No, ovat tainneet ehtiä naapurin possut tekemään, röhkimään/ruppailemaan jo monenmonituista kertaa ja meikäläinen ei vielä mitään. Ja niin kuin minä eilen uhosin. Tehdä, tuoda, viedä tuoda, kirjoittaa, laskea, lukea ja ...Loppujen lopuksi kaikki uhoamiset ja meinailut jäivät vain meinailuiksi, mutta kirjakaappi on nyt siisti. Sen lasit hohtavat puhtoisina ja kirjat seisovat suoraselkäisinä ja ryhdikkäinä. Muistoesineet silmänsä pesseinä.

Siinä eilen kirjoja pystyyn nostellesani ajattelin, miten kaikki on katoavaista. Kruusattu joutsenmaljakko heitetään roskiin, taliset kynttilänjalat samaten. Armoa eivät tulevilta sukupolvilta taatusti saa tuohiruusut, enempää kuin kirjasta taiteltu koristepylpyrä. Entäs sitten kirjat? Tuli hännän alle, luulen minä.
Valtavan paksut, vanhat tietokirjat ovat jo nyt täynnä tietoa, joka nykyään hymyilyttää, jopa naurattaa. Otan pari havainnollista esimerkkiä anoppini, sisareltaan Allilta vuonna 1951, saamasta Joka naisen niksikirjasta:

Makkarat

Jotta makkaraan ei muodostuisi hometta, on leikattua pintaa vasten asetettava silavaviipale. Makkarat, jotka aiotaan paistaa, on sitä ennen pantava minuutiksi kiehuvaan veteen, tai maitoon

Jänis

Ajan säästön kannalta on ehdottomasti parempi ostaa jänis nyljettynä, mutta nylkemättömällä jäniksellä on taas se hyväpuoli, että siitä näkee helpommin, onko se äsken ammuttu ja nuori...

jne, jne, (Neuvot ja niksit jäniksen kohdalla jatkuvat puolen sivun verran, mutta ajan säästön kanalta on parempi, etten kaikkea teille kirjoita).

Tieto, taito, tavat ja ihmiset muuttuvat, mutta on hyllyssämme sellainenkin kirja, jonka tieto ja totuus ei ole muuttunut. Eikä muutu. Kaikki varmaan tiedätte, mikä se simmottis kirja on. Kieliasu tietenkin on satojen vuosien, minkä tämä kirja meillä suomalaisillakin on ollut luettavana, muuttunut.

Otan yhden esimerkin tästäkin (ja Raamatustahan tässä on kyse).

Korkia Veisu (Laulujen laulu, nyk.) 4. Luku jakeet 1-4

Katso armaani! sinä olet ihanainen, katso ihanainen sinä olet:

sinun silmäs ovat niinkuin mettisen silmät palmikkos välillä;

sinun hiukses ovat niin kuin vuohilauma, jotka ovat kerityt Gileadin vuorella.

Sinun hampaas ovat niinkuin laumat kerittyin villain kanssa, jotka pesosta tulevat,

jotka kaikki kaksitoista kantavat,

ei myös yksikään heistä ole hedelmätöin.

Sinun huules ovat niinkuin tulipunainen rihma, ja sinun puhees ovat suloiset;

sinun poskes ovat niinkuin  granatin omenan lohko, sinun palmikkos välillä

Ihastuttavaa luettavaa. Sulhanen siinä sydämestään kehuu ja ihastelee nuorikkoaan. Laitan loppuun nykyisen käännöksen (1992) tuosta samasta kohdasta.

