No niin

Täällä sitä nyt sitten istutaan ja kirjoitellaan. Hiukan tavanomaisesta ajasta jäljessä, mutta muuten terävänä.
Tervehdys vaan kaikille numerolukijoille ja teille numeroiden ulkopuolella oleville.
TÖT-TÖT-TÖÖÖ!!! (Iloista torvensoittoa ja vilkutusta).
Kirjoituspöksässä (kts. ylempi kuva) kirjoittelen  ja viimeiset piskot kahvia juuri äsken kurkkuuni kumosin.
Kirjoituspöksä tosin ei ole ihan samannäkinen tällä haavaa kuin tuossa kuvassa.
Muun muassa kirjoituspöytä on tyystin toinen. Isompi ja tukevampi, kuten korttifirman (vaatimaton yskähdys) työpöytä tulee ollakkin.
Myös matalalla seinustalla oleva kaappi on heivattu toiseen huoneeseen. Kaapin kohdalla on nyt vyötärönkavennus- voimisteluteline. Ilmoitettakoon ja tunnustettakoon, että se on saanut olla aika rauhassa. Mys vyötärönseutu on pysynyt aika samanmoisena. Aina vaan tarvitaan kaksi mittanauhaa, jos ympärystä alataan mittailemaan. En ole alannut. :(

Alakuva on jostain kirpparilta näpsästy. Se on erään sangen tutun kirjankerääjän hyllyköstä ja laitoin sen tuohon ihan muuten vaan, koska kaksi kuvaa pitää alussa aina olla, että kaikki pysyy samanmoisena täällä blogissa. Siitähän olen teille jo joskus mesonutkin.

Eilen menin taas vaihteeksi väärään paikkaan väärään aikaan. Nimittäin hammaslääkärin vastaanotolle.
Olin viikkoa etuajassa.
Kuitenkaan hammaslääkärin vastaanottohuoneessa turhaan viettämäni puolituntia ei mennyt hukkaan, eikä suinkaan ollut turhaa. Pääsinhän huilaamaan siivouksista, joita meillä tehdään aina hullun lailla raamattupiiripäivänä.
Pääsin myös hoitamaan kirkolla ollessani muutaman muun asian, joita kumminkin olisin joutunut joskus myöhemmin hoitelemaan.
Hammaslääkärireissu oli tällä kertaa hyvin, hyvin  tunteisiin vetoava.
Jopa niin vetoavaksi se äityi, että en pystynyt lukemaan aikakausilehteä, jonka lehtikopasta esille kaivoin, enkä seuraamaan TV:stä mainoksia. Kaikissa vastaanottohuoneissahan on  aina televisiot  katonrajassa.
Odotan TV:n ääressä ollessani aina innolla, josko tulisi se tämänhetkinen mielimainokseni (yksi niistä harvoista) se, jossa se pantterikuviouikkarinen  mies kekkalehtii uima-altaan reunalla yrittäen tehdä vaikutusta lehteä lukevaan naiseen.
Lopuksi kehutaan, miten parhaat pantterit tulevat Lappeenrannasta.
Olen täysin tämän mainoksen uhri ja olen päättänyt seuraavalla kauppareissulla ostaa pantterikaramellipussukan. Ehkä kaksikin.
On myös kosolti sellaisia mainoksia, joiden takia olen visusti päättänyt olla ostamatta ko. tuotetta, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Niin, siitä hammaslääkärin vastaanottohuoneessa istumisesta minun piti kertomani:
Minulle tuli siellä kauhunsekainen ja halvaannuttava kammomuisto hammaslääkärikäynneistäni about 60 vuotta sitten.
Nimittäin siinä istuessani kuului toimenpidehuoneesta vertahyytävää itkua ja kaikenpeittävää kaameaa parkua.
Välillä huoneessa hiljeni ja arvasin, että hoitohenkilökunta rauhoitteli ja selitteli ja vakuutteli potilaalle, että kaikki on hyvin.
Nykyaikana näin onkin. Kaikki todella on hyvin.
Jotkut potilaat varmasti vaan ovat peloissaan ja huutavat varmuuden vuoksi jo valmiiksi, ennenkö mitään on edes tehty. Ehkä jotkut muksut, eivät niinkään aikuiset.
Nykyään ei tosiaan enää mikään operaatio hammaslääkärin vastaanotolla ota kipeää, kuten kaikki operaatiot 60 vuotta takaperin tuppasivat ottamaan.
Ehkä hammaskiven poisto on nykyäänkin sellaista, että siihen pitäisi jonkun keksiä joku linimentti, jota sulalla suittaisiin hampaiden juurille ja hammaskiven saisi vain sylkeä siihen korisevaan, pyöreään porsliinikuppiin potilastuolin vieressä.
Mietin sitä kuulemaani huutamista omaltakin kantilta. Nimittäin, jos lapsena olin äidin, tai isän kanssa hammaslääkärissä, niin en kertakaikkisesti uskaltanut huutaa.
Tuohon aikaan sai piiskaa, jos äänekkäästi äänihuuliaan revitteli.
Jos olisin karjunut, olisivat sekä suu, että puo olleet kipeänä pitkän aikaa.
Minä en siis huutanut, mutta hammaslääkärin sormeen purin ja lujasti. Äitini ei ollut asiasta kommoonansa, mutta minulle selvisi kyllä, että pureminen oli sittenkin ollut virhetikki.
Nimittäin sen jälkeen, jos koska, tuon hammaslääkärin tuolissa oli tukalaa.

