Hauskaa, mutta iloista Vappua!

Kuvassa vapputöyhtöhyyppä ja esimerkki kotimme riehakkaasta vappukoristelusta. Charles löysi laatikon pohjalta serpentiinirullan palasen ja oitis sen lampun kylkeen ripusti.

Kuvat ovat paitsi tuoreita, niin ihan itse henkilökohtaisesti kamerasta tietokoneelle tällättyjä.

Ihmettelen kovasti ja iloisesti hämmästyneenä aivotoimintaani.

Lukuisista katkoksista (muisti yms.) huolimatta osasin kuin osasinkin ensimäistä kertaa itse syöttää kuvat kamerasta koneelle ja tänne.

Olen ihan tarkoituksella kaksi viimeistä kertaa tarkkana kuin porkkana seurannut Magnuksen olan takana kuinka asia etenee. Muistin kaikki ja ihan oikein. Olen oikein tyytyväinen itseeni. Semmingin, kun en ole mikään kone&kamerakuvasiirtoihminen, enkä mikään laiteinsinööri muutoinkaan. Luulenpa, että pyöräkin olisi vielä keksimättä ruudista puhumattakaan, jos kaikki olisivat sellaisia kuin minä. Mutta niin se on, kuten sanotaan, että oppia ikä kaikki! (Huokaa tyytyväisenä).

Tänä vuonna näköjänsä osuu juuri maanantaiksi, eli bloggauspäiväksi, juhlapäiviä jos jonkin sorttisia. Viime maanantai oli 2 pääsiäispäivä ja nyt Vappu.

Selasin kalenterin vuoden loppuun ja huomasin, että joulupäivä osuu maanantain päälle, samoin uudenvuodenpäivä. Se ei haittaa ollenkaan. Voi jopa olla, että siitä on hyötyäkin. Juhlatuulella kirjoittaminen on omiaan entraamaan sisällön kivuutta.

Kuitenkin Vappu on minulle hiukan sellainen sii- ja soo-juhla.

Helposti saan kyllä tunnelman kohoamaan, ei sen puolen. Varsinkin, jos olisin mennyt marssimaan Nikolainkaupunkiin , kuten vakaa aikomukseni oli.

Minulla on useana vuonna ollut ilo ja kunnia saada olla tepastelemassa Jeesus-marssijoiden mukana, mutta tänä vuonna se ei nyt vaan onnistunut. Ei, kipeä en ole mistään, mutta aikataulut eivät sopineet yhteen ja muutenkin.

Vapputuulella en vappuisin sen kummemmin ole (marssimista siis lukuun ottamatta). 

Voin ehkä kietaista serpentiiniä paksun kaulani ympärille ja pitää viittä numeroa liian pientä yo-lakkia pääni kukkuralla, mutta siinä kaikki.

Vappu vuonna 1961 muistuu aina elävästi mieleen ja se tosiasia, että koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon, tai vähän. Vappuna vuonna 1961 isäni kuoli. 4o-vuotiaana.

On käsittämätön tunne, kun illalla näkee rakkaan ihmisen ja aamulla häntä ei enää ole.

Elämääni mahtuu myös vappuruisia, jolloin ryypiskelin muutakin kuin simaa, tai klökkeröpiimää.

Sellaisia vappuja ei onneksi ole ollut enää kolmeenkymmeneen vuoteen ja jos elää saan ja henki vähänkään pihisee, niin ei ole vast`edeskään.

Joku innokkaimmista lukijaseuraajistani varmaan muistaa, että olen raivoabsolutisti, mitä viinaksiin tulee. En käytä deodoranttiakaan, jossa on alkomahoolia. Ainoa myönnytys on joulun aikaan. Liköörikonvehtia saatan yön tummana hetkenä imeskellä muutamia, kynttilän lepattaessa pöydällä luoden tummia värjyviä varjoja seinille ja kattoon.

Tänään vappupäivänä olen järjestellyt tavaroita paikoilleen, listinyt legioonan makiamurkkuja (so. sokerimuurahaisia), lueskellut jotakin, kantanut ulos kevätkauden ensimmäisen narukuivauspyykkisatsin ja paistanut läjän lättyjä.

Kävin myös ryypiskelemässä kahvia ulkona. Piti vaan seisoskella, koska istua ei tarjennut.

