Ylin kuva on aivan uposen uusi.

Se on uusin korttini ja sen nimi on "Eivät oo happamia!"
Alapuolella oleva kuva sen sijaan on ollut esillä ennenkin, mutta ei auta.

Kuvassa komeilee vaarini tekemä mankeli. Kaikki, mitä vaarini teki ja värkkäsi, oli tukevaa ja viimeisen päälle loppuun asti hyvin suunniteltua. Kuten tuo mankelikin järeine kivineen sun muineen.

Tulen aina hyvälle mielelle, kun muistan Kalle Kustaa-vaarini.

Sukumme juhlissa ja aina, kun hän tuli vierailulle, röyhysi hänellä valtavan paksu sikari sormien välissä. Sikarissa oli punaiselta ja kullalta hohtava vyöte, jota vaari aina siirsi taaemmaksi, kun sikari kului. Ikinä en nähnyt hänen sikarista henkosia vetävän. Ei, se röyhysi arvokkaasti sormien välissä. Luulen, että sikari oli liian äykeätä henkeen vedettäväksi. Ja sitä paitsi kuulin vasta äskettäin, että sikaria ei henkeen vedetäkään. Tiedä sitten, onko totta, vaiko ei. Itse en ole koskaan sikaria tuprutellut. Siis sellaista ryynimakkaran kokoista sikaria. Pikkuisia ja luihuja sikareita kyllä.

Onneksi ei tarvitse enää röyhytellä yhtään mitään. Tokkopa päänuppi edes kestäisikään keuhkonretaleista puhumattakaan.

Tänään postilaatikkoomme kopsahti se paljonpuhuttu Taviöproo-kapselipaketti. (Kapseleiden nimi on muutettu).

Kauniista ja arvostusta herättävästä pakkauksesta pumpsahti esiin kaksi levyä, joissa kummassakin oli 30kpl kahvinpavun kokoista- ja näköistä pallukkaa. 

Kuudenkymmenen päivän kuluttua, kun olen syönyt kaikki pallukat, olen jo viisaampi ja toivottavasti notkeampi, pirteämpi, virkeämpi, jänteikkäämpi, hyväntuulisempi, urheilullisempi ja kauniimpi ja kiltimpi.

Kaikkia noita vaikutuksia ei tuoteselosteessa luvattu. Ei, vaan ovat ne ihan minun omia salaisia toiveitani.

Nilkkani on muuten ollut muutenkin jo paljon parempi.

Edelleen toki säärisuonet ja lihakset tykyttävät enempi kuin niiden pitäisi ja kipeääkin ottaa, ainakin joka toisella askeleella, mutta kaiken kaikkiaan jalka ON parempi.

Olen kävellyt  päivittäin pienen lenkin. Anopin perintöpotkuri on ollut varmuuden vuoksi tukena ja turvana. Ja mikä on ollut kävellessä?! Ilmat ovat olleet kuin morsian ja maisemat ja näkymät joka suuntaan  huumaavan kauniita.

Tämä meneillään oleva kevättalvi tuo mieleen lapsuuden ihanat talvet. Ne sellaiset, jolloin oli aina lunta korviin asti ja aurinko heloitti sinistäkin sinisemmältä taivaalta. Lumi narskui ja pakkanen paukkui.

Eilen viimeksi, köpötellessäni kävely/potkuri taivaltani, ajattelin, että en ikinä haluaisi asua muualla maailmassa kuin täällä Pohjolan suloisilla saloilla. Vuodenajat nyt ovat vaan niin ihanat. Kaikki neljä (ja vieläpä niiden välissä ne kura&tuuli&myrsky- ja sadeviikot).

Paitsi jalan paranemista olen onnistunut karistamaan painoa sen päältä kilon ja sata grammaa!

Hyvä minä! 

Kalenteri ammottaa edessäni taas aika valkoisena. Jonkin päivän kohtaan on vedetty henkselit ja johonkin ei ole menty, vaikka on meno ylös merkattu. Ei aina pääse, vaikka haluaisikin.

Tiistaina olimme päivystämässä "Mahdollisuus muutokseen"- kahvilassa Magnuksen kanssa.

Tänäänkin olimme samaisella asialla samaisessa kahvilassa. 

Kahvila on siitä mukava, että siellä saa kahvit ja nisun ilmaiseksi. 

Siinä kahvia juodessa on mukavaa keskustella mahdollisuuksista ja muutoksista. 

Perjantaina olin seurakuntatalolla kauaskantoisessa kokouksessa. Kokouksen jälkeen siirryin samaisen seurakuntatalon takkahuoneeseen. Söin eväät (kauraleipä, jonka välissä paistettu kananmunalättynen) ja odottelin, että kello tulee 7 ja alkaa joka perjantainen raamattupiiri.

Tämä raamattupiiri on ympärivuotinen. Joka ikinen perjantai klo 19.00 se pidetään oli kesä, tai talvi. 

Ainoastaan jouluaatto, jos se osuu perjantaille, on poikkeus. Silloin ei ole raamattupiiriä.

Tänään aloitimme Magnuksen kanssa pääsiäissiivoukset.

Minä ripsin eteisen ja keittiön seiniltä viiden (fem) kuukauden pölyt+hämähäkinseitit ja Magnus heitti samaisista tiloista matot ulos ja imuroi. Mitään lopullista silausta emme saaneet aikaan, koska oli se kahvilahuki, mutta jo se tunne, että on vähemmän verkostoa ja pölyä lattioilla ja seinillä, riitti ilahuttamaan mieltä ja antamaan intoa jatkosiivoukseen.

Olemme ottaneet pysyvästi käyttöön Maijan (101v) metodit siivouksessa: yksi huone per päivä.

Tällä kertaa otimme kyllä kaksi huonetta, mutta olemmehan jonkun verran nuorempia kuin Maija ja sitä paitsi aika ei riitä, jos Pääsiäiseksi haluaa, että on siistiä. Me haluamme.

Huomenna siivoamme kaksi kammaria ja ylihuomenna vinttipöksän ja loput paikat, mitkä kaipaavat ruokkoamista.

Tähän päättyy tämänkertainen mhvv. Ihanaa ja arvokasta Pääsiäistä jokaiselle teistä!

Jeesus on ristillä voittanut kuoleman, että meillä elämä olisi. Usko Jeesukseen, niin sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi.

T: Kaisa 

----------------------------------------------------------------------------

Psalmi 27:7-8

Herra, kuule, kun huudan sinua!

Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.

Sydämeni muistaa sinun sanasi:

-Etsikää minun kasvojani."

Herra, minä tahdon etsiä sinua.