.
Kerron vain, mitä minä sain hämmästyksekseni siellä tehdä.
Sain myydä Runoratsukko-kirjaani ja sain lausua yhden runonkin oikein ääneen estraadilla.
Voin luottamuksella sanoa, että jos koskaan, niin siinä lavalla lusuhousuissani seistä töklöttäessäni, tunsin olevani varsinainen typerys. Oikein typerysten typerys number one.
Suusta loppui sylky ensimmäisen värssyn puolessavälissä ja hopeahapsuhuivi tärisi leukojeni alla puheen tahdissa. Sydän ei lyönyt moneen minuttiin ollenkaan ja kun se viimein ja vihdoin löi, niin kaksi laakia kerralla.
Tästä kaikesta tiesin vetää sen johtopäätöksen, että hienosti meni. :D
Nyt lopetan flätisem...siis kirjoittamisen tällä kertaa tähän. Hyvää yötä, Jeesus myötä! :D
T: Kaisa Flusbyx-Silverduk
-----------------------------------------
Matteuksen evankeliumi luku 8, jakeet 14-17
Jeesus meni Pietarin kotiin ja näki, että tämän anoppi makasi kovassa kuumeessa.
Jeesus kosketti hänen kättään ja kuume lähti hänestä.
Nainen nousi vuoteesta ja alkoi palvella Jeesusta.
Ja kun ilta tuli, Jeesuksen luo tuotiin monia pahojen henkien vaivaamia.
Hän ajoi sanallaan kaikki henget ulos ja paransi kaikki sairaat, jotta kävisi toteen, mitä oli sanottu
profeetta Jesajan kirjassa:
-Hän kantoi meidän tautimme, otti taakakseen meidän sairautemme.
8 kommenttia:
Kyllä yösukat on ollut jalassa koko kesän. Ei samat, oon vaihtanut ja pessy niitä välillä.
Mulla hampaan kohta ei oo vieläkään kunnossa, vaikka poistosta on 2 viikkoa.
Minä en varmaan osais enää ajaa käsivaihteisella autolla ollenkaan. Viimeisin auto olikin automaattivaihteinen. Edelliset, käsivaihteiset oli Toyota-merkkisiä ja niissä kyllä vaihteet toimi passelisti.
Hyvä kun villasukat helepottaa. Kait sinulla on erivärisiä?.. Eri tilanteisiin!!
Innostuin 1700 luvun markkinoista niin että tairan houkultella S mukaan ens kesänä, jos elinpäiviä riittää.. Vaasa ei kaiherra yhtään, ei enää ketään tuttuja. Äidin hauta , mutta sydämessähän äiti on. Kait muistit Magnuksen nimipäivän tänään? Voimia viikkoon. Ja uusi juttu pian. Marianne
Mä pirin helteeren aijan välijännestä villasukiista sängys, muttei tällaasia heltehiä oo hetkehen ollukkaa. Muuten mullaki on villasukat jalaas ympäri vuoren.
Vielä pässinpökkimistä. Muistan kansakouluajan. Jäi trauma kun talvella piti laittaa jalkaan pässinpökkimat pitkät sukat jotka kiinnitettiin kangasliiveihin napilla ja kuminauhalla. Kuttitti ja pisteli ihan hirveesti. Vaan pakko oli vetää jalkaan. Sitten joku keksi että, kun sukat lämmittää niin ei pistele niin pahasti. Niitä sitten lämmitettiin
. Kerran kuitenkin hellan uuni oli liian kuuma ja sukat kärys. En muista jatkoja . Kait lämmitys loppu siihen. Kyllä nykyajan lapsilla on helppoa. Marianne
Anitta
No, nyt oli meikäläisen kohdalla kyllä sellainen kesä, että oli muutaman viikon sukkapaussi. :D
Näköjään, jos päivälämpötila on kolmisenkymmentä, meikäläisen kintut lämpiää isovarvasta myöden.
Enpä muista tälläistä ennen tapahtuneen. Jaa, taisi parikymmentävuotta takaperin olla kuulemma yhtä lämmin, mutta siihen aikaan en tarvinnut edes talvella öisin villasukkia. Paljo muutakaa kampetta. ;)
Hampaasta puheenollen, taas irtosi pala samasta hampaasta. Sitä on nyt operoitu moneen kertaan ja kauhistuttaa, jos se pitää kiskoa pois. Yritän panna kampoihin viimeiseen asti!
Voi, kun saisikin joskus vielä kaahat...öh...ajella automaattivaihteisella autolla.
Taitaa jäädä haaveeksi. Taitaa jäädä haaveeksi koko auto. :(
Marianne
Tottakai on erivärisiä ja rantuusia sukkakoppa täynnä.
Usein vaan on kadoksissa samanmoinen pari, mutta nuorethan pitävät tahallaan eriparivillasukkia. Se on kuulemma muotia. Mä yritän olla sukka-asiassa niin kuin nuori.
Meikäläinen on näköjään muodin etulinjassa tahtomattaankin! :D
Olishan se mahtavaa, jos tulisitte markkinoille. Tulisitte samalla Hälävälläkin käymään. Kattomaan, kuinka täällä landella olla möllötetään ja eletään!
Missäpäin hautausmaata äitisi hauta on? Uudella, vai vanhalla?
Minun omaiseni on kaikki haudattu Vaasaan.
Mulla ei ole sellaisia pitkiä pässinpökkimäsukkia koskaan ollut. Enpä tosiaan usko jääneeni mistään paitsi. Voin kuvitella sitä kaameeta kutinaa, joka niistä tuli.
Minulla oli sellaisia ruskeita tavallisia kaupasta ostettuja sukkia, jotka nekin pesun jälkeen olivat kamalan koppuraisia. Reidet jäivät aina paljaiksi ja olivat joskus sinipunaiset pakkasella.
Tosta villan kutittamisesta vielä: sanotaan, että kun laittaa pakastimeen hetkeksi, niin kutittaminen lakkaa. En ole koittanut, mutta enpä oikein asiaan usko.
Kiva, kun aina toivot uusia juttuja. Huomenna sellainen tulee, mutta nyt jo nahka nousee kananlihalle, kun miettii, mistä kirioottaa, ku mitään ei mummalle oo oikeen sattunu!!! :(
Aila
Tuo oli tosi hauska sana tuo VÄLIJÄNNESTÄ!
Piti tavata monta kertaa ja sitte leikkas!
Välijännes oli tosiaan minullakin.
Jännää, että nuorempana ei mitään sukkia kinttuihinsa ikis kaivannut. Eikä paljon muutakaan vaatetusta.
Nyt pitää olla lämpökerrasto ja villasukat! Tosin emme pidä makkarissa lämpöä päällä ollenkaan. Tai korkeintaan alkuillasta pouhootamma pientä patteria yhdessä nurkassa.
16 astetta tapaa mittarissa joskus olla lukemat ja silloin Magnus hakee villapipon päähänsä! :D
Minullakin oli tänä aamuna sormikkaat mukana uimareissulla, kun uimisen jälkeen sormet eivät oikein taivu vaan ovat vähän kuin kangistuneet. Vaikka vesi on +18 astetta. Selitäpä se!
Toivon saavani lähiviikkoina oman koslani korjaamosta, niin että pääsen kaahailemaan.
Kiva kuulla, että sinulla on ilmiselvästi hajuaisti tallella, vaikka vanhemmiten kaikenlaiset aistit turtuvat. Joskus kuitenkin toivoo (sinä sitikalla ajaessasi?), että hajuaisti ainakin pettäisi ;)
Lähetä kommentti