Eilen, vappuaattona, olimme Nikolainkaupungin kirkossa Sunnuntaiseuroissa.

Kahviryhmällä, johon kuulun, oli kahvitusvuoro ja se oli hauskaa. Jos joku, niin seurakahvinkeittäminen on mukavaa. Meidänkin ryhmään mahtuu, jos koet, että kahvinkeittäminen seuroissa on sinullekin must.

Viimeviikolle osui Krellin tapaamisia kokonaista kaksi kappaletta. (Krel=Kyrönmaan kristilliset eläkeläiset).

Toinen kokoontuminen oli Isonkyrön Palvelutalossa. Oli ohjelmaa ja yhteislaulua. Minulla oli kunnia lukea omitekemä runo ja teinkin sen harvinaisen pelottomasti ja reippaasti. En ehtinyt miettiä kielenkuivumisiä, enkä polvien tärisemisiä, koska piti niin hartaasti keskittyä runon karjumiseen. Karjumiseen siksi, että KOVAÄÄNISLAITTEET olivat taas sanoneet irti yhteistyösopimuksen. Henkilökunta tekee aina kaikkensa asian eteen, mutta tulos on aina sama: ei pihaustakaan (lukuun ottamatta kintut alta vievää, muutaman sekunnin kestävää yht´äkkistä räminää).

Kovaääniset kaikkialla ja joka paikassa pakkaavat olla sellaisia, että ne eivät toimi, tai jos ne toimivat, niin on varmaa se, että kun ohjelma alkaa, niin toimiminen loppuu. Näin se vaan on ja siihen on tyytyminen. Sille ei mikään maailman mahti mitään voi.

Muutaman uudenkin runon olen viikon aikana ylös kirjannut tähtäimenä Tulppaaninippu.

Nippu pitäisi piankin olla kasassa, mutta muutamat tekniset ongelmat (muiden ongelmien ohella) hiukan hidastavat valmistumista, mutta onneksi asioilla on tapana suttaantua ja selkiintyä. A) ennemmin, B) myöhemmin. Niinpä ei muuta kuin toiveikkaana puskemaan kohti uutta viikkoa ja kuukautta mielenkiintoisine häppeninkeineen.

Alkava kuukausi onkin viimeinen mhvv:n kirjoitusajanjakso. Sitten seuraa, ei toki totaalista loppua, vaan kesäloma.

Kesä-, heinä- ja elokuu teidän täytyy kärvistellä ilman maanantaisia bloggauksia. En usko, että se tuottaa pahempaa tuskaa kenellekään.

T: Kaisa Tusksten-Sommerpaus

---------------------------------------------------------

Maanantaiblogiruno Suomi 100v

Kirjoittanut K. Jouppi

Lapsena mentiin perheen kanssa torille Vappuna.

Minä sain laittaa polvisukat ja kellohameen ylle

ja veli polvihousut

oli ilma, mikä hyvänsä.

Vaikka... ainahan

ilma kaunis oli siihen aikaan.

Lokit kirkui,

aurinko helotti täydeltä taivaalta.

Siniseltä taivaalta.

Sinistä taivasta vasten lasten käsistä karanneet punaiset makkarailmapallot

ja Mikki Hiiri-ilmapallot näyttivät komeilta.

Hitaasti nautiskellen ne kohosivat korkeuksiin,

mutta voi parkua ja huutoa, kun omasta napinlävestä lanka irtosi

ja pallo lähti lentoon.

Ei auttanut lohdutukset,

ei taputukset,

sillä uutta ei ostettu.

Jäätelötötterö auttoi unohtamaan hetkeksi.

Vielä vanhanakin se kauhea tunne muistuu mieleen

ja sydän vaatii monta suklaatötteröjäätelöä.

-------------------------------------------------------

Martti Lutherin ja Olaus Svebiliuksen Katekismus

Seitsemäs käsky:

Ei sinun pidä varastaman.

Mitä se on?

Vastaus: Meidän pitää pelkäämän ja rakastaman Jumalaa niin, ettemme meidän lähimmäisiltämme rahaa eikä tavaraa ota pois eli jollakin vääryydellä ja petoksella itsellemme saata, vaan autamme niin

että hänen tavaransa ja elatuksensa tulisi enennetyksi ja varjelluksi.