Magnus haki lähiojan varresta juhannuskoivuja, jotka laitettiin sitten porraspieleen ajan ja tavan mukaan.

Saunavihdat on myös väännetty ja ne odottavat kylpijöitä (mua ja Magnusta) verannan päällyställä.

Olen pessyt juhannuspyykiä ja se liehuupi narulla iloisesti. Saan pyykin pois alta, ennekö laitetaan siniristilippu hulmahtelemaan. Lippu ja pyykki eivät oikein synkkaa yhteen minun mielestäni.

Ruoaksi keitin tänään uusia pottuja.

Ne olivatkin ensimmäiset lajiaan meidän pöydässämme tänä kesänä. Hyvältä maistuivat!

Kyytipojaksi olin ostanut itselleni ison sillipurkin ja Magnukselle, joka "EI RAAKANAA KALAA SUUHUNSA PISTÄ! NIIN SUURTA `TUKKUA EI RAHAA LÖYRY" ostettiin saksalaista makaraa Lidlistä.

Hyviä olivat muuten nekin. Varasin valurautapannulle yhden itsellenikin :)

Magnus meni syötyämme puusohvan kannelle pitkäksensä ja minä kipaisin tänne vinttipöksään ylöskirjoittamaan mielenkiintoisia (!) tapahtumia viikon varrelta.

Kirjoittelujen ja makoilujen jälkeen menemme saunaan ja illalla Orisbergiin hengelliseen juhannustapahtumaan.

Saunassa aion hiertää vanhentuvaa ihoani PERUNANPESUHANSKOILLA.

Ostin hiljakkoin SUIHKUHUONEPERUNANPESUHANSKAT sisäkäyttöön.

Minusta niistä sormikkaista on ollut aavistuksen verran apua.

Ryttykohdat naamalla ja hauislihaksistossa ovat ikäänkuin ryttääntyneet väljemmin ja laimeahkommin, jos ymmärrätte, mitä ajan takaa.

Tänään huomasin erään seikan: niitä uusia perunoita klanuuttaessani muovipilkkumissa niistä sormikkaista olisi todella ollut hyötyä ja apua siihen varsinaiseen tarkoitukseen: perunan pesuun.

Aionkin ostaa kolmannet (3) hanskat nimenomaan tähän tarkoitukseen, kun seuraavan kerran menen potunpesuhanskakauppaan.

Nyt viikkotapahtumiin:

Kahtena päivänä ei tapahtunut mitään!

Pääasiassa tuijottelin eri pisteisiin eri paikoissa täälä Vähännevan markilla.

Tuijottelu näennäisen mitäännäkemättömin silmin eri pisteisiin on mieli puuhaani.

Siitä huolimatta onnistuin näkemään keittiön ikkunan editse pihaamme köpsöttävän metsäkauriin ennemmin, kuin Magnus.

" Kuinka sä onnistut näkeen aina kaikki ensimmääsenä?" sanoi rakas siippani ja olin kuulevinani pientä vihreän kaltaista tunnetta äänen sävyissään.

" Se kuuluu luontaisen etuisuutena tuijottajien ominaislahjakkuuksiin!" vastasin ja äänessä oli selvästi kuultavissa erinomaista ylpeyttä.

Magnus korppasi kameran ja kehoitti nostamaan salusiinit ylös.

Minä tei salamannopeasti työtä käskettyä ja salamannopeasti metsäkauris otti ja kääntyi takaisin.

Se pomppasi pellolle ja syöksyi ruispeltoon, josta teimme ainoastaan pieniä korvanipukka havaintoja :(

Se oli kaunis kauris. Kiiltäväkylkinen ja hyvässä lihassa.

METSÄKAURISpaisti maistuisi varmaan aika makialta.

Torstaina olikin sitten pakko hivenen suorittaa juhannussiivouksia.

Imuroin ja NIHKEÄMOPPASIN lattiat. Juhannuksenä pitää olla siistiä, vaikka muuten olisi kuin klupuriihellä paikat.

Sekin kuuluu niihin vanhoihin hyviin ja kannatettaviin traditsuuneihin.

Perjantaina suuntasin heti aamutuimin Nikolainkaupunkiin.

Minulla olikin tarkka aikataulu.

Pari tiimaa meni "hoidellessa" Viviannia ja Joonathania.

Vein itse vommustamiani sämpylöitä aamupalaksi.

Ne maistuivatkin heille kiitettävästi, kunhan muistin laittaa Keijua SILEESTI.

"YHTÄÄN KLÖNTTIÄ EI SAA OLLA!"

Ihmettelin itsekseni , miksi yleensä laitan lasten sämpylöitten päälle yhtään mitään?

Hehän ovat osanneet väsätä omat leipänsä jo vuoden ikäisinä (about).

Sämpylät nautittuaan he halusivat MINTTUMANTELIMARIANNEOHRAKASNUKAAjäätelöä (tai jotain sen kaltaista).

Minä laitoin annokset, koska sitä showta ei olisi kestänyt erkkikään jos ei olisi niin toiminut.

Lopuksi he halusivat mehujäätelöt.

Kysyin, onko tapana, että aamupalaksi syödään JÄÄTELÖN päälle mehujäätelöt?

On kuulemma tapana. AINA! Siksi, koska mehujäätelöhän on vain KOVAA MEHUA!

Luin siinä sivussa sitten Viviannin "koulukaverini" kirjaa.

Siinä oli ainoastaan Viviannin merkinnät. Tietysti siksikin, että hän on vasta viikko sitten saanut kirjasen syntymäpäivälahjaksi.

Mikä minusta tulee isona-kohtaan Vivianni oli kirjoittanut määrätietoisin tikkukirjaimin: GOSMENTOLOKI!

Ilahduin kovasti. Hyvä tietää, että alkamallani perunahanskapohjustuksella nahkakultani pääsee vielä joskus lapsenlapsen asiantuntevaan hoitoon ja käsittelyyn.

Lapsenhoitohukin päätyttyä lähdimme terapiakoira Lyllanin kanssa kylään.

Kylässä se sai taas näkkäriä.

Bärtta ei aluksi muistanut, että hän oli aikaisemmilla kerroilla sivellyt sentin rasvakerroksen näkkärin päälle.

