Viviannin kanssa ostettiin tänään torttutaikinaa, luumuhilloa ja jouluklögiä. Kohta aletaan niitä nauttimaan, jahka saan mhvv:n eetteriin.

Ehkä en ihan vielä olisi torttutaikinaa ja glögiä ostanut, vaikka joulutunnelmissa olen jo useita päiviä ollutkin, mutta Vivianni sai villattua ja minuahan ei kauaa tarvitse ylipuhua, kun tortuista ja glögistä on kyse.

Se, miksi olen jo joulutunnelmissa leijaillut, johtuu siitä, että olen piirtänyt joulukorttiaihioita. 

Kaksi on jo valmiina. Yhden, ellei jopa kaksi, aion vielä täksi jouluksi piirtää. 

Ylläolevassa alakuvassa on kaksi viime vuoden mallia (vai mahtavatko olla jo sitäkin edellistä mallia?) 

Joulukortit  ovat siitä mukavia, että ne eivät vanhene ikinä. Aihe, jota ne sivuavat on ja pysyy!

Sitä vaan, näin joulu- ja muunlaistenkin korttien maakarina toivoisi, että ihmiset vielä kortteja toinen toisillensa lähettelisivät. Kuten silloin lähettelivät, kun olin postiröökynänä (ja sittemmin rouvana).

Joulukortteja on mahdottoman mukava piirtää. Kerroin ja revittelin siitä jo Facebookissakin.

Pyysin ihmisiä lähettelemään minulle joulukortteihin mieleisiänsä aiheita. Aiheita putkahtelikin  näkösälle mukavasti. 

Kaikki merkkaan sinikantiseen vihkoon muistiin. Ties mikä niistä pääsee oikein toteutuksen asteelle. Hyviä olivat kaikki, että se ei ainakaan ole esteenä.

Tällä viikolla on syysloma opinahjoissa. Siitä syystä saimme Vivianninkin yökylään. Huomenna tulee lisää lomalaisia kylään ja syömään.

Aion keittää (yllätys, yllätys) lihapullia ja kasvisgratiinia. Jälkiruuaksi mustaviinimarjaputinkia, jonka päälle kukin saa lätkäistä kunnon kokoisen kermavaahtokasan.

Viikon verran meillä on ollut Lyllan hoidossa. Tällä kertaa sitä onkin pitänyt hoitaa oikein hartiavoimin. Se ei nimittäin ole voinut ollenkaan hyvin. Sillä oli sunnuntaina hengenlähtö lähellä.

Ainakin kauhuksemme siltä aika ajoin näytti.

Lauantaina jo ihmettelimme terapiakoiran käyttäytymistä. Tai paremminkin sitä, että se ei käyttäytynyt ollenkaan. Makasi vaan  apaattisena ja kun sen sai maaniteltua ulos pissille, oli häntä koukussa MAHAN ALLA! Mahan alla! Häntä, joka on aina innosta täristen pystyssä kohti taivasta. Nenänsä nyökkyi maata vinistäen, eikä pystyssä haistellen maailmalta lehahtavia hajuja, kuten aina tähän asti meillä vieraillessaan.

Päätimme, että jaamme sunnuntain menoja niin, että joku on koko ajan sen vieressä.

Minun hoitovuorolla Lyllanilta valui kuola jatkuvana virtana ja se huohotti ihan mahdottomasti.

Oli pakko viedä se ulos. Onneksi lämpöasteita oli melkein 20. 

Ilahduin, kun koira jaksoi, kun jaksoikin jonkun ajan kuluttua tulla katsomaan, kun istutin krookuksia pihaamme. 

Istutin noita iki-ihania lempikukkasia siihen kohtaan puutarhaa, missä on iso kanto, jonka päällä keikkuu ruosteinen rautapata. Tyhjä rautapata. 

Ennen padassa oli aina kukkia, mutta ei enää sen jälkeen, kun huomasin syksyllä sitä tyhjennettäessä, että kattila kihisee muurahaisista.

Minulla oli syytä epäillä, että ne samat muurahaiset kihisivät meidän seinäntilkkeiden välissä ennen muuttoa pataan. Oli, miten oli, pata-asuntoa heille ei enää järjestetä. Tarkoitus on häätää ne koko plantaasiltamme lähimpään metsänrantaan.

