Viikossa ehtii toista sun yhtä

Nyt on sellainen paikka, että torventöräytykset eivät sovi seinillekkään.
Nimittäin numerolukijoiden luku on pienentynyt yhdellä!
Yksi on lähtenyt joukosta pois.
Noh, aina on kyllä aihetta torvea töräyttää kaikille teille, jotka jaksatte, viitsitte ja haluatte blogia lukea. Niin te ns. numerolukijat kuin te lukuisat ja taas lukuisat "muuten vaan"- lukijat.
TÖT-TÖT-TÖRÖÖÖ! :D
Toivon, että lukumäärä palaa entiselleen ja...EI, toivon, että lukumäärä palaa entiselleen ja vielä kasvaa.
Kasvaa siitäkin huolimatta, että asiat ja paikat tässä mhvv:ssa alkavat toistaa itseään ja jutut muistuttaa edellisiä viikkoja. Saatei ne ovat helpostikki tälläsen mummun menot hyvin samansuuntaisia- ja käänteisiä näillä vuosin.

Myös tämänviikkoiset kuvat ovat taas tästä samaisesta mummelista.
Yläkuvassa luen runojani Palosaaren kirkossa viime lauantaiehtoolla. Tai juuri tuona punaisena kuvanottominuttina en tietysti lue, vaan  sokellan kuulijakunnalle nimeäni ja ikääni, koska en tuijota runokirjaan.
Nimeni ja ikäni sentään vielä muistan ulkoa. Runoja en.
En, vaikka luulisi, kun kerran olen ne itse sepittänytkin ja lukenut jokaisen värssyn jo about sata kertaa alusta loppuun ja lopusta alkuun.
Runoja lukiessani silmäni ovat aina alaspäin. Koko naamani on alaspäin leuat rinnuksilla. En luo katsettani yleisöön, edes vetäessäni henkeä, tai irroitellessani kieltä kitalaesta.
Tuossa kuvassa näytän rauhalliselta, vaikka juuri hetki takaperin muistin kauhukseni, että vesipottu (tai vaihtoehtoisesti talon puolesta vesilasi) on unohtunut ottaa mukaan puhujapönttöön.
Olin aikonut lukea kaksi runoa, enkä koskaan vielä ole onnistunut KAHTA runoa lukemaan ilman, että kieli on kuin santapaperia jo ensimmäisen runon jälkeen.
On uskomatonta, että ihminen ei saa sihistyä ässää, muista kirjaimista nyt puhumattakaan, jos suu on kuiva kuin sukeltajan sukka.
Tuota vertausta olen runoilijaurani (rykäys) aikana joutunut totisesti toistelemaan, samoin "kuiva kuin peduiinin sandaali"-vertausta myös.
Luulisi, että sitä ihminen tottuisi lausueluun ja esiintymiseen, eikä jännittäisi pätkääkään, mutta EI! Tuota sandaali&sukkasyndroomaa en ole koskaan kuullut kenelläkään muulla esiintyvällä taiteilijalla (toinen rykäys) vaivana olevan.

Alempi kuva on otettu tänään.
Mennessämme Krellin tilaisuuteen niin...ai siis mikäkö on Krel? No se on Kyrönmaan kristilliset eläkeläiset.
Mennessämme siis Krellin tilaisuuteen näin pikkuruisen pihlajan, jossa oli enämpi marjoja kuin lehtiä. Nyt tosin taitaa olla kaikissa pihlajissa marjoja mahdottomasti, mutta tuo puu oli niin piskuinen, että oli pakko mennä sen viereen  ja pyytää Magnusta napsaisemaan marjakuva.
Minä ja muut marjat.
Kaikkihan teistä muistavat, että nimeni on Marja Kaisa?
Minulta pyydettiin runoja myös Krellin tilaisuudessa ja sitähän varten minulla on aina Runoratsukko mukana. Joka paikassa.
Ajattelin kirjaa selatessani ja sopivaa runoa etsiskellessäni, että nyt on syytä jo teroittaa sulkakynä uusia runoja varten.
Tuntuu, että kaikki osaavat jo Runoratsukonkin runot puoleksi ulkoa.
Kolmatta runokirjaa on hyvä alkaa kartuttaa. Kolme runoa on jo valmiina ja nimi.
Kolmannen kirjani nimeksi tulee TULPPAANINIPPU!
Sieluni silmillä näen, kuinka ihmiset kirjaa kilvan ostavat ja ojentavat sen vieraisille ja kylään mennessään talon emännälle (tai tasapuolisuuden nimissä tietenkin myös isännälle) kukkapuketin asemesta.
-Tässä teittille sellainen tulppaaninippu, joka ei lakastu, vaan paremminkin pölyttyy! he sanovat ja ojentavat hymyillen kirjan samalla kun kättelevät ja vilkuilevat kaffipöytää.