Lyllan silmäili pitkään ja halveksivasti meitä molempia.

Asia korjattiin ja kaikki olivat iloisia, eikä vähiten terapiapiski Lyllan.

Loppuillaksi menin Elitzabethyn ja Gustavin luokse aikaisempien uhkauksieni mukaan.

Katsoimme tallennetun ihastuttavan häähumu- ohjelman ja joimme kahvia ja söimme juustoa.

Elitzabethy kysyi toivorikkaasti, josko minulle tälläkertaa kelpaisi ryystellä kahvia mukista?

"JOS SE MUKI ON OHUTTA KIINANPORSLIININ TAPAISTA AINETTA, NIIN JOTEN KUTEN ONNISTUU!"

Elitzabethy toi kauneimman ja ohuimman kukkamukinsa tarkasteltavaksi.

EI KELVANNUT. LIIJAN PAKSU!

Joimme kahvit ihanista ohuista sinoperinsinisistä kultareunksisita Venäjältä tuoduista teekupeista.

Kyllä maistui kaffi hyvältä :)

Kotimatkalla auton ohjaimissa minua alkoi suloisesti ramaista. Ooppelissa oli lämpöasteita,kuten laihialaisten saunassa: 39 graaderia ja kupu täynnä makoisia juustoja ja rypäleitä.

Sen koommin ei sitten väsyttänytkään. kun olisi luvan kanssa saanut hornata.

Aamulla heräsin neljältä. Kauhuissani menin kuitenkin vielä vatupassiin kahvit siemaistuani.

TÄNÄ YÖNÄHÄN SITÄ VASTA PITÄÄ VALVOA.

TÄNÄ YÖNÄHÄN SITÄ PITÄÄ TUTKAILLA, JOSKO VIEREINEN RUISPELTO HEILIMÖÖTTÖÖ.

(Juuri tällä hetkellä Magnus huusi katsomaan, kuinka ko. ruispelto heilimöi!

Oli kivan näköstä. Laitan siitä kuvan, jos otos onnistui).

Nyt on syytä lopettaa juhannusraportti täältä Letkutieltä tähän.

Hyvää Juhannusta kaikille virren 180 säkeistöllä

3) Jeesuksesta yksin vuotaa

uusi voima, elämä,

Oksa hedelmänsä kantaa,

koska puu on elävä.

7) Pysykäämme viinipuussa

toisiamme lähellä.

Herra Jeesus omiansa

ei voi koskaan hyljätä

T: Kaisa von Heilistrandskogsjö

Ps. Magnus (Mauno Juhani) on tulevissa eduskuntavaaleissa ehdokkaana Vaasan vaalipiiristä Kristillisdemokraattien listalla.

Tälläisiä kutsumainoksia jaettiin 1000 kappaletta Isonkyrön keskustaan ja Magnus jakoi tänne Vähännevan maastoon, Hälvälle ja aseman seutuville.
Kuvan toisella puolella oli ohjelma plus tietenkin paikka, kussa teltti sijaitsee.
Piirroksen on piirtänyt yks K. Jouppi. Luontainen vaatimattomuuteni estää pitämästä kovempaa mökää tekijästä.
Eilen teltalla oli 21 kuulijaa.
Satoi niin, että ajattelin teltan lähtevän kelluskelemaan kohti Kyrönjokea. Sieltä sitäpitkin Pohjanlahteen ja Ruotsin rannikolle Uumajan hujakoille.
Tuulikin niin, että villahousun puntit vain lepattivat toppihousujen alla. "Lämpöasteita" oli 13.
Ajattelin, että oli viimmonen kerta, kun tämä likka tulee teltalle.
Ajattelin, että nyt on aika tullut lätkästä uimaräpylät tiskiin, tavallisista hanskoista puhumattakaan.
Ja mitä tuon Vikkaninkin piti mennä just samana päivänä naimisiin, kun meillä on telttipäivät?
Suu katkerilla juonteilla istuin kahden lämpöläpykän päällä muovituolilla ja aloin murjottamisen hyvin hallitsemani taidon.
Sitten alkoi Elssa laulaa ja soittaa kitaraansa. Hänellä oli sormikkaat käsissä. Sellaiset irtosormisormikkaat. Siis sellaiset PALJASSORMI hanskat, tiedättehän?
Laulu oli niin lumoavaa, että jälleen kerran meikäläinen "lähti lentoon".
Teltan katossa olevasta pyöreästä reiästä alkoi matka kohti tyrskivää kosmosta!!! Tuulet liehauttivat otsakiehkurani liiskaksi pitkin pulleita ohimoitani ja silmissä kipenöi kaikki mualiman värit, valot ja ledit.
Niin oli ihanaa Elssan laulu.
Elssa lauloi Jeesuksesta.
Laulunsa loppui. Minä päätin olla lätkäisemättä mitään mihinkään. Päinvastoin!
Tästä se alkaa.
Evankelista Eikun puhe vahvisti pysymään päätöksessäni.
Päätös: istun kaikki elämäni kesät evankelioimisteltan vihreillä muovituoleilla ja leivon nisuja niin kauan, kun taikina pysyy hyppysissäni!!!

Tänään oli parempi ilma. Aurinko ojenteli säteitään pilven lonkien väleistä ja ketkään eivät menneet televiitsionissa naimisiin. Seuravieraitakin oli 56 :)
Sain lausua runoja. Sopimus oli kahdesta runosta, mutta minä louskuttelin niitä kolme.
No mitä, kun ne olivat niin lyhyitä!
Kohta varmaan lisään lukumäärää enemmän ja enemmän. Rinta- ja maharustinki pömpöllä annan tulla kohta varmaan koko runoelmarepertuaarini (about sata kpl)
Tarkkana, mtta rakkaana lukijanani varmaan muistat, että minä tunnen itseni typeräksi laususkellessani mielestäni aika typeriä runojani?
Kyllä! Tuttu tunne ailahteli jälleen syömmessäni, josta taas vedin johtopäätöksen, että kaikki meni ns. NAPPIIN, tai ainakin sinnepäin.
Suuta ei kuivannut juurikaan, ja polvet eivät lyöneet setsuuria, mitä nyt pikkusen vellivät (katso googlesta kohdasta VELLI plus POLVI).

