Tässä alkuun kaksi valokuvaa, jotka ovat ties miltä vuodelta. Laitan ne näkösälle hyvällä omallatunnolla, koska jos kuvan kohteista ottaisi photograafit tällä sekunnilla, olisivat ne tismalleen samanlaiset. Jaa, mutta kuusenpallot ovat kyllä eriväriset tällä haavaa!

Ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen olen vaihtanut joulukuusemme punaiset pallukat hopean/kullan värisiksi. Se on aikamoinen jytky meikäläisen joulukoristelukaavassa. Minähän olen sellainen, kuten te kaikki sadat ja tuhannet lukijani muistatte, että mikään ei saa muuttua ja kaikki pitää junna...öh...siis sujua tismalleen kuin asiat melkein satavuotta sujuneet ovat.

Eli kuusenpallot (kaikki sata) pitää AINA olla punaisia, väskynäsoppa pitää AINA olla sakeaa kuin sementti, lihapullat AINA suuria kuin nyrkit, lanttulaatikko AINA siirapinmakeaa, maksalaatikossa AINA paljon rusinoita, kynttilät AINA punaisia ja vihreitä, sinappi AINA pomminväkevää ja niin edelleen ja niin edelleen.

Maksalaatikon kohdalla olen myös antanut periksi mitä rusinoihin tulee. Syystä, että Lyllan (terapiasessumme) ei saa syödä rusinoita. Muut kuin minä ja Lyllan eivät maksalaatikkoa syö.

On aika outoa, että nykyajan koirille ei saa antaa suklaata, eikä rusinoita. Ennen, vanhaan hyvään aikaan, koirille syötettiin mitä vaan. Ei moljahtanut mieleenkään, että se olisi vaarallista ollut.

Noh, vanhaan hyvään aikaan, suklaadia eivät ihmisetkään niin kovin usein saaneet. Ainakaan minun perhekunnassani. Sitten kun saivat, niin ei sitä malttanut niin kovin paljoa koiralle syöttää. Oma suu oli aina lähempänä. Koira kuolasi vieressä.

Tänään pääsin näihin kirjallisiin töihin kovin myöhään, koska olen ollut kovin myöhään liesussa (menossa).

Lähdimme aamupäivällä jo yhdentoista jälkeen Isonkyrön Kalliojärvelle jouluaterialle Kyrönmaan Kristillisten Eläkeläisten porukan kanssa. Sekä porukka, että ruoka oli hyvää. Aivan mahdottoman hyvää. Juhlahumussakin muistin kuitenkin kirkkaasti koko ajan, että tulen hirveän kipeäksi, jos syön sapuskaa yli äyräiden. (Yli äyräiden=pari saunanapollista kutakin sorttia).

Söin erittäin säällisesti, eli ruokalusikallinen kutakin sorttimenttoa (paitsi leipää, salaattia ja perunaa).

Niitä en jättänyt pois menyystäni siksi, etten olisi pitänyt niistä. Päinvastoin! Joulupöydässä on vaan niin paljon muuta. Sellaista, jota ei joka päivä saa. Sellaista kannattaa lautasellensa latoa.

Lohihan on myös kevyttä murkinaa ja sitä söinkin yhden vonkaleen verran. En yhtään hävennyt, vaikka lautanen lohta notkuikin. Jos joku olisi kalakasaani äimistellyt, olisin sanonut, että söin Maunonkin osuuden. Maunohan ei RAAKAA KALAA suuhunsa pistä. NIIN NÄLÄKÄ EI IKÄÄ TUUKKAA!

Kukaan ei ihmetellyt kala-annostani, mutta muun ruuan vähäistä määrää kylläkin. Selitin vuolaasti, miksi syön niin vähän. Ihmettelijä sanoi sitten, että pitäisikö mennä tutkituttamaan, mistä johtuu, että pienistä määristä paikat kipeäksi äyskähtää? Mutisin jotakin epämääräistä vastaukseksi ja tungin puhetta haittaavan määrän lohenpalasia kitaani. Siinä syödessäni kuvittelin lääkärireissun sieluni silmillä eteeni:

Minä: -Tohtori hyvä, mikähän mahtaapi olla vikana, kun niin vähäinen määrä einettä enää sopii vatsalaukkuuni ilman, että tuskan hikeä pökkää otsalle ja muuallekin?