Kuvista jos jotakin kertoisi, niin koska tässä hiukan vertaillaan vanhaa ja uutta muutenkin, niin ensimmäinen kuva on vaarini, Kustaa Wirtasen, tekemästä ja kehittelemästä mankelista. On ollut ennenkin ja vaarista selitetty aiemminkin, mutta joku voi olla, ettei ole ikinä lukenut.
Vaarini oli hyvin hieno ja edistyksellinen vaari. Hän toi aina meille lapsenlapsilleen appelsiineja. Ottakaa huomioon, että kyseiset hedelmät eivät olleet niin hirvittävän yleisiä tuhon aikaan kuin nykyään. Nykyäänhän appelsiinit ovat peruskauraa kaikkien mangojen, granattiomppujen ja avokadojen seassa.
Kustaa oli myöskin rakentamassa Iisakin kirkkoa Venäjällä. Joku koiranleuka sanoi minulle, kun oikein briljeerasin asian päältä, että nyt hänelle selkis, miksi rakentaminen otti niin kauan. Vastasin hänelle, että juuri siksi, että Kustaa-vaari oli sitä rakentamassa, se yleensä valmistui!
Noh, leikki sikseen, mutta vaari oli kyllä erikoisen hieno ihminen (kuten varmaan kaikkien ikiomat vaarit ovat).
Toinen kuvista on otettu itsenäisyyspäiväkaffipöydästä Vaasan kirkossa. TÄNÄÄN su 6.12 on samanmoinen kakkutarjoilu. Muun muassa minä olen kakkutarjoilemassa. Jos tulet paikalle ja kuiskaat tunnussanan: KAISAJOUPINBLOGI, niin voin siirtää kakkulapiota kakun päällä hiukan enempi!!! No vitsi, vitsi! Kakku on valmiiksi paloiteltu, kun vieraat saapuvat.
Siis TÄNÄÄN KLO 16.00 VAASAN PÄÄKIRKKOON SUOMALAISEEN MESSUUN JA SEN JÄLKEEN KAHVILLE JA TASAPUOLISESTI PALOITELLULLE TÄYTEKAKULLE!

Kun katselen kalenteriani menneen viikon kohdalta näkyy siellä kolme merkintää. Yksi merkintä on väärä. Heti alun alkaen. Kyseinen meno onkin vasta tulevalla viikolla. Onneksi olen merkinnyt asian myös oikeaan kohtaan.
Toinen merkintä on KD ruokailu. S-joki 17.30. Ruokamerkintöjä harvoin unohdan merkata ja niihin mennä. Niinpä en nytkään. Edes meinannut. Hyvissä ajoin varmistin kyydin Magnukselta (ei meidän Magnus) ja niinpä posotimme kokoukseen. Samalla pidettiin tietenkin kokouskin, jota olikin mukava myötäillä täysinäisellä kuvulla.
En syönyt liikaa. Lusikallisen kaikkia sortteja. Leipää ja perunaa ei ollenkaan, että mahtuu kunnolla graavilohta, jota söin aikamoisen kasan. Onneksi graavilohesta nypitään piikit pois. Ei tarvitse hävetä piikkikeon suuruutta lautasensa reunassa. Kerran ruotsinlaivalla söin katkarapuja niin kauhean määrän, että Magnustakin oli kuulemma vähän hävettänyt.
Lauantaina saimme olla Ilmajoella ihastuttavan ystäväpariskunnan uudessa kodissa kyläilemässä.
Virkistävä hetki kauniissa kodissa. Koti oli myös kooltansa miun maun mukkaan. Melkein 200 neliötä. Salaa ja julkisesti aina haikailen neliöiden perään.
-Kuinka sä sellaasta määrää huanehia jaksaasit siivuamahan alaata, ku et piänempääkää pöksää taharo viittiä? Magnus aina ihmettelee.
-Sinä siivoaisit, kun muutenkin aina meillä siivoat! on minun vakiovastaukseni.
-Älä kuule unta näje, vastaa Magnus joka kerta.
Joskus kyllä näen unta, että meillä on mahdottoman valtavan iso huusholli ja niin takussa ja sekaisin, että...siihen aina hiestä märkänä herään.
Nyt lähden alakertaan katsomaan, olisiko Magnus saanut ruuan valmiiksi.
T: Kaisa Hiespää-Sotkunder
---------------------------------------------------------
Laulujen laulu 4: 1-3
Mies:
Miten kaunis oletkaan, kalleimpani,
miten kaunis on katseesi!
Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi,
hunnun verhoamat.
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien
lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vastakerityt lampaat,
vedestä nousseet.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
eikä yksikään ole pariaan vailla.
Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha,
suloinen on sinun suusi.
Kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.