Huomenna on telttakokoussarjan päätöspäivä, jonka jälkeen "trasukirkko" haetaan Laihialle.
Magnus on ansiokkaasti hoitanut saarnahommaansa ja saa hoitaa sitä myös Laihiallakin.

Olin männä keskiviikkona pelaamassa pitkästä aikaa bocciaakin.
Nyt pelataan taas ulkosalla ja heti aamusta, joten pääsen mukaan minäkin. Pallot käyttäytyivät samaan sähtiin, kuin viime kesänä. Menivät aikatavalla sinne, minne ei olis pitänyt.
Ranteeni on tietokonehiirulaisen väärinkäytön johdosta, kuin raaka siskonmakkara. Pelaa siinä sitten!
Kilpailuihinkin jo melkein ilmoittauduin (vaikkei edes kysytty) ja vaikka minulle asti ei varmaan riitä edes pelipaitaa. Minulle, kun eivät mitkään nuorisomallit mahdu :(

Olin hampaineni paikallisessa hammaslääkärissä. Ei paljon naurattanut. Itseasiassa tirautin muutaman äänettömän ja katkeran kyyneleen.
En ole hoitanut helmiäni (!) kuten olisi pitänyt.
Muistan synkeänä, kun äitiliinini kertoi huomanneensa, että Murulla (se oli lempinimeni yli KUUSIKYMMENTÄ vuotta sitte) on puhjennut hampaat, kun lakritsipötkössä oli ollut kaksi VIIRUA.
Nyt on leegot itsessään, kuin lakritsin paloja.
Antoi lääkäri kuitenkin uuden ajan. (Edelliseen lääkäriin ei tullut enää kutsua).
Menin h-lääkärireissulla myös kauppaan.
Ostin uusia tiskirättejä. Tiskirättipaketin kyljessä luki UUSI VÄRI!
Tämä uusi väri oli neonkarmiininpunainen.
NEONKARMIINI tiskirätti otti niin silmiin, että minun oli laitettava se pois näkösältä.
HIRVEETÄ! Tähän asti on pitänyt laittaa tiskirätti piiloon HAJUN takia. Nyt se pitää piilottaa silmiintillotuksen tähden.
Ei sen puolen. Värihaitta ei meikäläisen hoteissa kauaa krassaa. Niin tuppaavat TUMMUMAAN rätit jokunen päivä kun etiäppäin mennään ja paikkoja pyyhitään.

Olin minä metsäkodalla juontelemassa virsilauluiltaakin.
Meitä oli siellä metsän siimeksessä tuhansien hyttysten lisäksi kaksikymmentä (20) kuulijaa plus TORVISOITTOKUNTA .
Minä olen torvisoittokuntien superfanittaja numero yksi!
Oli mahtavaa kuunnella ja laulaa virsiä niin hienon orkesterin mukana.
Nikolainkaupungissa oli (ja on vieläkin) mahtava sotilastorvisoittokunta.
Sitä kuunnellessani jo lapsosena tunsin ikäänkuin otsani olisi jotenkin kirkastunut ja mieliala nousi monta piirua hyvänolon asteikolla. Siihenaikaan usein soittelivat torilla. Voivathan soitella nykyäänkin, en vain ole osunut paikkakunnalle siihen aikaan.
Torvisoittokunnan keksijä olisi ansainnut Noopelin palkinnon.
Siinä soitannassa sitä on jotain, jossa sielu, mieli ja ruppi lepää. Varsinkin, kun virsiä soittavatten.

Tähän onkin hyvä lopetella Hälvän raportti tältä erää.
Stop, stop virren säkeistö tietenkin tähän loppuun:
virsi 333 säkeistöt 1 ja 4

1)Kiitä Herraa sieluni
kieleni ja mieleni,
Hän on hyvä armias,
muuttumatta laupias.

4) Autuas, ken uskossaan
turvaa yksin Jumalaan,
etsii Herran tahtoa,
luottaa hänen armoonsa.

Hyvää yötä Jeesus Kristus myötä!
T: Kaisa von Skogtorvsten

Ei! Magnuksella ei ole vesimeloonia kädessään, vaan keilapallo, jota kävimme Lapualla viskelemässä. Pääasiassa ränniin.
Keilat ei paljoakaan kolisseet ainakaan minun heittovuorollani.
Minusta Magnuksella on oikeaoppisen päättäväinen ilme ja askelkuvio. Noista pikkasista pisteistä tuossa lattialla piti ottaa jotain oosviittaa jalkaterän asentoon nähden ja rataan oli maalailtu lisääkin pilkkuja pisteitä, joihin osoittamalla ei kertakaikkisesti opastajan mukaan voinut missata.
Voin luottamuksella kertoa, että KYLLÄ VOI!
Huomenna aion puolestaan mennä Kylkkälän koululle viskelemään Boccia pallukoita pitkästä aikaa.
Bocciapallukkaharrastus on jäänyt vähemmälle, kun samaan aikaan on pitänyt yrittää kuntsarilla kutistella noita lihaspallukoitaan.
Ai, että ovatko kutistuneet?
Eivätpä juurikaan :(
Tämä kevät on ollut niin JUHLALLISTA aikaa. Juhlathan tietenkään sinänsä eivät kartuta lihasmassaa, eivätkä pallukoita, vaan ne pöydän antimet.
Joku on sanonut, että KYLÄSYÖMINEN ei lihota.
Se joku on väärässä. Ainakin, jos kyläilyjä ja syömisiä on sillä siivolla, kun täälä päin on nyt ollut.


