lauantai 19. syyskuuta 2009


Minä se siinä näpötän viimekesän kansanlähetyspäivillä estraadilla. Olin mukana TALK SHOW:ssa (muut ovat ilmeisesti jo ymmärtäneet poisua ja vain linssilude on jämähtänyt paikoilleen). Vaihtoehtoisesti: toisia ei vielä ole KUTSUTTUKKAAN sohvalle. Muistan, että ainakin minulle tapahtuma oli todellinen show. En ymmärtänyt mitä kysyttiin, enkä tiennyt, mitä olisin vastannut, vaikka olisin ymmärtänytkin.
Vieläkin hiestää, vaikka ulkonaisesti näytän tyytyväiseltä.(Tyytyväisyys johtui uudenuutukaisesta villatakista, joka taatusti huomattiin, koska oli helle ja kesä!)
Muistan, miten tunsin itseni tolloksi A) ennen souta ja B) jälkeen soun.
Oliko MAHTAVAA, kun Metallimessussa sai karjua (eikä sittenkään kuullut omaa ääntään) JEESUS, KUULE RUKOUKSET KÖYHÄN KURJAN SYNTISEN...Kyllä siinä "puiset lelut, kiree pipo"-syndrooma sai kyytiä ja samalla epäonnistunut SHOWMUMMU sielulleen palssamia.
Saapas sii, mimmosta palssamia sitä seuraavina aikoina oikein saa!
Sain nimittäin niputettua 3 runostani sievään nippuun ja nuoltua ison valkoisen kirjekuoren kiinni.
Nuolin kuoriliimaa kauan ja hartaasti ja se maistui, kuin vanhaan hyvään aikaan kuoret maistuivat: HYVÄLTÄ.
Tosin tänä tautisena aikana ei pitäisi nuoleskella mitään, mutta minulla ei ollut siihen hätään SIENTÄ ja minulla ei ole tiettävästi minkäänlaista röppöriä.
Muistan kyllä, että otin postimerkki-ja kuorenkiinni-kastelusienen lakkautettavasta postista muinaismuistoksi itselleni.
Se on kätköissä tuolla meidän ulkovarastossamme (lue: vanhan navetan sikaosastossa), mutta hetki oli liian juhlallinen hermostuttaviin etsintöihin.
Ja ei ku runokirjeen kanssa Itellaan.
Painavasta sisällöstä huolimatta runokuori meni tavallisella kirjemerkillä. Epäilin myyjälle asiaa. Postin touhuja pitää AINA EPÄILLÄ!Opin sen, kun toimin postipuksuna kymmenet vuodet Vaasassa eri posteissa.
Pitää epäillä a) lähteekö kirje varmasti sinä päivänä?b) tuliko siihen oikea merkki?c) meneekö se ikinä perille? d) ja lopuksi epäillä kirjeen kulku- nopeutta ja perään aina juttu, jossa lähisukulainen oli vuosien jälkeen saanut rikkirevityn kuoren, jossa melko varmasti oli ollut täti-vainaan perintörahat, jotka oli kähvelletty..)
Paitsi, että epäilin postia, kävin mielessäni kuvitteellista raivoisaa sanasotaa kilparunojen arvostelijaraatilaisten kanssa, jota lopuksi pidin jo totena.
Eivät varmaan ymmärrä runoista yhtään mitään! KUKAHAN ne ARVOSTELIJAT on YLEENSÄ VALINNU?
En tiedä olenko koskaan maininnut, että EN KESTÄ ARVOSTELUA?
Hyvää palautetta ehkä jonnin verran, paitsi, että niitäkin kuunnellessa iskee epäily, että kiittelijä yrittää saada tuota surkimusriimijää hiukan paremmalle humöörille, kun näkyy olevan niin kovasti itkuun purskahtamaisillansa ja varmaan ankee lapsuuskin.
Jatkoin kuviteltua sanansäiläntää mielessäni arvostelijoiden kanssa, jos palkinto olisi esimerkiksi KUNNIJAMAININTA &neuvonta.
Mielikuvissani karjahtelin:
" JOS MUN MIELESTÄ LOPPUSOINNUKSI SOPII, KUIN NAULAN KANTAAN " TÖPÄKKÄTÄ"- sana , niin se silloin sopii, enkä muuta sitä edes HOVISSA!!!MIKÄ SÄ OOT ANTAMAAN SURKEITA OHJEITASI? VAI,ETTÄ HIIPUILEE- sana MUKA PAREMMIN? HAH HAH (kolkkoa naurua).KUULE HIIPUILE NYT ÄKKIÄ NÄKÖPIIRISTÄ!