Kun kuuntelin eilen sitä parkua aloin voida myötätunnosta huonosti.
Sydän moukaroi rintakehässä ja päässä suhisi ilkeästi. Noh, se meni ohi ja aloinkin ihmetellä, että kuinka minua ei kutsuta jo sisälle sormia puremaan.
Soitin Magnukselle ja pyysin häntä katsomaan kalenteristani, mitä sille päivälle löytyy merkintää.
-Täälei luje mitää tälleppäivälle, mutta ens tiistakin kohoralla lukoo hammaslääk. 14.10!
-Selvä, sanoin synkeästi ja potkin siniset suojamuovit kengistäni pois ja lähdin itsekkin.

Menin kaupustelemaan erääseen paikkaan joulukorttejani.
Ne ovat nyt valmiita ja sievissä kasoissa taka-olohuoneemme pöydällä. Niitä on kolmea eri sorttia. Maksavat euron kappale. Paljousanlennus tulee ilimammuuta!  Aina on varaa hinnoista keskustella.
Korttivalikoima kasvaa lähitulevaisuudessa mm. lintukorteilla, joista joutsenkortti on jo väritystä vaille valmis.
Kiljuhanhi-, punarinta-, harakka-, varis-, kurki-, ja tilhikortit ovat kokonansa vielä piirtämättä.
Pitää vaan alkaa enämpi tekemään, eikä vaan uhoamaan ja meinaamaan.

Kalenterissa seisoo viimeviikon päivien kohdilla muun muassa seuraavaa:
Yhtenä iltana olin lähetystyön johtokunnan kokouksesa Isonkyrön Pappilassa.
Siitähän on kulunut jo toista viikkoa ja varmaan edellisessä postauksessani kokouksesta luultavasti retostelinkin, mutta ellen, niin suutani auoin kokouksessa taas takuuvarmasti.
Oli katsokaas omenapiirakkaa ja kahvia tarjolla. Niitä ei ilman suunaukomista syötyä saa.

Tiistaina meillä oli vastuuta Magnuksen kanssa Nikolainkaupungin pääkirkossa keskipäivän rukoushetkessä.
Magnus puhui (onnistuisi häneltä lausuminenkin. Olen kuullut, kun hän runoani äärimmäisen antaumuksella ja hyvin lausuu) ja minulla tietenkin Runoratsukosta runoja.
Kirjojakin sain myödyksi.
Menimme kirkosta Aija-Kanita-tätini luokse kahville ja sitten illalla tryykäsin Laihialle Ep:n Kristillisdemokraattien piirihallituksen kokoukseen.
Sain kokouksessa tehtäväkseni pyytää kansanedustajaehdokkaaksi kahta säntilliseksi tuntemaani ihmistä. (Toiset kokoukseen osallistujat saivat tehtäväkseen tietenkin pyytää toisia säntillisiä ihmisiä kananedustajaehdokkaaksi).
Tein työtä käskettyä, mutta minun pyytämäni ehdokkaat eivät valitettavasti tälläkertaa ainakaan suostuneet.
Minulle voi muuten ilmottautua, jos haluaa ilmoittaa itsensä kansanedustajaehdokkaaksi ja tuohon kansanedustajan vaativaan pestiin itsensä likoon laittaa, jos valituksi siihen tulee.
Minä omasta puolestani vien eteenpäin vain tämän Kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustaehdokastapauksia, mutta jos koet, että puolueen ajamat asiat on mielesi mukaisia, niin...siitä vaan! :D