Meillä on tänä viikonloppuna telttapäivät täälä Isossakyrössä.
Telttapäivät tarkoittaa sitä, että pystytetään teltta esim. jonkun koulun pihalle (Ikolan koulun, täälä meillä) ja pyydetään puhujiksi joitakin valovoimaisia julistajia.
Runoja lausumaan kutsutaan valovoimaisia runoilijoita ja kun heillä varmaan on kiireitä, kutsutaan paikalle taivaanrannan runoilija Koo Opuppi (kuten nimensä joskus virheellisesti on kirjoitettu), sekä innokkaita todistajia ja hyviä kuoroja.
Sitä tarkoittaa TELTTAPÄIVÄT.
Asiaan kuuluu, että vettä flotajaa taivaan täydeltä ja teltin helmat huiskuu tuulessa ja puhepapereistaan on syytä pitää lujasti kiinni.
Tunnelmaa ei voita mikään, eivätkä mitkään hienot rakennuskolossit vedä vertojaan "trasukirkolle".
Lopuksi juodaan kahvit ja syödään nisut.
Lauantaille osui minun leipomusvuoroni.
Lauantaille osuu muutenkin kaikenlaista, eikä vähimpänä ollenkaan Viviannin synttärit.
Eräät häät, eräässä naapurimaassa osuvat myös lauantaille.
Mietin kuumeisesti mihinkä menisin katsomaan niitä hääseremonioita. Huomasin kauhukseni, etten ehtisi mihinkään. Vaikka onnistuisin nielemään ylpeyteni ja tylttyäisin itseni joidenkuiden nojatuoliin televiitsionin eteen, en ehtisi panna toimenpidettä täytäntöön!
Niinpä sanoin Magnukselle, että meille pitää hakea oma TV, että voin samalla, kun leivon katsoa sitä häämenoa.
" Minen ainakaa hae. Mee Maikun ja Eerikin tyä! Voi hyvät ihimiset sun kanssa!"
"Emmä voi mennä.Mä en kerkee. Sitäpaitsi mä en tiedä tahtooko ne kattoo niitä häitä!"
Hetken kuluttua kuului keittiön puusohvalta Magnuksen säyseä ääni. Hän lupasi hakea töllön, jos mä niin haluan.
Arvasin sen.
Magnus on sellainen, että se antais vaikka kuun taivaalta.
(Tosin minä olen sen jo hänelle eräässä rakkausrunossani lahjoittanut, että sitä hän ei voi enää anniskella).
No, ehkä tästä selvitään. En kumminkaan kehoittanut lähtemään televisiokauppaan.
Jospa vaikka Elitzabethy tallentaa koko hääsession.
Elitzabethy on sanonut, että hän katsoo KAIKKI katsomisensa tallenteina. Hän INHOO istua TV:n edessä määrätyillä kellonlyömillä. Hän haluaa istua siinä silloin, kun HÄNELLE sopii, eikä silloin, kun ohjelman laatijat ja lähdettäjät sanovat.
(Eli tässä nimenomaisessa tapauksessa, koska VIKKAN ja TANELI tahtovat).
Minä en tahtoisi istua TV:n edessä, kuin kerran vuodessa ja kerran vuosisadassa.
Haluan katsoa PRESIDENTIN UUDENVUODEN VASTAANOTTAJAISET ja VUOSISADAN HÄÄT, jos niitä vietetään.
Uudenvuoden vastaanottajaisissa minua kiinnostaa kläningit.
Minua kiinnostavat kläningit ihan mahdottomasti. Minusta olisi hyvin luultavasti tullut vaatesuunnittelija jos olisin oppinut ompelemaan ja jos minulla olisi ollut vähän parempi mielikuvitus ja himpunverran enämpi tuota taiteellisuutta.
Häissä minua kiinnostaa ihan kauhiasti kattella morsiusparin onnea. Muistella omia häitäni, kuinka piukeeseen jakkupukuun sonnustautuneena astelin kirkkoherranviraston TOIMENPIDEHUONEESEEN komean sulhasen tukemana huulet kelmeinä (noin kuvainnollisesti) ja kuinka sain niin törkeen päänsäryn, etten pystynyt kissaakaan sanomaan, kun elukaksi.
Romantiikkaa ja häitä on tässä maailmassa ihan liian vähän :(


Olin tänään laukkukutsuilla naapurustossa. Lisäksi siinä sivussa pidettiin vielä kynttiläkutsutkin.
Ostin rasvaa sierettyneisiin kantapäihini. Sitäkin myytiin siinä sivussa :)
Pikkuisen kynttilärakennelman ostin toki myös. Nyt pitää vaan ruveta odottamaan innokkaasti elokuun hämyisiä ehtoita, että saa tuikata tulet siihen rakennelmaan. Mietin jo, kuinka jyystämme leipomiani TERVEYS-sämpylöitä kynttelin loimeessa Magnuksen kaa.


Kävimme tänään Östermyyrassa monistamassa 1000 telttapäiville-kutsua jaettavaksi.
Piirsin eilen kutsuun kuvan, jossa pilven päällä istuskelee kuusi enkeliä ja teltta leijailee tuulessa. Teltan vaarna on kiinnitetty ristiin, joten se ei pääse teille tuntemattomille liitelemään.
Ihmettelin oikein itsekkin, tuota symboliikkaa. Mistä se oikein mieleen moljahti?
Pivenpäällysenkeleillä on päänsä päällä pyhimysrinkulat. Niitä rinkuloita on siinä pilvellä varastossakin ja kaksi on putoamassa pilvenreunalta alas. Sitäkin seikkaa vähän ihmettelin ittekseni, vaikka itte niin piirsin.
Tulkaa teltille kaikki, jotka kynnelle kykenette!
Telttapäivien yhteinen nimi on " MITÄ IHMETTÄ?"


Lopetan katsavukseni virren 513 kolmanteen säkeistöön:

Kulje vierelläni
suuri Jumala.
Tyhjä sisimpäni
kaipaa sinua.
Vain Vapahtajan suojaan
annan itseni.
Katson uskon luojaan
uupuessani.