Kolmannen runokirjan jälkeen on kirjoittajalla lupa alkaa tituleerata itseään runoilijaksi. Olen kuullut näin sanottavan ja tahdon uskoa kuulemani.
Harmi, että vasta kolmannen jälkeen. Olisin tarvinnut tuota titteliä asetuttuani seurakuntavaaliehdokkaaksi.
Suostumuspetyykiä täyttäessäni näin etu-ja sukunimenkohdan jälkeen kohdan, jossa luki ammatti,arvo tai muun senkaltainen titteli (no ei siinä nyt ihan noin lukenut, mutta ei paljon muutenkaan).
Minä en tahtonut kirjoittaa siihen ent. postipuksu, joka kyllä olen ollut.
Minä en tahtonut kirjoittaa siihen eläkeläinen, joka kyllä olen.
Minä en tahtonut kirjoittaa siihen rouva, joka kyllä olen, mutta jolle olisi nauraneet naurismaan aidaksilla istuvat variksetkin.
Minä en tahtonut kirjoittaa siihen mitään. Enkä liioin kirjoittanut. Runoilijatar olisin kirjoittanut, mutta kun se yksi kirja puuttuu. :(
Magnus vei ehdokaslistan tänään kirkkoherranvirastoon. Oli viimeinen hetki viedä.
Pian soitettiin Magnukselle, että nimeni perästä puuttuu titteli, ammatti tai sen sellainen.
-Pistä eläkeläänen, kusse kerta eläkeläänen on! Magnus kertoi sanoneena.
Ihan oikein ja totuudenmukaisesti sanoi. Ei siinä mitään. Nyt vaan kaikki äänestämään Kaisa the Eläkeläistä!  :D

On kulunut muutama viikko ilman Ooppelia. Olen oppinut ajamaan Sitikalla ja jahka joskus toinen autontapainen tähän huusholliin hankitaan se tuleekin Magnuksen käyttöön.
Päätin asiasta kun kuuntelin moottorin kehräystä ajellessani Pappilasta tänään kotiin.
Pappilassa oli kesän viimeinen kirjallisuuspiiri. Saga (nimi muut.) oli leiponut omenapiirakkaa.
Päätin sillä sekunnilla pitää kaiken gluteenittoman syömisessä sen verran taukoa, että voin syödä sitä palasen.
Nyt taas kuuri jatkuu tiukkana jonkun aikaa. Sitten aion syödä tavanomaisesti ja kuulostella, josko heliumilmapallo-olotila todella johtuu jauhoista.
Tavanomaisia maitotuotteita en syö luultavasti enää ikinä. Heliumpallo-syndrooma voi johtua nimittäin niistäkin.
Nyt loppuu löpinät tältä kertaa ja toivotankin kaikille hyvää yötä Jeesus myötä!
T: Kaisa Joupskog-Heliumboll, rouva, eläkeläinen, postivirkailija&palvelumyyjäpuksu.
----------------------------------------------------
Psalmi 23, jakeet 1-5

Daavidin psalmi,
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minut oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisieni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.