Isonkyrön Vanhankirkon aidanportin kupeessa vanha Kaisa.
Olallani riippuu upouusi arpajaisista saamani olkalaukku.
Kirjoitin SAAMANI, koska en suinkaan voittanut sitä. Sain sen lahjoituksena.
No mitä, kun arpajaisia vasta aarnottiin, sanoin arpajaisvoittona olleen laukun nähtyäni, että se passaisi tismalleen Catherineltä saamiini krokodiilinahkapiikkareihin.
(Kroko, josta kengät ovat tehty, on ollut aitoa plastiikkaa).
Arvat arvottiin ja Ritu voitti ne lapsenlapselleen ( jolla ikää muutama vuosi vainen).
Kun arpajaiset olivat ohi, tuli Ritu luokseni väsky kainalossaan ja ojensi sen minulle.
Hän sanoi rukoilleensa, että laukku osuisi minulle ja sanoi, että rukous kuultiin! " Tässä saat!" sanoi Ritu.
Sanoi ostavansa tilalle ruusunpunaisen laukun todelliselle voittajalle. Tykkääkin kuulemma enemmän pinkkilookista, kuin mummusellasesta.
Olin ihan ökötyksissä.
Kerrankin olin iloinen suulaudestani. Jos olisin vaitonaisempaa sorttia Ritun lapsenlapsonen olisi joutunut kiskomaan väärän väristä väskyä leikeissään.
Kuvaan vielä mennäkseni, niin odottelemme siinä kuvaajan kanssa porukkaa kokoon Matteuksen yllärisyntymäpäiville.
Yllätimme pyöreitä täyttävän Matteuksen kesken työpäiväksi aikomaansa mökkipäivää.
Matteus oli yhtä yllättynyt, kuin viilipytty.
Matteus on sellainen, ettei yllättyile, vaikka puolitusinaa ystävää tulee läpi lukittujen porttien aamupäivästä ja laulaa monta säkeistöä onnittelubiisiä ja sanoo, että nyt lähetään Lapualle keilaamaan.
Ei, Matteus vaan sanoi rauhallisesti, että pysykää aloillanne, niin hän hakee kameran.
Vaimonsa Eve pysyi myös rauhallisena koko ajan. Se taas voi johtua siitä, että hän tiesi koko yllätys-suunnitelman nipusta näppyyn.
Keilailun jälkeen (kolmas kerta minullekin kuuskytneljävuotisen elämän kaareni aikana) menimme kotiseututalolle syömään.
Magnus sanoi niin, että keittiöönkin kuului: " Melekeen samanlaasta ja yhtä hyvää, ku kotona!"
Syötyämme sain lausua Matteukselle kirjoittamani yllätyssyntymäpäivärunon.
Lauloimme sinisestä laulukirjasta parit laulut ja Matteus lauloi yksinkin virren.
Ne olivat mukavat synttärit. Sellaisia minäkin tahtoisin vietellä, kun täytän pyöreitä. Oikeastaan joka vuosi, koska olen aika pyöreä.


Keskiviikkona en päässyt kuntosalille, kun ohimostani otettiin pois tikit.
Käskin lääkärin haavaa TIKATESSAAN kinnata tikit ylimääräisen tiukille, että suoristuisi pari ryppyäkin samalla.
Sanoi tekevänsä niin, kuin potilas tahtoo.
Tänään sensijaan eivät tikit, eikä rypyt haitanneet, kun punnersimme kuntsarilla vempeleissä Huivin kanssa.
Illalla menimme saunaan Magnuksen kaa ja nyt olenkin niin ventti, ettei tahdo viitsiä pitää kieltä suussa. Olisi vaan somaa antaa kielen roikkua suupielessä ja vain silloin tällöin nielaista kuuluvasti.

Huomenna aiomme mennä Jumalanpalvelukseen johonkin lähimaakuntiemme kirkoista. Kesäisi teemme aina vierailuja eri kirkkoihin. Teimme silläviisiin jo Nikolainkaupungissa asustaessamme ja sama tyyli on jatkunut tääläkin.
Iltapäivällä on kihlajaisiin meno ja illansuussa kodinsiunaamisseuroihin.
Ostimme kihlalahjaksi kaksi muumimukia. Ne ovat vaaleanpunaisia ja mukin nimi on RAKKAUS.
Siinä Niiskuneiti ja muumi istuvat penkillä kädet (vai lieneekö kyseessä tassut?) toistensa hartioilla.
Sanoin Magnukselle, että minäkin oikeastaan haluaisin meille muumimukit, muttei tietenkään samanlaisia.
Pelkäsin, että Magnus pitää vaaleanpunaisia mukeja tolleroina.
Ostan niitä mustanpuhuvia HAISULI mukeja.
" Jaa, mekö emmä rakkaurellisia mukia enää tarvitte? Vai tarkootakko, että rakkauressa löytyy iliman mukiakin?"
Sanoin tarkoittavan tismalleen sitä.
Siinä samalla kuitenkin päätin, että ostan nimenomaa ne rakkaurelliset mukit, jahka seuraavan kerran menen Halvikseen.

Lopetan raporttini täältä Pohjanmaan Vähältänevalta rakkaudelliseen runoon.
(Tämä runo ei tule olemaan RUNOKOOSTELMASSANI, joka muuten on edennyt jo numeroon 24.)

Rakkausruno:

Rakas rakkaani. Oma omituinen söpösteeni.
Aion ostaa meille mukiset. Vaaleanpunaiset.
Muumi ja Niisku.
Paitsi, että ne ovat meille tietenkin Magnus ja Kaisku.
Kädet kauloilla juomme kahvia niistä kuppoisista.
Sinä sanot minulle: "Onpa makiaa. Yhtä makoosta ku sun pusu!"
Minä sanon sinulle: "Ettei vaan makiampaakin. Sun pusu nimittäin!"
Oh! Niin on kyllä asiain laidat ja näreet,
ettei tätä mukit aikaan saa.
Tällästä.
Sydämistä ne kumpuvaa. Kaikki rakkaudet.
Tuhannet.
Ja alkuperälähde on Jeesus.
Turha muuta ees vikistä.
(Loppu)

Hyvää yötä Jeesus myötä
T: Kaisa von Kärleksmugängsten