T: Kaisa von Muskelsjöbergsten

Isonkyrön Vanhankirkon aidanportin kupeessa vanha Kaisa.
Olallani riippuu upouusi arpajaisista saamani olkalaukku.
Kirjoitin SAAMANI, koska en suinkaan voittanut sitä. Sain sen lahjoituksena.
No mitä, kun arpajaisia vasta aarnottiin, sanoin arpajaisvoittona olleen laukun nähtyäni, että se passaisi tismalleen Catherineltä saamiini krokodiilinahkapiikkareihin.
(Kroko, josta kengät ovat tehty, on ollut aitoa plastiikkaa).
Arvat arvottiin ja Ritu voitti ne lapsenlapselleen ( jolla ikää muutama vuosi vainen).
Kun arpajaiset olivat ohi, tuli Ritu luokseni väsky kainalossaan ja ojensi sen minulle.
Hän sanoi rukoilleensa, että laukku osuisi minulle ja sanoi, että rukous kuultiin! " Tässä saat!" sanoi Ritu.
Sanoi ostavansa tilalle ruusunpunaisen laukun todelliselle voittajalle. Tykkääkin kuulemma enemmän pinkkilookista, kuin mummusellasesta.
Olin ihan ökötyksissä.
Kerrankin olin iloinen suulaudestani. Jos olisin vaitonaisempaa sorttia Ritun lapsenlapsonen olisi joutunut kiskomaan väärän väristä väskyä leikeissään.
Kuvaan vielä mennäkseni, niin odottelemme siinä kuvaajan kanssa porukkaa kokoon Matteuksen yllärisyntymäpäiville.
Yllätimme pyöreitä täyttävän Matteuksen kesken työpäiväksi aikomaansa mökkipäivää.
Matteus oli yhtä yllättynyt, kuin viilipytty.
Matteus on sellainen, ettei yllättyile, vaikka puolitusinaa ystävää tulee läpi lukittujen porttien aamupäivästä ja laulaa monta säkeistöä onnittelubiisiä ja sanoo, että nyt lähetään Lapualle keilaamaan.
Ei, Matteus vaan sanoi rauhallisesti, että pysykää aloillanne, niin hän hakee kameran.
Vaimonsa Eve pysyi myös rauhallisena koko ajan. Se taas voi johtua siitä, että hän tiesi koko yllätys-suunnitelman nipusta näppyyn.
Keilailun jälkeen (kolmas kerta minullekin kuuskytneljävuotisen elämän kaareni aikana) menimme kotiseututalolle syömään.
Magnus sanoi niin, että keittiöönkin kuului: " Melekeen samanlaasta ja yhtä hyvää, ku kotona!"
Syötyämme sain lausua Matteukselle kirjoittamani yllätyssyntymäpäivärunon.
Lauloimme sinisestä laulukirjasta parit laulut ja Matteus lauloi yksinkin virren.
Ne olivat mukavat synttärit. Sellaisia minäkin tahtoisin vietellä, kun täytän pyöreitä. Oikeastaan joka vuosi, koska olen aika pyöreä.


Keskiviikkona en päässyt kuntosalille, kun ohimostani otettiin pois tikit.
Käskin lääkärin haavaa TIKATESSAAN kinnata tikit ylimääräisen tiukille, että suoristuisi pari ryppyäkin samalla.
Sanoi tekevänsä niin, kuin potilas tahtoo.
Tänään sensijaan eivät tikit, eikä rypyt haitanneet, kun punnersimme kuntsarilla vempeleissä Huivin kanssa.
Illalla menimme saunaan Magnuksen kaa ja nyt olenkin niin ventti, ettei tahdo viitsiä pitää kieltä suussa. Olisi vaan somaa antaa kielen roikkua suupielessä ja vain silloin tällöin nielaista kuuluvasti.

Huomenna aiomme mennä Jumalanpalvelukseen johonkin lähimaakuntiemme kirkoista. Kesäisi teemme aina vierailuja eri kirkkoihin. Teimme silläviisiin jo Nikolainkaupungissa asustaessamme ja sama tyyli on jatkunut tääläkin.
Iltapäivällä on kihlajaisiin meno ja illansuussa kodinsiunaamisseuroihin.
Ostimme kihlalahjaksi kaksi muumimukia. Ne ovat vaaleanpunaisia ja mukin nimi on RAKKAUS.
Siinä Niiskuneiti ja muumi istuvat penkillä kädet (vai lieneekö kyseessä tassut?) toistensa hartioilla.
Sanoin Magnukselle, että minäkin oikeastaan haluaisin meille muumimukit, muttei tietenkään samanlaisia.
Pelkäsin, että Magnus pitää vaaleanpunaisia mukeja tolleroina.
Ostan niitä mustanpuhuvia HAISULI mukeja.
" Jaa, mekö emmä rakkaurellisia mukia enää tarvitte? Vai tarkootakko, että rakkauressa löytyy iliman mukiakin?"
Sanoin tarkoittavan tismalleen sitä.
Siinä samalla kuitenkin päätin, että ostan nimenomaa ne rakkaurelliset mukit, jahka seuraavan kerran menen Halvikseen.

Lopetan raporttini täältä Pohjanmaan Vähältänevalta rakkaudelliseen runoon.
(Tämä runo ei tule olemaan RUNOKOOSTELMASSANI, joka muuten on edennyt jo numeroon 24.)

Rakkausruno:

Rakas rakkaani. Oma omituinen söpösteeni.
Aion ostaa meille mukiset. Vaaleanpunaiset.
Muumi ja Niisku.
Paitsi, että ne ovat meille tietenkin Magnus ja Kaisku.
Kädet kauloilla juomme kahvia niistä kuppoisista.
Sinä sanot minulle: "Onpa makiaa. Yhtä makoosta ku sun pusu!"
Minä sanon sinulle: "Ettei vaan makiampaakin. Sun pusu nimittäin!"
Oh! Niin on kyllä asiain laidat ja näreet,
ettei tätä mukit aikaan saa.
Tällästä.
Sydämistä ne kumpuvaa. Kaikki rakkaudet.
Tuhannet.
Ja alkuperälähde on Jeesus.
Turha muuta ees vikistä.
(Loppu)

Hyvää yötä Jeesus myötä
T: Kaisa von Kärleksmugängsten

Pönttiksemme on ollut kovassa käytössä huolimatta siitä, että kalenterin mukaan nyt on KESÄ.
Uuni on hohkannut ihanaa lämpöään tupaseemme.
Villasukat kintuissa ja villanuttu niskassa on olo tuntunut aika mukiinmenevältä.
Eilen istutin Elitzabethyltä saamani plantut ulos, koska kerran on kesä.
Aamulla kiiruhdin ikkunasta ja lopuksi oikein ulko-ovelta katsomaan, kuinka purkeissa voidaan.
Kovasti näyttivät lerppuisilta asterit ja globeliat (jos ne niitä ovatten).
Voi olla, että se niille juottamani HPV (suom. HEVOISENPASKOVESI) oli liian änkyrää, tai ilmanala (7 astetta) liian viileää sisätambuuriin verrattuna).
Uskon kuitenkin vakaasti, että jonkun ajan päästä kukkaset nostavat kupunsa ennennäkemättömään loistoon. Otatan Magnuksella niistä kuvia kävi miten kävi.



