Minä singahtamassa alas Kaksikertaa Puolenhehtaarin metsiköstä johtavaa pikku mäkystä.

Tätä mäkeä juoksen...NO OKEI: KÄVELEN kiivaasti ylös ynnä alas aina kaksikertaa perätoukuria kullakin lenkkikerralla.

Nyt en tietenkään ole singahdellut mihinkään yli viikkoon, koska minä olen ollut sairaana.

Kuten aiemmin kerroin, potemani tauti aiheutti muutaman kilon laskeuman, mitä painokäyrääni tulee.

Kaikki on taas kuitenkin ennallaan Ryttylän reissun jälkeen.

En voi käsittää, että mitätön määrä luumukinkkurosollilanttuporkkanaperunalaatikkolohisiikasillipuljonkiputinkia voi vaikuttaa painon nousua (no taisimme me edellisiltana popsia jokusen joulutortun ja matkalla doublehamburgerin), mutta ei muuta!

Huomenna taas jatkan tutulla menyyllä: yksi läpikuultava ruisleivän pala, vettä ja kupillinen kahvia.

Oli ihanaa ajella melkein puolen Suomen läpi katsellen kauniita jouluvaloja.

Onneksi ne kirkkaat neonvalopötkynauhat eivät sittenkään ole saaneet kovinkaan suurta jalansijaa jouluvaloina.

Tai...hieman varovaisesti kyllä sanon tämän.

Magnusta lainatakseni: kaikki värit ovat Herran värejä.

Eräskin sisustussuunnittelija puolestaan myös sanoi, että mitä kukaan on arvostelemaan toisen makua kodin sisustamisessa ja pihapiirin koristamisessa.

"Jos joku haluaa kotiinsa tuhannen eriaikaan räpsyvää kirkuvankirkasta valopylpyrää, niin hänelle se suotakoon" sanoi tämä viisas suunnittelija.

"Jokainen laittaa kotiinsa ja pihapiiriinsäkauneinta, mitä hän tietää."

Minä en parhaalla tahdollanikaan niistä kirkkaista färinauhoista tykkää ja lupsautankin nahkat heti silmille, kun SIVUSILMÄLLÄKIN huomaan neonnauhapötkylän näköpiiriin änkeävän.

Toisin siis Magnus. (Ja se sisustusarkkitehti).

Ryttylässä rahjustin lähikauppaan ostamaan arpajaisvoittoja, ettei jäisi viime tinkaan, kun arpajaiset ja myyjäiset olisivat seuraavana päivänä.

Tänään oli kaikille puljuille avoin myyjäispäivä Pohjankyrö-talolla Isossakyrössä.

Ostin sellaista, mitä itse toivoisin voittavani arpajaisissa: paksun punaisen kynttilän, kinkunpaistomittarin ja pikkuisen rasian, joka ei vuoda, vaikka kuinka hölskyttää.

Asiakkaita ei myyjäisiin oikein tullut.

Laalaa meinaili, että lama on kadon syynä.

Tämä tautinen aika voi kyllä ehkä olla enemmän syypää siihen, ettei väki ollut liikkeellä.

Saimme kuitenkin myytyä runsaasti arpoja.(Itsekkin ostin muutamia, koska voittoina oli kinkunpaistomittari, kyntteli.... ja ihana nallukka, jota oikein erikoisesti itselleni halajin).

Tuntien ja tietäen arpajaisonnenkantamoiseni, OSTIN pari kakkua.

Toisen kakun nimi oli "SUKLAASUUKKOSIA".

Sen ajattelin ojentaa Magnukselle. Hän ei ole katsonut voivansa suudella minua yli viikkoon, koska hänen mukaansa potemani tauti on ollut "sikaista laatua".

Suklaasuukkokakku olisi ilahduttanut häntä varmaan muutenkin enemmän,kuin meikäläiseltä saatu tavis luomunahkasuukko, jonka epäilyn myrtsinä hänelle ääneen julkitoin.

Olimme "Kauneimmissa joululauluissa" illalla . Minä ja Magnus, sekä valtaisa joukko muita ihmisiä. Ei ollut minkäänlaista lamaa, eikä taudinpelkoa iskenyt ihmisiin.

Hyvin tihkuisasti sain itse luuni liikkeelle, mutta onneksi sain.

Oi, miten kauniilta kuulosti, kun suuri joukko lauloi kirkossa.

Tekipä mieleni vain heilutella höpliä ja kuunnella.

Kovin on aina piskuinen se lauma, joka sunnuntaisin penkeissä virsiä pinisee.

Riemullinen ilta lauluineen rukouksineen kaikkineen.

JEESUS ON HERRA!

Huomenissa alkaa sitten Letkutiellä pölypunkkien ja villakoirien lahtaus.

Paitsi, että pölypunkkejahan ei ole oikein enää muutenkaan olemassakaan.

Pari yksilöä on ehkä tavattu jossain käsivarressa Pohjois-Suomessa.

Sen jälkeen, kun heinäpolsterit heivattiin, niitä ei yksinkertaisesti enää ole syntynyt tähän matoiseen maailmaan.

Ajatelkaa! Turhaa on meikäläinenkin rehannut täkit ja petauspatjat, muista alustoista nyt puhumattakaan ulos pakkaseen! ETTÄ PUNKIT MUKA KUOLIS! Pphhmmph!

Kaikkea se media saa meikäläistäkin tekemään.

Enää en ikinä hilaa MITÄÄN pakkaseen. Imurointi (sekin kevyt sellanen) riittää!

Sovimme Magnuksen kanssa työjakoa ruotiessamme, että minä ripsin seinät, hän ropsii lattiat. Yhdessä suoritamme märkänihkeäpyyhinnän ja THAT´S IT! (Saniteettitilojen ruokkoaminen jäi vielä sopimatta).

Charleskin saa luvan kantaa kortensa kekoon, jahka saapuu tänne Letkutielle.

Hän varmaan tiputtelee taas tähtiä hotellimme tasosta, mutta ei auta.

Viimeksi ei muistaakseni ollut enää kuin puolikastakaan tähtöstä jäljellä, kun hän täältä lähti.

Joululahjoja aion hankkia tarpeellisen määrän ens viikolla.

Olen lukenut lehtien palstoilta julkkiksien (!) lahjatoivelistoja.

Minäkin laitan tähän omani, eli TAVIKSEN listan:

Hajuvesipullo (sisältää mielellään h-vettä)

Kaksoisleuan kiinteyttäjä (mielellään yhdeksi)

(lista jatkuu...huomenna)