Toisaalta taas katselen Hobby Hallin luetteloa, mitäpä kaikkee kivaa sillä tonnilla (ykköspalkinto 1000euroa) voisi saada.
En ainakaan imuria ottais, vaikka sais, enkä silityslautoja saatikka mankeleita (kaikkia näitä tarvitsisin ehdottomasti). EI, ottaisin samettisen pukleepäiväpeiton ja kuuntelulaitteen, johon äänittäisin omitekoisia runoja ja loikoilisin pukleepeitolla ja...
Huh huh miten raskasta tämä runoilijan arki joskus voikaan olla.
Eilen meillä oli raamattupiirissä kaksi (2) henkilöä. Mä ja Mauno.
Tai ei sittenkään! Raamatussa seisoo, että missä kaksi tai kolme ovat kokoontuneena minun nimessäni, siellä Minä (Jeesus) olen läsnä.
Pidimme piirin kokonaisuudessaan, niinkuin siellä olisi ollut kymmenen muuta ja joimme hyvät nisukaffit päälle. Rouskuttelimme Marianne karkkeja ja kiitimme Herraa! Keskustelimme rauhallisesti ilman tavanomaisia eipäs-juupas-onpas ...fämmäyksiä. Niitä meillä näistä uskonasioista ei tule muutenkaan, mutta tarkoitan, että keskustelut eivät RÖNSYILLEET muihin asioihin.
Tänään olimme Viviannin ja Joonatanin kanssa Raxissa pitsalla.
Mielikuva maailman enstemmäisen ihanista lapsenlapsista syveni ja vahvistui entisestäänkin.
Joonatan aikoo jääkiekkomaalivahdiksi ja kävimme katsastelemassa kypäriä urheiluliikkeessä. Kypärän täytyy olla tosi tukeva ja kova ja hyvä ainakin meidän ihanalla Joonatanilla. Hän on nimittäin varsinainen haaveilija ja unelmoija, ja kiekko voi sujahtaa kohti kesken mielenkiintoisen hunttailun.
Tein sitten Raxissa käynnin ja vierailun päätteeksi lapsille haastattelun, joka meille pyhäkouluopettajille täälä Kyrössä on annettu tehtäväksi. Muksut ovat pyhäkoulussa minun kanssani muutamana kertana olleet, joten ovat oikeutettuja myös kysymyksiin vastailemaan.
On siis puhe taivasten valtakunnasta ja siitä miten Jeesus ottaa siitä puhuessaan esimerkiksi lapsen ja lapsenkaltaisuuden.
Yksi kysymys kuului: Miksi lapsi olisi suurin ja tärkein? (sanatarkasti noin)
Siihen molemmat vastasivat tiukasti, mutta varmasti:"NO, JOS EI LAPSIA OLISI OLEMASSA, EI OLISI VANHOJAKAAN!"
Revi siitä sitten!

2 kommenttia:

Ellu kirjoitti...

Aha, sitä ollaan jo niin pitkällä, että on POSTITETTU runot?
Mulla vielä HIONTAvaiheessa eikä meinaa loppua ollenkaan, on tuo itsekritiikki niin kovaa...
Ellu

liisabee kirjoitti...

Maailman ensteks ihanimpiahan lapsenlapset ovat. Nykyään kertoessani heistä makustelen suu siirapissa ilmaisuja: kaikki muksut, molemmat muksut, kaksi muksua, kumpikin muksu, toinen muksuista, meidän lastenLAPSET..Teen niille asiantynkää pari kertaa viikossa, kun on pakko nähdä Roosa Ruusu ja Kaisa Päivänkakkara. Kaisa yksvee on oppinut halaamaan poskiposkea vasten ja tinkasin poski pullollaan näyttöä ko taidosta. Neiti lähestyi kädet selän takana muikeasti hymyillen, käänsi poskensa halattavaksi ja salamana pungersi kikatellen karkuun takavasemmalle. Tätä selvästi yliälykästä harhautusta naureskelin monta päivää.
Seuraavaksi aijon pullistella myös yhdellä runoilija Marjakaisalla.