Viime lauantai olikin aika juhlallinen päivä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kävimme Viviannin todistuksenjakotilaisuudessa (eka todistus), Joonathanin kevätjuhlassa ja kaksissa lakkiaisissa.
Molemmat lapsenlapsemme saivat hyvät petyykit.
Oli muuten hyvä, että hain perjantaina niitä Halpa-Halli lookkisia juhlatamineita usiamman kappaleen (3 puseroa ja yhden vyön).
Arvatahan saattoi jo etukäteen, että yksi vaatekerta ryvettyisi pizzalla ja toinen ei tulisi sopimaan).
" Katto puseroos!" Catherine sanoi, kun kevätjuhlan päälle olimme Raxissa (söin arviolta vasta kolmatta palaa tykötarpeineen).
Boleron rusetin päällä oli sievoinen kasa unkarilaista soossia paahtosipulirenkaan palasilla!!!
Pitää kai nöyrtyä laittamaan särvetti leuan alle. Ollaan tultu siihen ikään :(


Vivianni tuli meille yökylään.
Askartelimme ja piirtelimme illalla hyvässä sovussa.
Vivianni teki kesäkortin toiselle mummelilleen ja paappulilleen. Korttiin piti minun kirjoittaa sanelun mukaan runo.
"Mikset sä itte kirjoita?"kysyin ihmetellen.
" MÄ EN OSAA KIRJOTTAA VIELÄ KAUNOA. RUNO PITÄÄ KIRJOTTAA KAUNOLLA!"
Okei. Seuraavaksi Viviannin kesäruno:

Kesällä kukat kukkivat.
Linnut laulavat.
Punatulkut, sinitiaiset
ja kaikki muut linnut
tekevät pesän.

Loppuun Vivianni kirjoitti itse: Hyvää kesää Herttalle ja Veikolle toivoo Vivianni Männistö.
Kuoren päälle piti Magnuksen kirjoittaa KAUNOLLA vastaanottajien nimet ja osoitteen ja tekikin hän sen niin antaumuksella, että hyvä, että merkki saatiin mahtumaan kuoren syrjään.


Sunnuntaiaamu meni neidin kanssa, kuin unelma. Siis ,kuin suoraa mummula- plus paappula vierailuista saamme oppikirjoista lukea.
Annas olla aamusella, kun pesujen ja puleerauksien aika koitti, niin jo tuli täydellinen tupelikko.
Meille syntyi niin ankara riita, että puistattaa vieläkin.
Siitä siihen, että sain neidin mukaan pyhäkouluun, johon minun oli pakko lähteä niillä sekunneilla.
En olisi saanutkaan, ellen keksinyt, että pyydän esivaltaa tulemaan pitämään huolta lapsukaisesta, sillä aikaa, kun kaikki muut ovat poissa.
Tarkennukseksi vielä, että Vivianni tulee mielellään pyhäkouluun. Hän nyt vaan ei olisi lähtenyt luultavasti Power Parkkiinkaan sillä hetkellä, niin käärmeissään hän oli.
Nohh...hoitajaehdotukseni ei ollut hyvä vaihtoehto Viviannin mielestä ja niin pääsimme lähtemään.
Pyysin sydämestäni anteeksi Viviannilta ja Jeesukselta raivostumistani.
Pyhäkoulussa meillä sensijaan taas oli ihastuttava säyseä pikku opettaja, joka luki lasten raamatusta luomiskertomuksen.
Heti perään myöskin Noan arkista, koska edellinen kertomus oli kuulemma niin lyhyt :)
Seuraavan kerran, kun neiti tulee meille, en enää stressaa pesujen, enkä pukemisien kanssa.
Uskon mukisematta ja asioihin myöntyen, kun Vivianni sanoo tietävänsä ja kuulleensa, että punkit ja täit tulevat helpommin puhtaisiin hiuksiin!
Syömisiin liittyvät pikku riidanPOIKASET olen välttänyt jo pitempään.
Niinpä hämäännyin aimo lailla, kun neiti ihmetteli, ettei ei ole aamupalaksi KAURAPUUROA. Minä olin ostanut sokerrrihuurrettuja vehnäkaakkaopylpyröitä!
Pyhäkoulussa oli tällä kertaa kahdeksan lasta. Oli oikein sydäntä ja mieltä rauhoittavaa olla mukana. Kiva oli katsella, kuinka tarkkaavaisesti lapset kuuntelivat "opettajan" lukemista.
Vivianni ilmoitti haluavansa aikanaan pyhäkouluopettajaksi. Sanoin, että luulen kyllä, että se onnistuu.
On se onnistununut meikäläisenkin kohdalla. Me olemme jotenkin samansorttisia (tätä en sanonut ääneen).


Lopetan katsauksen täältä meiltäpäin virren numero 471 säkeistöihin.

1. Hyvä Jumala, kiitän kodista
omaisista, perheestämme.
Sinulta on elämämme.
kaikki rakkaani ovat lahjaasi.

2. Herra opeta,
että kotona
kuuntelemme toisiamme,
iloitsemme onnestamme,
emme riitele
turhaan kiistele.

3. Anna voimia
oikein toimia.
Silloin meillä jokaisella
kotona on hyvä olla
eikä minua mikään pelota.

4. Suojaa kotia,
meitä kaikkia.
Pyydän, Herra viisautta,
ystävyyttä, rakkautta.
anna yhdessä meidän pysyä.

Ryytimaamme koko komeudessaan.
Vahinko, ettei kuvassa ole ääntä. Kuulisitte, miten kaikki piiloitetut perunansiemenet, herneen siemenet ja porkkanan siemenet jo NASKUVAT.
Ihan oikeassa alakulmassa siintää hevosen ä´ä kasa.
Magnus sanoi, että siitä levitellään ko. aineistoa aina tarpeen vaatiessa sinne tänne.
Se sopii minulle mainiosti, koska hevosen ruikkeli ei haise paljo miltään.
Kanan kakka sensijaan saa kaiken tajunnanvirran katkeamaan sillä sekunnilla, kun tuoksuvirrat osuvat sieraimistoon.
Sontaa otettiin tänä vuonna pikkasen yli tarpeen, koska hevoset, jotka tuota eliksiiriä tuottivat, ovat muuttaneet kaupunkilaitumille.


