Keväinen kuvakulma talomme lounaanpuoleiselta nurkalta. Tai LUOTEEN tai ehkä ihan LOUNAAN! ( En koskaan oikein oppinut näitä välilevyilmansuuntia ja nyt en enää muista sitäkään vähää).

Yritin mahdollisimman taiteellista vaikutelmaa ja onnistuinkin mielestäni hyvin. En kyllä ymmärrä miksi maisema näyttää kuperalta? Tai hmm.. onhan kyse pohjoisesta PALLONpuoliskosta!

Itse asiassa etsin ihan muunlaista kuvaa.

Etsin sellaista kuvaa, jossa Magnus kamilastaa puukepeillä.

Se olisi niin hyvin sopinut sen asian kuvaamiseen, miltä asiantila näytti, kun olin lähdössä viime perjantaina urkukonserttiin.

Kokeilin nimittäin hopeanvärisiä korkkokenkiä, jotka olin summanmutikassa tilannut Ruattista Elloksesta.

Ne ovat tosi upeat kengät. Korot ovat alkoholittoman kaljatölkin kokoiset ja ihanat remmit kiertyvät muodikkaasti vähän tuhtimmankin kokoisen nilkan ympäri.

Koska kengät ovat kokoa neljäkytyksi, niin ei varpaistakaan puristanut paljo yhtään.

Sekään ei haittaa muuten mitään, vaikka pikkasen puristaiskin jos muuten sopivat asukokonaisuuteen.

Mitäpä ei naisihminen kärsisi kaunevutensa puolesta!

Nämä kenkä- hopeaihanuudet sointuivat tismalleen hopealureksi puserooni, jonka olen myös joskus tilannut Ellokselta

Kaikki olisi ollut ylenpalttisen hyvin, paitsi että EN PYSTYNYT OTTAMAAN ASKELTAKAAN! EN ETEEN, ENKÄ TAAKSE, SIVULLE NYT PUHUMATTAKAAN!

Tulin kuitenkin iloiseksi, että sain YLEENSÄ tungettua ne koipiini. Remmitkin sain puserrettua ja venytettyä ensimmäiseen reikään!

Uskon vakaasti, että aikaa kun vierähtää jonkun verran eteenpäin ja kiloja jonninverran alaspäin, pystyn ottamaan muutaman askelen niillä (ainakin Magnuksen tukevasti taluttaessa).

Se urkukonsertti oli ihana ja se kuului osana Lapuan kansainväliseen urkufestivaaliin.

Soittaja oli maailman huipulta.

Soittajan soittaminen heijastettiin screenille kirkon etuosaan ja kuten taiteilijat yleensäkin, niin tämäkin eläytyi soittamiseen niin, että kuuntelijan (ainakin Kaisa Jiin) huomio kiintyi kasvojen, käsien ja jalkojen liikkeisiin niin, että en osannut kuunnella musiikkia lainkaan.

Lupsautin nahkat silmille, ja ihme tapahtui: kirkon penkki irtosi lattiasta. Lähdin nousemaan höyhenen kevyenä kirkon siniseksi valaistua kattokupolia kohti. Siitä ulos ja Lapuan taivaan yllä kumpuilevan suloiseen pilvenhattaraan.Siinä sitten kului koko pitkä ihana sävelsuloaika ja kun se loppui (se musiikki) tömähdin rajusti takaisin penkkiin, siihen piispojen taakse takaviistoon mistä olin lähtenytkin ja Magnuksen kylkeen.

Illan päätteeksi meille tarjottiin makoisa iltapala, joka oli viedä kielen menessänsä. Vieläkin nieletyttää muistellessani niitä ihania LOHIJÄÄDYKERULLAN SIIVUJA! Söin niitä niin monta, että Magnus kysyi kuuluvalla äänellä, että mistäs kaukaa rouva onkaan lähtenyt urkumusiikkia kuunteleen? ( Tai hän oli sen näköinen, että kohta kysyy).

Seuraavana iltana menimme Isossakyrössä YHYRES-yhdistyksen iltapalal..eiku kymmenvuotisjuhliin. Seurakunnan "Näyttiskerholaiset" esittivät metkan sikermän pohojalaasia paukahroksia.

Sitten söimme tosi hyvän iltapalan.

Nämä iltapalat nyt vähän korostuvat tässä blogissa,mutta SYÖKÄÄ ITTE JOKA PÄIVÄ KAALISOPPAA MUUTAMA KUUKAUSI, niin ymmärrätte yskän.

En muuten tottapuhuen ole kyllästynyt ko.soppaan vieläkään, mutta kieltämättä jokin muukin makuvivahde piristää kummasti.

Kahtena päivänä tällä viikolla olen puksutellut junalla syntymäkaupunkiini NIKOLAIN KAUPUNKIIN.

Ensimmäisenä päivänä olin ihanan Aune-tätini luona, joka aina laittaa pöydän koreaksi ja sellaiset voikkuleivät, että Touhulan Akselikin jää kakkoseksi kirkkaasti (no taas meni syömismuisteluiksi, mutta kun ihminen on tosiaan vätkyttänyt 30litraa kaalis...jne.)

Toisena päivänä sain olla Vaasan kirkossa (joka on muuten maailman kaunein kirkko) pitämässä puheen ja lausumassa runoja.

Kaikista ensimmäiseksi lausuin psalmi 23:n, että tuli varmasti sanottua jotain viisastakin.

Sain todistaa uskostani ja lausua muunmuassa sellaisen runon, jonka lähdetin sinne kilpailuun.

Kaikki meni tosi hyvin ja tavanomaisesti (pelotti ja jännitti ja suu oli välillä yhtä kuiva, kuin beduiinin sandaali).

Ilahduin ikihyviksi, kun rakas TOINEN tätini tuli kuuntelemaan sisarentyttärensä puhetta ja katsomaan, kun hän kurlutti vesihörppyjä sierettyneestä mehupullosta.

Tänään olimme poliittisessa kokouksessa laittamassa kunnan asiat tolalleen ja samalla sivusimme maanlaajuistakin poliittista ilmanalaa.

Rukoilimme asioiden ja päättäjien puolesta.

Nyt aion mennä nukkumaan ja huomenna odottaa mielenkiintoiset askareet, kuten plaattioiden imurointi ja hyyskän kuuraus!

Perjantaina on jälleen raamattupiiri. Kaksi tulokasta on jo varmaa, nimittäin Vivianna ja Joonatan.

Tarttee hakee kaupasta makaroonia ja keittää lapsille heidän lempparia: makaroonivelliä (about litra per nenä).

Jeesus teitä kaikkia hyvästi hoitakoon!