Keskellä viikkoa olimme KRELLIN (Kristillinen eläkeliitto) syysjuhlassa Nurmossa,
lauantaina olimme Nikolainkaupungin pääkirkon Kryptassa Korjaamolla  (Kansanlähetyksen vastuunkantajien tapaamis-rukous-ja innostuskokous).
Saman päivän iltapäivällä ajelimme Isonkyrön Laurilanmäelle virsipiirtä pitämään. Tietenkin oikein on sanoa virsipiiriä, mutta tuo virsipiirtä on niin kiva.
Aina virsipiirtä pitäessämme ihmettelen, kuinka vanhukset osaavat paljon virsiä ulkoa. Itse osaan veisata tasan kolme virttä ilman veisuukirjaa .

Sunnuntaina minun olisi pitänyt olla taas kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Minusta saisi kyllä kaksi ihan säällisen kokoista ihmistä, jos kahtia pantais, mutta se on ymmärrettävistä syistä  mahdotonta toteuttaa.
Onneksi muut tekivät myös minun tehtäväni omien tehtäviensä lisäksi Isossakyrössä ja minä pääsin Nikolainkaupunkiin Suomen, ellei koko Euroopan, toiseksi ihanimpaan kirkkoon seuroihin.
Siellä sain lausua syntymäpäivärunon ja syödä hyvää syntymäpäiväkakkua. Magnus ja Joukahainen (nimi muut.) pitivät puheet kumpainenkin.
Olin hyvin otettu asianpäältä ja lausuminenkin sujui hyvin. Tarvitsi ainoastaan kerran lutkuttaa vettä lasista, jonka hyvissä ajoin, ennen vuoroani, puhujapöntön välittömään läheisyyteen varasin.

Mutta nyt minulla on tunne, että tätä selostusta lukeaksenne te tarvitsette enemmän kuin yhden vesilutkutuksen. Siispä lopettelen tähän.
Sen verran haluan vielä itseäni esiin tuoda, että tulevissa seurakuntavaaleissa minun numeroni on 19! Vaalikuvatkin kävimme jo otattamassa seurakuntatalolla. Esko (nimeä ei ole muutettu) ne näpsi ammattitaidolla.
Laitoin kuvausta varten kauniin huivin hennon kaulani ympärille ja tukan mahdollisimman nuorekkaaseen pörrö-lookkiin, että näkee, että ...no jaa... Slouganit ovat vielä hakusessa.
Valitettavasti numerolla 19 pystyy minua äänestämään vain täällä Isonkyrön seurakunnassa.
Ei missään muualla, vaikka tiedän, että sieltä jostain muualtakin voisin pari ääntä saada. ;)

T: Kaisa Sloukan-Lookpör
---------------------------------------------------------

Evankeliumi Markuksen mukaan 78-luku, jakeet 1-9

Siihen aikaan oli taas koolla paljon ihmisiä.
Kun heillä ei ollut syötävää, Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi:
" Minun käy sääliksi nätä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää.
Jos lähetän heidät kotiin nälkäisenä, he uupuvat matkalla. Monet heistä ovat tulleet kaukaakin".
Opetuslapset sanoivat hänelle:
" Mistä kukaan täällä asumattomalla seudulla voi hankkia leipää näiden kaikkien ruokkimiseksi?"
"Paljonko teillä on leipiä?" Jeesus kysyi.
He vastasivat: " Seitsemän."
Jeesus käski väen asettua istumaan
Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille.
Opetuslapset jakoivat ne sitten kansalle.
Heillä oli myös muutama pieni kala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin.
Ihmiset söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista.
Väkeä oli noin neljätuhatta.