Tälläisiä kutsumainoksia jaettiin 1000 kappaletta Isonkyrön keskustaan ja Magnus jakoi tänne Vähännevan maastoon, Hälvälle ja aseman seutuville.
Kuvan toisella puolella oli ohjelma plus tietenkin paikka, kussa teltti sijaitsee.
Piirroksen on piirtänyt yks K. Jouppi. Luontainen vaatimattomuuteni estää pitämästä kovempaa mökää tekijästä.
Eilen teltalla oli 21 kuulijaa.
Satoi niin, että ajattelin teltan lähtevän kelluskelemaan kohti Kyrönjokea. Sieltä sitäpitkin Pohjanlahteen ja Ruotsin rannikolle Uumajan hujakoille.
Tuulikin niin, että villahousun puntit vain lepattivat toppihousujen alla. "Lämpöasteita" oli 13.
Ajattelin, että oli viimmonen kerta, kun tämä likka tulee teltalle.
Ajattelin, että nyt on aika tullut lätkästä uimaräpylät tiskiin, tavallisista hanskoista puhumattakaan.
Ja mitä tuon Vikkaninkin piti mennä just samana päivänä naimisiin, kun meillä on telttipäivät?
Suu katkerilla juonteilla istuin kahden lämpöläpykän päällä muovituolilla ja aloin murjottamisen hyvin hallitsemani taidon.
Sitten alkoi Elssa laulaa ja soittaa kitaraansa. Hänellä oli sormikkaat käsissä. Sellaiset irtosormisormikkaat. Siis sellaiset PALJASSORMI hanskat, tiedättehän?
Laulu oli niin lumoavaa, että jälleen kerran meikäläinen "lähti lentoon".
Teltan katossa olevasta pyöreästä reiästä alkoi matka kohti tyrskivää kosmosta!!! Tuulet liehauttivat otsakiehkurani liiskaksi pitkin pulleita ohimoitani ja silmissä kipenöi kaikki mualiman värit, valot ja ledit.
Niin oli ihanaa Elssan laulu.
Elssa lauloi Jeesuksesta.
Laulunsa loppui. Minä päätin olla lätkäisemättä mitään mihinkään. Päinvastoin!
Tästä se alkaa.
Evankelista Eikun puhe vahvisti pysymään päätöksessäni.
Päätös: istun kaikki elämäni kesät evankelioimisteltan vihreillä muovituoleilla ja leivon nisuja niin kauan, kun taikina pysyy hyppysissäni!!!

Tänään oli parempi ilma. Aurinko ojenteli säteitään pilven lonkien väleistä ja ketkään eivät menneet televiitsionissa naimisiin. Seuravieraitakin oli 56 :)
Sain lausua runoja. Sopimus oli kahdesta runosta, mutta minä louskuttelin niitä kolme.
No mitä, kun ne olivat niin lyhyitä!
Kohta varmaan lisään lukumäärää enemmän ja enemmän. Rinta- ja maharustinki pömpöllä annan tulla kohta varmaan koko runoelmarepertuaarini (about sata kpl)
Tarkkana, mtta rakkaana lukijanani varmaan muistat, että minä tunnen itseni typeräksi laususkellessani mielestäni aika typeriä runojani?
Kyllä! Tuttu tunne ailahteli jälleen syömmessäni, josta taas vedin johtopäätöksen, että kaikki meni ns. NAPPIIN, tai ainakin sinnepäin.
Suuta ei kuivannut juurikaan, ja polvet eivät lyöneet setsuuria, mitä nyt pikkusen vellivät (katso googlesta kohdasta VELLI plus POLVI).

Huomenna on telttakokoussarjan päätöspäivä, jonka jälkeen "trasukirkko" haetaan Laihialle.
Magnus on ansiokkaasti hoitanut saarnahommaansa ja saa hoitaa sitä myös Laihiallakin.

Olin männä keskiviikkona pelaamassa pitkästä aikaa bocciaakin.
Nyt pelataan taas ulkosalla ja heti aamusta, joten pääsen mukaan minäkin. Pallot käyttäytyivät samaan sähtiin, kuin viime kesänä. Menivät aikatavalla sinne, minne ei olis pitänyt.
Ranteeni on tietokonehiirulaisen väärinkäytön johdosta, kuin raaka siskonmakkara. Pelaa siinä sitten!
Kilpailuihinkin jo melkein ilmoittauduin (vaikkei edes kysytty) ja vaikka minulle asti ei varmaan riitä edes pelipaitaa. Minulle, kun eivät mitkään nuorisomallit mahdu :(

Olin hampaineni paikallisessa hammaslääkärissä. Ei paljon naurattanut. Itseasiassa tirautin muutaman äänettömän ja katkeran kyyneleen.
En ole hoitanut helmiäni (!) kuten olisi pitänyt.
Muistan synkeänä, kun äitiliinini kertoi huomanneensa, että Murulla (se oli lempinimeni yli KUUSIKYMMENTÄ vuotta sitte) on puhjennut hampaat, kun lakritsipötkössä oli ollut kaksi VIIRUA.
Nyt on leegot itsessään, kuin lakritsin paloja.
Antoi lääkäri kuitenkin uuden ajan. (Edelliseen lääkäriin ei tullut enää kutsua).
Menin h-lääkärireissulla myös kauppaan.
Ostin uusia tiskirättejä. Tiskirättipaketin kyljessä luki UUSI VÄRI!
Tämä uusi väri oli neonkarmiininpunainen.
NEONKARMIINI tiskirätti otti niin silmiin, että minun oli laitettava se pois näkösältä.
HIRVEETÄ! Tähän asti on pitänyt laittaa tiskirätti piiloon HAJUN takia. Nyt se pitää piilottaa silmiintillotuksen tähden.
Ei sen puolen. Värihaitta ei meikäläisen hoteissa kauaa krassaa. Niin tuppaavat TUMMUMAAN rätit jokunen päivä kun etiäppäin mennään ja paikkoja pyyhitään.

Olin minä metsäkodalla juontelemassa virsilauluiltaakin.
Meitä oli siellä metsän siimeksessä tuhansien hyttysten lisäksi kaksikymmentä (20) kuulijaa plus TORVISOITTOKUNTA .
Minä olen torvisoittokuntien superfanittaja numero yksi!
Oli mahtavaa kuunnella ja laulaa virsiä niin hienon orkesterin mukana.
Nikolainkaupungissa oli (ja on vieläkin) mahtava sotilastorvisoittokunta.
Sitä kuunnellessani jo lapsosena tunsin ikäänkuin otsani olisi jotenkin kirkastunut ja mieliala nousi monta piirua hyvänolon asteikolla. Siihenaikaan usein soittelivat torilla. Voivathan soitella nykyäänkin, en vain ole osunut paikkakunnalle siihen aikaan.
Torvisoittokunnan keksijä olisi ansainnut Noopelin palkinnon.
Siinä soitannassa sitä on jotain, jossa sielu, mieli ja ruppi lepää. Varsinkin, kun virsiä soittavatten.

Tähän onkin hyvä lopetella Hälvän raportti tältä erää.
Stop, stop virren säkeistö tietenkin tähän loppuun:
virsi 333 säkeistöt 1 ja 4

1)Kiitä Herraa sieluni
kieleni ja mieleni,
Hän on hyvä armias,
muuttumatta laupias.

4) Autuas, ken uskossaan
turvaa yksin Jumalaan,
etsii Herran tahtoa,
luottaa hänen armoonsa.

Hyvää yötä Jeesus Kristus myötä!
T: Kaisa von Skogtorvsten