Yläkuvan oikeassa laidassa siintää puolestaan taas mansikkamaamme, joka kasvaa reisiin asti heinää :(
Ei taida tulla mansikoita tänä vuonna.
Viime kesänä saatiin sentään kahvikupillinen niitä herkkuja joka päivä.
Jaoimme ne kristillisesti tasan Magnuksen kanssa.
Täytyy kyllä paneutua tuohon mansikan viljelyyn hiukan intenssiivisemmin. On ne mansikat niin hyviä. Vesi herahtaa kielen päälle, kun ajatteleekin punaisia mansikanpullukoita, joita saisi topata sokeriskooliin ja hitaasti, silmät puoliksi kiinni, massautella kitalakea vasten ja sitten hitaasti niellä. LURPS!




Keskiviikkona olin eka kesäkuntosalisessiossa.
Huivi ei päässyt tälläkertaa tulemaan.
Nyt olikin salissa aikamoinen ja erilainen ääni kellossa.
Punnuksissa ja puntareissa suuremmat ja huikeammat lukemat, kuin talvella. Huh, huh.
Hiki valui vielä kotimatkallakin niskavilloista.
Selvennykseksi sanottakoon, että meikäläinen ei saanut inahtamaankaan moisia moukareita, mutta ylitin itseni kuitenkin jalkaprässissä ja LANKUSSA.
Oli tosi mukavaa ja Magnuskin sanoi, että aivan kuin mahakupuni olisi hiukan alentunut, tai valahtanut hivenen alemmaksi.
Tulin oikein iloiseksi noista arveluista, vaikka ne tulivatkin hiukan epäilevällä äänellä.
Sanoin, että sen se kuntoilu saa aikaan ja muutamien blogistien kanssa perustettu laihdutusvertaisryhmä.




Keskiviikkona olin paikkauttamassa etuhampaan paikan :(
Aika oli TK:ssa tilattuna puoli yhdeksäksi.
Kerroin lääkärille ja apulaiselle kaikki kotipuoleni asiat, mukaanluettuna melkein syntymäpainotkin ja päänympärykset, ensimmäisen hammasharjan saaminen lapsuudessa jne. jne.
Tunsin itseni typeräksi.
Suuni aukaisun jälkeen, pelkäsin hammaslääkärin kysyvän, että ei ole taittu hammasharjaa paljon käyttää sen ensimmäisen jälkeen.
Mutta oli hiljaa. Ei edes huokaillut, kuten yksi hammaslääkäreistäni :(
Kysyinkin, josko pääsisin vakantti asiakkaaksi, kun en Nikolainkaupunkiin jaksaisi aina...
EI KÄYNYT. JONOA ON MUUTENKIN IHAN TARPEEKSI.
Sai kyllä nimen tietoon eräälle paikkakunnalla toimivalle hammaslekurille, jolle pääsee ikeniään vilauttelemaan.
Täytyy tilata aika, jahka kerkee...
Tänään puolestaan olin tavallisessa TK:ssa se ohimoplättini kanssa.
Hoitajatar pyysi minua ystävällisesti sisään ja näytti toimenpidelaveria. Iso kirkas lamppu oli kohdistettu sängyn päälle.
SIIS...HELP... MITÄ TÄMÄ MEINAA...KÄÄK?
Pyyntö toistettiin, jos mahdollista vielä ystävällisemmin.
"MÄ TULIN NÄYTTÄÄN, KU MULLA ON PLÄTTI PÄÄSSÄ JA ...
"Aivan! Se plätti leikataan pois!"
" MU...MU..MUTTA VOISKO SITÄ VILKASTA ENSIN, KU...

Lääkäri tuli huoneeseen ja vilkaisi. " Vanhuudesta johtuva, mutta leikataan pois, kun tuntuu vaivaavan. Kolmen viikon kuluttua tulee tiedot ja analyyssit.
Horjuen menin huikkaamaan Magnukselle ovenraosta, että plätti leikootaan veks (suom. RUKOILE MUN PUOLESTA HERKEÄMÄTTÄ!)
Sanoin lääkärille, että mun täytyy laittaa kädet ristiin rinnalle, sillä sen verran ottaa nyt hermoradan päälle.
Nyt istun tässä verinen plaastari ohimosuonen päällä ja kaiiki meni hyvin :)
Huomenna, kun menemme heti aamusta Nikolainkaupunkiin, laitan toisen plaastarin vielä päälle, ettei hurme näy.
Kävimme operaation jälkeen ostamassa minulle juhlatamineet Halpa-Hallista Magnuksen kanssa huomisia yo- ja kevätjuhlallisuuksia varten.
Kävin sitten illalla vielä yksinkin ostamassa toisesta Halpa-Hallista toiset juhlatamineet, koska epäilin sittenkin ensimmäisten sopivuutta :(
Magnus ei puhunut näistä juhlatamineoperaatioista halaistua sanaa. Sitä kuulemma niin kinnas polvitaipeita mun ohimoleikkelyt.




Nyt aion mennä nukkumaan.
Minun pitäisi laittaa teipillä tennispallo vasempaan otsalohkooni, etten hiertäisi haavaa unissani.
Olen jo entuudesta ajatellut laittaa tennispallot teipilla molempiin käsiini!
Nukun niiden päällä (!) niin, että yöllä herään tunteeseen, että minulla ei ole käsiä ollenkaan. Hetken päästä huomaan, että handut riippuvat, kuin riippuvatkin olkavarsissa ja kihelmöivätkin niin, kuin kaikki seudun pismyyrät teutaroisivat niitä pitkin.
Mutta meillä ei ole tennispalloja! Täytyy siis varoella muuten vaan.





