Täällä kirjoittelee viimeviikkoisen paksuinen (ellei paksumpikin) Kaisa. Kaisa, joka tuntee itsensä vanhaksi ja joka myös ON vanha. Turha on potkia tutkainta vastaan.
Ei, en ole syönyt yli äyräiden. Se selviää jo otsikostakin. Meikäläinen ei vaan saa syödä yhtään mitään muuta kuin 1 desilitran kaurapuuroa, yhden desilitran kotiruokaa klo 11 ja yhden desilitran kotiruokaa klo 16. Lisäksi litratolkulla vettä ja muutama rae raejuustoa ja rahkaa nökkönen.
Silloin kilot karisee. Nyt on tullut poikettua kaavasta niin maan pal, että huomenna menyynä on litra piimää ja jokunen leivänkannikka.
Jouluna aion kyllä pikkasen poiketa kolmen desilitran kaavasta. Aion syödä porkkanalaatikkoa (jota viimeviikolla kolme ropeellista paistoin) ja lanttulaatikkoa ( jota aion paistaa ylihuomenna) ja kinkkua (jonka aiomme etsiä huomenissa kaupan kinkkulaareista). En myöskään aio sylkeä suklaakonvehtirasiaan, jonka ostimme tänään Ässästä.
Joululahjahankinnoilla olimme Magnuksen kanssa tänään, ettei jää viimetippaan. Viisi lahjaa kertyi pukinpussiin ja kolme lahjaa jäi vielä kaupanhyllylle. Onhan tässä aikaa.
Noihin viiteen lahjaan sisältyy myös Magnuksen minulle ostama lahja! Osoittelin nimittäin erästä esinettä (kerron vasta seuraavassa postauksessa mitä) vitriinissä ja sanoin, että tuollaisesta tykkään ihan sikapaljon. Lisäsin vielä hiljaisellä äänellä, että en sellaista tarvitse, koska minulla jo on kaksi samanmoista. Niissä on vaan patterit sökönä.
Emme ole näinä viitenäkymmenenä avioliittomme vuosina toisillemme paljoakaan lahjoja ostelleet. Ei jouluisin, eikä synttäreisin. Nyt kuitenkin Magnus sanoi myyjättärelle, että laita kuule tuallaanen pakettihin!
Kun myyjätär kysyi, josko oikein joulupakettiin pannaan, sanoi Magnus, jotta totta kai, kusse tuloo lahajaksi.
Kotimatkalla sanoin surkealla äänellä Magnukselle, että minulla ei ole mitään lahjaa hänelle.
-Soot mun lahaja. Joka päivä! Magnus sanoi.
Kräkistelin kurkkua rykien äänekkäästi ja sanoin, että EN USKO!
-En ainakaan niinä päivinä, kun kärttyilen ja olen inhottavan ällöttävä.
-Ootsä silloonki! vastasi Magnus.
-Älä kuule yritä! karjaisin. -Ei sellainen vaimo tunnu lahjalta, joka on yhtä viehkeä kuin Niilin krokotiili puffelinraadon kimpus...
-Kyllä kuule sä oot! sanoi Magnus ja puristi rattia ehkä aavistuksen kovempaa kuin oli tarpeen siinä Huutoniementien suoralla ajettaessa.
Käyn ehkä minäkin puolestani ostamassa Magnukselle lahjan. Pitää muutenkin vielä mennä kauppaan.
Tänä vuonna olemme olleet hyvin rauhallisia, mitä jouluvalmisteluihin tulee.
Kaksi pientä kaapinkopperoa siivosin toissapäivänä. Paasasin hyllyiltä taas pari plastiikkapussillista tavaraa karkeajätteeseen. Kuinka ihmislapselle (lapsille) voi kertyä niin paljon kaikkea kummallista? Siivoaminen kesti kauan. Jokaisen kummallisen önäleen otin käteeni, pyörittelin sitä ja arvioin, josko joskus olisi tarvetta.
Kylmästi heitin pos, jos en HETI tiennyt, että josko.
Esimerkiksi Hobby Hallista ammoin tilaamani Arabian kahvikupit, joihin mahtuu tasan fingerporillinen kahvia, eikä yhtään kermaa, paiskoin karkeajätteeseen menevään pussiin.
Magnus kovasti kauhisteli, mutta en ottanut kuuleviin korviini. Haukuin, paitsi kupit, niin kyseisen tekijäporsliinitehtaan maan putuihin, että yleensä ovat tehneet moisia pilkkumeita ihmisten haksahdettaviksi.
Kupeista kyllä näki mitä ne ovat, mutta paljon tosiaan löytyi esineitä, joista ei tiennyt mitä ne ovat. Roskiin vaan! Yhtäkään tuntematonta esinettä ei enää meidän komuuteihin hankita, eikä tungeta.
Joulusiivous (lattian imurointi+pyyhkiminen) tehtiin, tai siis Magnus teki, viimeviikolla.
Tällä viikolla pitää ehkä ainakin näkyvämmät moskat lakaista maton alle, kuten Magnus uhosi tekevänsä ja sitten voi Joulu tulla.
Sunnuntaina minulla ja Magnuksella oli vastuuta Huutoniemen kirkossa Nikolainkaupungissa.
Magnus sai pitää puheen ja minä sain lausua runon. Ajattelin, että kirjoitan jonkun uposen uuden joulurunon, mutta ajatukseksi se jäi.
Sen sijaan kirjoitin proosanpätkän kahden vanhan runon väliin.
Kaitpa se meni ihan hyvin, koska jännitti niin, että oli laatta lentää. Jahka tässä tulee VIELÄKIN vanhemmaksi, alkaa runoilu ehkä käydä jo hengen- ja sydämenkin päälle liiankin kanssa.
Kukaan ei sanonut "esityksestä" mitään jälkeenpäin, joten eikös silloin kaikki mennyt hyvin?
Rakkaat lukijani ympäri tätä tellusta. Oikein, oikein hyvää Joulua teille kaikille! Olkoon se rauhallinen ja hyvä.
Saakoon Jeesus tulla jokaiseen kotiin ja jokaiseen sydämeen. Hän tuo mukanaan pysyvän ilon ja rauhan.
T: Kaisa Kilisee-Kulkunen
2 kommenttia:
Teillä on joulu hyvässä mallissa. Kummallekin siivottu oma kaappi. Marttojen mukaanhan ei kaappeja tarvitse siivota jouluksi ellei aio asua niissä. :)
Tuollainen kolmen desin päivittäinen ruoka kyllä näkyy vartalossa eli krupissa.
Jos vaikka Magnuksella onkin päivittäinen lahja (sinä), niin kyllähän siihen kylkeen voi pienen lisän ostaa.
Hyvän joulun toivotukset täältä etelän suunnasta!
Anitta
Niin kans kävi, että kaikkia komeroita en saanut siivotuksi, jotka ehdottomati olisi pitänyt saada. Esimerkiksi mun oma vatekaappini alkaa olla jo kuin keräyskontti.
Pakko on jotakin tehdä, vaikka nyt, kun joulu on mennyt, ei huvita enää sitäkää vähää.
Joulun aikaan tuli kylkeen yhtä sun toista lisäjuttua. TÄNÄÄN (4.1) on taas alettu ja vähintäinkin samalla innolla ja draivilla kuin kuurin alussakin.
Lähetä kommentti