Tohtori: -Onpa tosiaan outoa! Noinkin suuri laukku kun on kyseessä, mutta jos ei ole kuumetta, eikä muuta röppöriä vaivana, niin ei auta kuin kestää. SEURAAVA!

Joululounaalta menin Pappilaan seurakunnan taloudellisen jaoston kokoukseen. Kokouksessa panimme esillä olevat asiapykälät halki, poikki ja pinoon. Kyseinen jaosto loppuu jonkun ajan jälkeen tykkänään. Asiat hoituvat varmasti ihan hyvin muutenkin. Siitä ei ole epäilystäkään.

Taloudellisen jaoston kokouksesta kiiruhdin juoksu jalkaa, tai vanhalla Saabillani tietenkin, Kristillisdemokraattien ystäväkokoukseen kunnantalolle. Meitä oli tasan 4 ystävää kokouspöydän ympärillä. Söimme konvehteja ja joimme kuumaa glögiä rusinoilla ja pähkinöillä. Menimme huomisen kunnanvaltuuston asialistaa läpi ja laitoimme muutenkin eri asioita järjestykseen ja ojennukseen.

Virkistävä kokous. Virkistäviä kokouksia kaikki, joissa tänään sain olla. Ei tarvinnut ajatella, mitä kohtaa kodista  alkaisi putsaamaan ja puleeraamaan Joulua silmälläpitäen, mitä keittämään, tai paistamaan. Huomenna, jLs, teen lanttulaatikkoa. Olen ostanut sitä varten 9 kg lanttuja. Niillä pääsee ainakin alkuun.

Itsenäisyyspäivänä olimme Vaasassa viettämässä kirkossa  itsenäisyysjuhlaa suomalaisen messun merkeissä. Minulla oli kahvitusvuoro, joten en puheita kuullut, enkä laulujakaan. Kyllä kaiuttimissa oli nupit kaakossa, jotta olisi puheet voinut kuulla sinne kellarikerrokseenkin, mutta minullahan on tunnetusti heikko kuulo. Sitä paitsi minun täytyy keskittyä, kun kuunteen. Istua suu auki ja silmät kiinni tuolilla ja vaan kuunnella. Nyt piti kanniskella kuppeja pöytään ja suunnitella muutenkin tarjoilun kulkua. Ryhmässämme oli apukäsiä mukana, koska itsenäisyyspäivän suomalaismessussa on aina paljon ihmisiä. Samoin kahvilla. Hyvin me selvisimme, vaikka muutama porsliinikuppi kivilattialle kilahtikin. Rapatessa roiskuu.

Samalla reissulla kävimme Aija-Kanita-tädin tykönä tervehdyskäynnillä ja myös toisenkin kerran toisena päivänä Magnuksen kanssa. Magnus kysyi, että passaako tädille, että laulamma "Maa on niin kaunis"-laulun? Passasihan se. Ovella kävi kaksikin naista kurkkaamassa, että ketkä ihmeen KULTAKURKUT siellä meso...siis laulavat? Pääasia, että Aija-Kanita tykkäsi ja minäkin tykkäsin, että meni aika läheltä oikeata nuottia.

Viviannin uimakilpailuissa istuimme lauantaina hyvän tovin. Trooppisessa lämmössä kuppimuovituolissa, kun runsaan kolme tiimaa istuu tuhtisti puettuna, niin kyllä tietää istuneensa. Pelkäsin, että kuppituoli ei irtoa takapuolestani, kun nousen pystyyn,  mutta irtosi se.

Joku voi kysyä miksi pukea paksusti 40 asteiseen uikkahalliin?  Vastaan siihen, että sanoppa se!

Pitääkin luultavasti kaivaa kesäisiä teepaitoja ja suvisia lökäpöksyjä komeron takahyllyiltä framille seuraaviin kilpailuihin mennessä.

Nyt sen sijaan on tullut aika kaivaa framille yölökäpöksyt, pestä naama ja leegot ja mennä höyhensaarille. Hyvää yötä Jeesus myötä ja hyviä unosia jokahittelle.

T: Kaisa Lökänder-Bakhyllan

---------------------------------------------------

Psalmi 130:5-8

Minä odotan sinua, Herra,

odotan sinua koko sielustani

ja panen toivoni sinun sanaasi.

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,

hartaammin kuin vartijat aamua.

Israel, pane toivosi Herraan!

Hänen armonsa on runsas,

hän voi sinut lunastaa.

Hän lunastaa Israelin

kaikista sen synneistä.