Ei! Magnuksella ei ole vesimeloonia kädessään, vaan keilapallo, jota kävimme Lapualla viskelemässä. Pääasiassa ränniin.
Keilat ei paljoakaan kolisseet ainakaan minun heittovuorollani.
Minusta Magnuksella on oikeaoppisen päättäväinen ilme ja askelkuvio. Noista pikkasista pisteistä tuossa lattialla piti ottaa jotain oosviittaa jalkaterän asentoon nähden ja rataan oli maalailtu lisääkin pilkkuja pisteitä, joihin osoittamalla ei kertakaikkisesti opastajan mukaan voinut missata.
Voin luottamuksella kertoa, että KYLLÄ VOI!
Huomenna aion puolestaan mennä Kylkkälän koululle viskelemään Boccia pallukoita pitkästä aikaa.
Bocciapallukkaharrastus on jäänyt vähemmälle, kun samaan aikaan on pitänyt yrittää kuntsarilla kutistella noita lihaspallukoitaan.
Ai, että ovatko kutistuneet?
Eivätpä juurikaan :(
Tämä kevät on ollut niin JUHLALLISTA aikaa. Juhlathan tietenkään sinänsä eivät kartuta lihasmassaa, eivätkä pallukoita, vaan ne pöydän antimet.
Joku on sanonut, että KYLÄSYÖMINEN ei lihota.
Se joku on väärässä. Ainakin, jos kyläilyjä ja syömisiä on sillä siivolla, kun täälä päin on nyt ollut.


Meillä on tänä viikonloppuna telttapäivät täälä Isossakyrössä.
Telttapäivät tarkoittaa sitä, että pystytetään teltta esim. jonkun koulun pihalle (Ikolan koulun, täälä meillä) ja pyydetään puhujiksi joitakin valovoimaisia julistajia.
Runoja lausumaan kutsutaan valovoimaisia runoilijoita ja kun heillä varmaan on kiireitä, kutsutaan paikalle taivaanrannan runoilija Koo Opuppi (kuten nimensä joskus virheellisesti on kirjoitettu), sekä innokkaita todistajia ja hyviä kuoroja.
Sitä tarkoittaa TELTTAPÄIVÄT.
Asiaan kuuluu, että vettä flotajaa taivaan täydeltä ja teltin helmat huiskuu tuulessa ja puhepapereistaan on syytä pitää lujasti kiinni.
Tunnelmaa ei voita mikään, eivätkä mitkään hienot rakennuskolossit vedä vertojaan "trasukirkolle".
Lopuksi juodaan kahvit ja syödään nisut.
Lauantaille osui minun leipomusvuoroni.
Lauantaille osuu muutenkin kaikenlaista, eikä vähimpänä ollenkaan Viviannin synttärit.
Eräät häät, eräässä naapurimaassa osuvat myös lauantaille.
Mietin kuumeisesti mihinkä menisin katsomaan niitä hääseremonioita. Huomasin kauhukseni, etten ehtisi mihinkään. Vaikka onnistuisin nielemään ylpeyteni ja tylttyäisin itseni joidenkuiden nojatuoliin televiitsionin eteen, en ehtisi panna toimenpidettä täytäntöön!
Niinpä sanoin Magnukselle, että meille pitää hakea oma TV, että voin samalla, kun leivon katsoa sitä häämenoa.
" Minen ainakaa hae. Mee Maikun ja Eerikin tyä! Voi hyvät ihimiset sun kanssa!"
"Emmä voi mennä.Mä en kerkee. Sitäpaitsi mä en tiedä tahtooko ne kattoo niitä häitä!"
Hetken kuluttua kuului keittiön puusohvalta Magnuksen säyseä ääni. Hän lupasi hakea töllön, jos mä niin haluan.
Arvasin sen.
Magnus on sellainen, että se antais vaikka kuun taivaalta.
(Tosin minä olen sen jo hänelle eräässä rakkausrunossani lahjoittanut, että sitä hän ei voi enää anniskella).
No, ehkä tästä selvitään. En kumminkaan kehoittanut lähtemään televisiokauppaan.
Jospa vaikka Elitzabethy tallentaa koko hääsession.
Elitzabethy on sanonut, että hän katsoo KAIKKI katsomisensa tallenteina. Hän INHOO istua TV:n edessä määrätyillä kellonlyömillä. Hän haluaa istua siinä silloin, kun HÄNELLE sopii, eikä silloin, kun ohjelman laatijat ja lähdettäjät sanovat.
(Eli tässä nimenomaisessa tapauksessa, koska VIKKAN ja TANELI tahtovat).
Minä en tahtoisi istua TV:n edessä, kuin kerran vuodessa ja kerran vuosisadassa.
Haluan katsoa PRESIDENTIN UUDENVUODEN VASTAANOTTAJAISET ja VUOSISADAN HÄÄT, jos niitä vietetään.
Uudenvuoden vastaanottajaisissa minua kiinnostaa kläningit.
Minua kiinnostavat kläningit ihan mahdottomasti. Minusta olisi hyvin luultavasti tullut vaatesuunnittelija jos olisin oppinut ompelemaan ja jos minulla olisi ollut vähän parempi mielikuvitus ja himpunverran enämpi tuota taiteellisuutta.
Häissä minua kiinnostaa ihan kauhiasti kattella morsiusparin onnea. Muistella omia häitäni, kuinka piukeeseen jakkupukuun sonnustautuneena astelin kirkkoherranviraston TOIMENPIDEHUONEESEEN komean sulhasen tukemana huulet kelmeinä (noin kuvainnollisesti) ja kuinka sain niin törkeen päänsäryn, etten pystynyt kissaakaan sanomaan, kun elukaksi.
Romantiikkaa ja häitä on tässä maailmassa ihan liian vähän :(


Olin tänään laukkukutsuilla naapurustossa. Lisäksi siinä sivussa pidettiin vielä kynttiläkutsutkin.
Ostin rasvaa sierettyneisiin kantapäihini. Sitäkin myytiin siinä sivussa :)
Pikkuisen kynttilärakennelman ostin toki myös. Nyt pitää vaan ruveta odottamaan innokkaasti elokuun hämyisiä ehtoita, että saa tuikata tulet siihen rakennelmaan. Mietin jo, kuinka jyystämme leipomiani TERVEYS-sämpylöitä kynttelin loimeessa Magnuksen kaa.


Kävimme tänään Östermyyrassa monistamassa 1000 telttapäiville-kutsua jaettavaksi.
Piirsin eilen kutsuun kuvan, jossa pilven päällä istuskelee kuusi enkeliä ja teltta leijailee tuulessa. Teltan vaarna on kiinnitetty ristiin, joten se ei pääse teille tuntemattomille liitelemään.
Ihmettelin oikein itsekkin, tuota symboliikkaa. Mistä se oikein mieleen moljahti?
Pivenpäällysenkeleillä on päänsä päällä pyhimysrinkulat. Niitä rinkuloita on siinä pilvellä varastossakin ja kaksi on putoamassa pilvenreunalta alas. Sitäkin seikkaa vähän ihmettelin ittekseni, vaikka itte niin piirsin.
Tulkaa teltille kaikki, jotka kynnelle kykenette!
Telttapäivien yhteinen nimi on " MITÄ IHMETTÄ?"


Lopetan katsavukseni virren 513 kolmanteen säkeistöön:

Kulje vierelläni
suuri Jumala.
Tyhjä sisimpäni
kaipaa sinua.
Vain Vapahtajan suojaan
annan itseni.
Katson uskon luojaan
uupuessani.

T: Kaisa von Muskelsjöbergsten