Jeesuksen suojaan kaikki te, keitä olettekin :)
Turvaa Herraan, niin selviät tämän maailman höykkeestä.
T: Kaisa von Plaasthurmplätblom

Näin kesäaikaan pihapiirimme himoklonksuttaja, pikkiriikkinen tuulimylly, saa aika huonoa kohtelua osakseen. Sen äänekkäät siivekkeet tukitaan harjanvarrella hiljaisiksi!

Nukumme ikkuna auki ja on kyseinen siipiveikko juuri vintin aakkunan alla.

Surkea uneni muuttuu vieläkin surkeammaksi, kun tämän tästä herään KLONK...KLUNK...KLONK...KLUNK...KLONK...KLUNK...ääneen.

Vähänkin jos tuulehtii (ja näillä aavoilla tuulee aina) kuulostaa ääni jotenkin KLONKKLUNKKLONKKLUNKKLONK....-maiselta

Ymmärrätte varmaan yskän?

Tuulimyllyn vieressä sijaitsevan lipputangon sinkkimutteripidikkeet pitivät myös niin juhlallista kolinaa, että kerran menetin hermoni ja kaivoin laatikosta maalarinteippiä ja mustanpuhuvana syöksähdin ovea kohti.

" Top, top! Mitä sä meinaalet?" kysäisi Magnus.

" Aion katkaista lipputangon ja kääriä sen maalarinteippiin ja paiskata laskuojaan!"

Magnus lupasi korjata asian välittömästi, mutta rauhanomaisemmin keinoin.

Tanko on pystyssä uljaasti edelleen.

Kilinää ei kuulu ollenkaan ja lippu tullaan kiskomaan salkoon juhannuksena, kuten tähänkin asti.

Meidän huushollissa on voimassa kolme liputuspäivää: äitienpäivä, isänpäivä ja juhannus.

Vuoden alusta täytyy alkaa systemaattisesti se tyyli, että vetää lipun salkoon AINA, kun on liputuspäivä. Senhän näkee allakasta kätevästi. Muutenkin joutuu päivisin montakertaa varmistamaan, että MISSÄS SITÄ LIENETÄÄN TÄNÄÄN?

En ole huomannut, että näillä kulmakunnilla olisi tapana flaguttaa esimerkiksi ruotsalaisuuden päivänä.

Nyt tahti muuttuu (ainakin meidän lipputangon kohdalla).

Lauantaina olin ypösen yksin kotona.

Tapahtui se, mitä kuuskymmentäneljä vuotta olen aina kesäisin peljännyt: repesi muhkea ukonilma.

Olen päässyt tähänastisen asumisemme aikana (lokakuussa tulee viisi vuotta) kuin kissi veräjästä, mitä ukoniileihin tulee.

Jotain kaukaista kuminaa on kuulunut joskus ja himmeät salamat ovat laiskasti singahdelleet kaukana horisontin tuolla puolella.

Nuo singahtelut ovat Magnuksen kuvailuja, koska itse en katso salamaa edes valokuvasta :(

Siis olin yksin kotona, kun tanner alkoi tömistä.

Vettä satoi niin, että kaikki sipulimme upposivat multalillinkiin. Magnus on niitä pikkuhiljaa yksi kerrallaan nostellut ihmisten ilmoille.

Sipuleita ei kuulemma saa upottaa kokonaan näkymättömiin.

Ukkosen pauke oli siis niin hirveetä, että ikkunat helisi ja sänky tärisi.

Minä makasin täkin alla ja itkeä tuhersin.

Olin varma, että iskut osuvat taloon ja se räjähtää sahanjauhotilkkeineen päivineen ulkoavaruuteen tuusan nuuskaksi.

Minun lävitse iskisi parinsadanmiljoonan watin tulikaari, ja jälkeenjäävät havaitsisivat vain märjän lätin minusta vuodekehikossa (märkyys tietenkin niistä vuolaista kyyneleistä johtuvaa).

Kysyt varmaan mielessäsi, että miksen rukoillut.

Vastaan: en muuta tehnytkään!

Se auttoi, koska ilman rukousta olisin kuoleentunut siihen paikkaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saldona oli vain yksi rikkoontunut sähkö-önäle.

En uskaltanut ajoissa mennä kiskaisemaan johtoa irti enää sitten, kun kauhultani muistin asian.

Tietokoneen töpselin sentään sain konemaisesti vedettyä reikelistä.

Torstaina Orvokin päivänä minulla on aamulla hammaslääkäri.

Ihan uusi ja ennennäkemätön .

Olen käynyt parikymmentävuotta samalla tohtorilla, mutta enää ei tullut kutsua.

On nöyrästi mentävä näyttämään reikäjuustotalttiksiaan uuden uutukaiseen paikkaan :(

Perjantaina menen myös ihmislääkärille (ei siis hammaslääkärille, jossa varmaan tosin joudun tramppaamaan seuraavat kakstoista kuukautta about kerran, pari viikossa).

Minulla on plätti ohimossa! Ollut jo yli vuoden!

Viikko sitten alkoi kauhistuttamaan: hetkinen! Plätti ohimossa.

Okei, okei vanhoille tulee kaikkia plättejä sinne sun tänne, mutta ...

"Kuinka ei kukaan olen sanonut, että mee lääkäriin ton plättis kans?" kirmuseerasin Aija-Kanitalle puhelimessa.

Puolustukseksi Aija- Kanita sanoi, että kuinka hän olisi voinut nähdä plättiä, kun ei itte ihmistäkään näe, kuin jouluna ja Jussin päivänä?

Hän oli oikeassa. Päätimme tavata tässä nyt lähiaikoina :)

Tähän lopetan katselmuksen täältä meiltäpäin.

Muista, että Jeesus elää. Hänen puoleensa voi kääntyä rukouksin.

Hänen puhettaan voit kuunnella avaamalla Raamatun, vaikka Johanneksen evankeliumin kohdalta :)

T: Kaisa von Blixtbombersgränden

Ps. Laitan aina oikeaoppisesti RAON eri asioiden ja juttuyhteyksien väliin, mutta kun TALLENNAN tekstin, niin KAIKKI LIIMAANTTUU YHDEKSI PÖTKÖKSI :(
On tietysti niin imeytyvää ja intensssiivistä asiaa.
Pah&pöh.