Sarjassa "vanhoja kuvia, kun ei uusia ole" näette herkän asetelma otoksen(sikäli mikäli patterikynttilää voi herkäksi sanoa ja kesäiset lättykestit Hälvänmutkalla.  Lättiskestikuva on edelliskesältä.

Viime kesänä emme enää niin paljoa lättyjä ulkona paistelleet. Syynä oli se, että kymmenen (tio) vuoden kuluttua vasta oikein huomasin, että en tykkää ulkona paistetuista lätyistä. Siihen puolestaan on syynä se, että ulkona kaasupullon päällä paisteut lätyt ovat kuivia kaikaleita ja maistuivat hiileltä. Kyllä Magnus laittoi pannulle jokaista lättyä varten vähintäinkin sata grammaa, mutta sittenkin lopputuloksena oli kasa kuivia isoja kärpäslätkän tapaisia nahkanpaloja. Hiilenmakua kärpäslätkiin  tuli siitä, kun kaasupullon päällä oli liian kuuma liekki. Magnus sanoi, että hän ei halua kuutta tuntia jollakin ihme säästöliekillä lättyjä paistella. Kuusi tuntia siinä menisi, jos laimeammalla lieskalla paistelisi. Noh, emme sitten paistelleet ollenkaan. En todellakaan voi ketään sellaiseen pinhuusiin pakottaa. Syksyllä, tässä taannoin, paistelin sisätilassa räiskäleitä.  Iski niin kauhea lättyhimo porukalle päälle. Ja sehän siitä himosta oli seurauksena, että rasvankäry piinttyi viikoksi koko huusholliin. Maakuopasta kattoparruihin. Sen me toki tiesimmekin, koskapa liesituuletinta ei ole.

Olen nähnyt kaupoissa myytävän valmiiksi paistettuja lättyjä. Pitää vissiinkin siirtyä niihin. Ei tässä näytä muu hyvivän.

Jo toistaviikkoa kestäneellä vedenjuonnillani on ollut vaikutuksia. Aivan tuntuu siltä kuin olisin  hivenen pirteämpi aamuisin. Magnus ei ole huomannut mitään eroa. Noh, sellainen ei huomaa, joka itse on kuin keväinen kettu jo viidestä asti ja haluais laulaa (jos annettais) virsikirjan alusta loppuun ja toisin päin.

Enää 6.5 dl kittaaminen ei yökötytäkään melkein juuri lainkaan. Olen innoissani juonut myös päivänmittaan hiukan enemmän kuin muuten koko eloni aikana ikinä. Innoisani odotan vaikutuksia (vrt. silmäpussien poistuminen, ihon kuulavoituminen, särkyjen ja kolotusten kaikkoaminen jne.)

Vedestä tulikin mieleen, että nenäni on tällä hetkellä kuin kaksiputkinen vesikraana. Ellei pidä varaansa, lorahtaa putkista ainetta rintapielelle. Kyse ei tietenkään ole vedestä, vaan niin kutsutusta räästä. Magnuksella oli flunssa viimeviikolla ja vaikka emme suudelleet kertaakaan tuona ankeana aikana, tarttui se minuunkin. Eilen vielä ajattelin, että kyllä tämä tästä ja sain hoidettua oman ihanan osuuteni Vähänkyrön naisten kesken illassa. Illan päälle ehdin vielä karauttaa Isonkyrön kirkkoon Bluesmessuun.

Jos joskus näette seurakunnallisissa programeissa ilmoituksen Gospelmessusta, niin menkää ihmeessä! Voin vakuuttaa, että pois tullessanne ette ole enää samoja ihmisiä kuin sinne mennessänne. Olette iloisempia, onnellisempia, tyytyväisempiä, luottavaisempia ja kiitollisempia kuin ennen. Puhun kokemuksesta!

Toki näitä kaikkia olette silloinkin, kun tulette pois tavallisista jumalanpalveluksista. Varsinkin, jos saarna on osunut kohilleen ja on Raamatun mukainen. Jos jossain päin Suomenniemeä kirkossa ei näin ole, niin rohkeasti vaan sakastiin papin pakeille. Näytä etusormella Raamatusta kohtaa ja sanot, että kuinkas, kun tässä seisoo näin ja sä sanoit nuin? Asiat selviävät kysymällä, kuten kylän löytäminenkin.

Pitää vielä palata tuohon mainitsemaani ihanaan osuuteeni Naisten kesken iltapäivässä.

Meillä on ollut Vähässäkyrössä syksyn teemana Raamatun naisia. Saimme, me vetäjät, valita omat naisemme ja minä valitsin Ruutin. Luin ällätikun kanssa Raamatusta Ruutin kirjan ja eläydyin tämän ihastuttavan naisen elämään, menemisiin ja tulemisiin niin, että kirjoitin muka hänen lähettämänsä kirjeen (vanha postipuksu kun olen) sille toiselle miniälle, joka palasi takaisin Moabin maahan. Ruuthan seurasi anoppiaan Israeliin.

Kun olin eilisessä tilaisuudessa räkä nokassa kurnuttaen lukenut ääneen  kirjeen, kysyivät kaikki, että koska seuraa jatkoa?  Koska Ruut kirjoittaa toisen kirjeen?

Se on yksi ihastuttavimmista palautteista, joita olen "esityksen" jälkeen saanut.