Pikku hiljaa Lyllanin kunto alkoi sunnuntaina kohentua. Kuolaa ei ole tullut enää piskoakaan ja se on syönytkin ihan kiitettävästi. Huomiseksi, eli tiistaiksi sille on tilattu eläinlääkäri. Ihan hyvä, koska kyllä se vieläkin toki aika lailla nöönön tuntuinen on. 

Lyllanilla on aika kauan ollut  HYVÄNLAATUINEN (lääkärin mukaan) patti vatsan alla. 

Vivianni sanoi tänään huolestuneena äidilleen puhelimessa, että patti on kivikova ja lämmin. 

Se on kuulemma tähän asti ollut aina pehmoinen ja viileä. Minä en koskaan ole pattia koittanut, vaikka toki olen sen nähnyt, joten en osaa sanoa asiaan mitään. Hyvä kuitenkin kaikitenkin, että koiraneiti viedään tohtorille.

Viikolla pidin ns, YLEISEN VIERAILUPÄIVÄN. Pidän semmoisen aina silloin tällöin ja ne ovat ihania ja mielenlaatua nostattavia. Matka suuntautuu aina Vaasaan. 

Ensiksi menin hyvän ystävättäreni tykö, johon tutustuin aikoinani iki-ihanilla runoviikonlopuilla. Niitä pidettiin usean vuoden ajan Raippaluodon sillan kupeessa Lepikon leirikeskuksessa.

Meitä ohjaili runouden salaisuuksia ammentamaan Pia Perkiö. 

Nuo ihanat viikonloppuleirit jäivät ainaiseksi hyvällä mieleen. Siitäkin huolimatta, vaikka minä en ole pätkääkään runollinen. Päinvastoin. Eipä siksikään mikään kumma, että kirjoitan vain proosarunoja. 

Ystävättäreni luota pyyhälsin Aija-Kanita-tätiäni helssaamaan. Hänelle lupasin kirjoittaa ikioman runon ja lukea sen hänelle kuin suurelle yleisölle konsanaan. 

Se ei ole mikään uusi asia. Ennenkin olen tädilleni esittänyt runojani ja hän oli (ja varmasti on) minun vankkumaton ja sydämenpohjainen fani. 

Ihan samanlainen fani minä olen hänelle. Olen ollut tätini elämässä mukana ja hän minun elämässäni 72 vuotta. (Kohta 73). 

Niin monet monituiset kerrat hän on ollut minulle avuksi ja niin monet monituiset asiat olen hänelle kertonut ja siihen ne ovat jääneet. Minun ja hänen välisiksi.

Onni on omistaa hieno täti. (Onni on ollut aikanaan omistaa kuusi muutakin hienoa tätiä).

Tädin luota ajelin Elitzabethy-serkkuni tykö. Hänen tykönään sitä tuntee itsensä aina maailman odotetummaksi ja parhaista parhaimmaksi sukulaiseksi kautta maailman sivu. Tarjoilu on aina runsasta ja maailman maukasta. Röyhtäilyt eivät ottaneet loppuakseen vielä illallakaan, kun tyytyväisenä päivän antiin pääni tyynylle painalsin. Iltarukouksessa kiitin kaikesta ja kaikista, mitä kohdalleni oli päivän mittaan osunut. Olen totisesti onnekas.

Nyt lopetan pränttäämisen tältä haavaa. Menen pitämään seuraa syyslomalaiselle ja syömään joulutorttuja ja ryystämään mukillisen glögiä.

T: Kaisa Glögberg-Tortplomsten

--------------------------------

Psalmi 91: 1-6

Se, joka istuu Korkeimman suojassa

ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,

sanoo näin:

-Sinä olet minun linnani ja turvapaikkani.

Jumalani, sinuun minä turvaan.

Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta

ja pahan sanan vallasta.

Hän levittää siipensä yllesi

ja sinä olet turvassa niiden alla.

Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri

ja kilpi.

Et pelkää yön kauhuja,

etkä päivällä lentävää nuolta,

et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,

et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

.