Oli kuitenkin pakko sanoa, että Ruut ei enää toista kirjettä ikinä lähettänyt. Siinä oli kaikki. :D

Huomisen menon joudun myös jättämään väliin räkätautini tähden. Olisi ollut Nikolainkaupungissa runojen nauhoituksia Deistä ulos suollettavaksi. Vahinko, etten pääse äänittelemään, mutta ei tällaista luolamiehen ääntä jaksaisi erkkikään  kuunnella saatikka siitä pikkusenkaan nauttia.

Viimeviikolla ei flunssat, eikä köyhyys, enempää kuin ilkeyskään vaivannut, eikä haitannut menemisiä. Sain muun muassa olla kirjurin ominaisuudessa laittamassa puumerkkiä anomuksiin, joilla haetaan avustusta Rukoushuone Rauhan katon ja seinien maalaukseen.

Mikäs siinä oli nimeänsä lätkiä, kun paperit olivat hyvin täytetyt ja järjestyksessä.

Minulla on ollut vuosia jo tapana kirjoittaa nimeni vanhanaikaisella kaunolla ja niin selvästi, että koneella präntätty nimenselvennyskin näyttää epäselvältä aitoon nimmariin verrattuna. On hauska ajatella niitä kymmeniä tutkijoita, jotka sadan vuoden kuluttua arkistojen uumenissa tutkivat papereita, näkevät, että KAISA JOUPPI on ollut asialla.

He kiittelevät mielessään ja keskenäänkin briljeeraavat, että saavat selvää jonkun nimestä.

Vuorenvarmasti he keskustelevat keskenään, kuinka tämä KAISA JOUPPI oli varmaan tarkka, säntillinen, järjestyksen ja ortningin nainen. Ei ihminen, joka nuin nimensä kirjoittaa, voi muuta olla.

Sitten he raapivat päätään jonkun Rubxzwxzy Bdzqrxbzzq:n kohdalla. Mikä lie naisiaan tuo tuommoinen?! Ei saa nimestäkään minkäänlaista tolkkua.

Avustushankepapereiden ja nimenkirjoitusten jälkeen menimme Jaakobin kanssa juomaan möhnäpullakahvit.

Viimeviikolle mahtui KD:n ystäväkokousta, ja kirkkovaltuustokokousta. Edellisessä laitoimme kunnan ja maailman asiat ortninkiin ja jälkimmäisessä söimme riisipuuroa, väskynäsoppaa plus torttukahvit.

Jälkimmäisen kokouksen jälkeen teimme myös mielenkiintoisen yhteistehtävän. Meidät jaettiin syntymäkuukauden mukaan neljään ryhmään. Ryhmissä alkoikin sitten sellainen setvintä, että enpä moisesta ennen oikein untakaan nähnyt.

Nimittäin: Kotimaa-yhtiöt on tuottanut "työkalun", jonka ideana on luokitella (segmentoida, jos hienosti halutaan sanoa) suomalaiset arvojensa ja elämäntapojensa perusteella eri ryhmiin. Ei vain ikäryhmien perusteella, kuten ennen kuulemma on kirkolla ollut tapana tehdä.

Ryhmät ovat:

IRRALLISET (löyhä side uskoon, osallistuvat vähän seurakunnan toimintaan, kirkolla ei juurikaan merkitystä).

MALTILLISET (perinteiset käsitykset uskosta, kokevat olevansa kristittyjä, osallistuvat seurakunnan toimintaan, kirkon tulisi keskittyä hengellisiin tehtäviin).

AVOMIELISET (liberaali suhde uskoon, kokevat olevansa humanisteja, uskonnollisesti liberaaleja, kirkon tulisi olla suvaitsevaisempi).

USKOLLISET (perinteinen käsitys uskosta, korostavat kirkon oppeja, kokevat olevansa luterilaisia kristittyjä ja uskovia, kirkon tulisi keskittyä hengellisiin tehtäviinsä).

En ihan jokaista kohtaa noihin ryhmiin kirjoittanut kirjoittanut vaan ihan sen keskeisimmän.

Meikäläinen joutui AVOMIELISET-ryhmään. Kehoitettiin eläytymään oman ryhmänsä ihmiseen. Sanoin avomielisesti ja kuuluvasti, että oli sikavaikea ladata aivonystyrät jauhamaan avomieliset-ryhmän tyyliin. Piti miettiä, mitä annettavaa meillä semmoisilla olisi kirkolle. Minulla ei noussut mieleen mitään. Ilmoitin vaan, että olen rautakankiuskis ja hiukkasen käärmeissäni äidille, kun maaliskuussa minut meni aikoinaan pyöräyttämään, että minä semmoseen ryhmään nyt sitten jouduin kuuluvaksi.

Siihen minulla olisi ollut jotakin ideanpoikasta, jos olisi ollut tehtävänä kuinka ilmoittaa kirkon asioita ja arvoja  avomielisille. En nyt kuitenkaan  alkaa niistä paas...öh siis kertomaan.

Kirkon tutkimuksissa on selvinnyt kyseisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset aika tarkkaan. Ryhmittymät tiedetään kuulemma kaupungeittain, kirkonkylittäin ja kylittäin. Tarkasti. Kysyin ohimennen, että kuinkas Yryselänkylä. Miltä sen segmentit näyttävät? Tiedän kyllä mitä Letkutien varrella meikäläisen segmentti sanoo. Se sanoo, että olen uskollisen avomielisen maltillinen ja joskus vähän  irrallinen.

T: Kaisa Segmentos-Galluppos 

----------------------------------------------------------------------

Psalmi 51:10-12

Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,

elvytä mieli, jonka olet murtanut.

Käännä katseesi pois synneistäni

ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.

Jumala, luo minuun puhdas sydän

ja uudista minut, anna vahva henki.asetelma otoksen