Kesän alku

Siis olenko katsellut tuntitolkulla uposen uusia valokuvia koneeltani, että voisin jotakin tuoretta lätkäistä lukijoitteni silmille tässä kevään viimeisessä bloggauksessani?
OLEN!
Räpsyttelin palantaasistamme  vaikka kuinka monta kuvaa eri kantilta. Nythän on kaikki niin nättiä ja vihreetä, joten senkin takia olisi ollut mukavaa, että olisitte kunnolla nähneet valoisia kuvia valoisesta periferiastamme, mutta kun ei niin ei.
Tietokoneessani on nyt uusi ohjelma. En löydä sen uumenista mitään. Uusi ohjelma on tietenkin se  Windows 10, vaikka tekisipä mieleni kirjoittaa Windows 4.
Okei myönnän, että vika on minussa. Mutta juuri sen takia en missään tapauksessa olisi halunnut uutta ohjelmaa omaan koneeseeni. Riittää, että se on Magnuksen päleessä. Minähän olen sellainen, kuten te kaikki tuhannet rakkaat lukijani muistatte, että minun mielestäni mikään ei saa koskaan muuttua. Kaikki pitäisi olla ja pysyä sellaisena kuin se sonni-vainaan aikanakin oli.
Nyt on vaan niin, että nykyajan härvelit eivät pas...siis mitään piittaa vanhojen mummujen pitämisistä ja tahtomisista.
Sunnuntaina, kun mieli seesteisenä printtasin koneeltani oikein paperille uuden uutukaista runoani, niin eikös rakkine ilmoittanut, että Windows kympin lataus alkaa justiin, eikä viidestoista päivä.
Onneksi olin tietoinen, että kone saattaa semmottista alkaa ihan omin lupineen tekeen, joten ei auttanut kuin nostaa paksut räpylänsä korkeuteen ja antaa periksi.
Nyt sitten en löydä uusia, tänään ladattuja, valokuvia mistään. Kaikki vanhat valokuvat tulivat kyllä kiitettävästi ja liukkaasti ruudulle näkösälle. Niitäkin olen muuten joskus hartaasti etsinyt, mutta en ole löytänyt. Kaikki löytyneet valokuvani ovat vuosien mittaan olleet näytillä luikuisiakin kertoja.
Niin myös ylläolevat. Kuitenkin lukijakuntani on lisääntynyt ainakin neljällä henkilöllä, joten laitan kuvat esiin, että saan joskus valmiiksikin tämän sepustuksen.
Ihan ylimmäisessä kuvassa Magnus pesee porakoneeseen (vai mikä se on) asennetulla wc-harjalla (uudella) uusia perunoita.
Idea on, mistäs muualta, kuin jonkun Facebook-sivulta. Konsti oli tosi kätevä. Jahka pottuja saa taas maasta ruveta noppimaan, niin samaa keinoa käytämme.
Viime viikolla Magnus istutti perunat. Kuin myös sipulit ja porkkanat ja mansikat ja kukat ja herneet ja...
Istutin minäkin tänään 15 krassinsiementä. Sen verran niitä paljaalla silmällä katsottuna siinä ostamassani krassinsiemenpussissa oli.
On ollut mukavaa istuskella puutarhassa ja ryypiskellä kahvia. Iloksemme myös kimalaiset pyörivät touhukkaasti kaikkien niiden kolmenkymmenen omenankukan ympärillä, jotka umppunsa omenapuissamme ovat aukaisseet.
Huivin ja Eerikin, meidän naapureiden,  omenapuut ovat taas ihan täynnä omenankukkia. Kuin vaahtoa olisi truiskittu oksille. Se on oikein hyvä se. Varmasti saamme taas monta pussukkaa omenia heiltä, koska piankos meidän kolmekymmentä omppua ovat rouskuteltu.
Toivon lisäksi hartaasti, että niihin kolmeenkymmeneen omenaan ei iskisi se sama muumiotauti kuin viime vuonna. Magnus pirskotteli varotoimenpiteenä muutaman litran rasvatonta maitoa omenapuihin aikaisin keväällä.
Maito se onkin sellaista juomaa, joka saa taudit ja röppörit  kaikkoamaan. Eipä kumma, että niin kovasti maidosta pidän.
Keskimmäinen kuva on muistaakseni toissavuoden telttapäiviltä. Siinä meikäläinen seisoo kintut ristissä kaffipöydän äärellä. Voit luulla, että eipäs näytä olevan tunkua teltillä, mutta erehdytte. Seurat olivat vasta alkamassa. Kaikki oli vaan hyvissä ajoin valmista.
Tänäkin vuonna on telttapäivät Isonkyrön keskustassa. Ikolan koulun pihalla. Tule sinne!

Alimmaisessa kuvassa on önäle, joka oli jossakin juomapullossa, josta olin ottanut mojovia kulauksia monta kertaa. Pullon ollessa siinä puutarhapöydällä auringonkilossa aloin ihmetellä "sattumaa", joka killui pullon sisällä. Jostakin terveysjuomasta tms. oli kyse.
En pystynyt enää juomaa juomaan, vaikka kaadoin sattumaklöntin pöydälle. Eipä siinä varmaan olisi kuinkaan käynyt, vaikka olisin klöntin liemen mukana vatsaani nielaissutkin.
Eikös hienoissa ravintoloissakin syödä etanoita? Etanan nimittäin ajattelin tuon limanuljaskan olevan.

Viime viikon kalenteriaukeama on todella ammottava. Ei yhtään merkintää missään kohtaa, paitsi tietenkin sunnuntain kohdalla Huutoniemi. Runo.
Olisi siinä keskiviikon kohdalla voinut lukea leivän leipomista, mutta sen muistin tehdä ilman merkintääkin.
Onkin ihan hyvä pitää taukoa kirjoittamisessa, kun kalentei on kalpea ja hirveät selostukset blogissa koskee moneen kertaan kerrottuja juttuja vanhoista kuvista. (Hohhoijjaa!)

No, sunnuntaina siis olimme seuroissa Huutoniemellä. Magnuksella oli puhe ja minulla runonlaus...luentaa.
Vein hyvissä ajoin pahvimukillisen täynnä vettä alttarikaiteen sivuun, josta se olisi helposti saatavissa, jos kieli käpertyy rullalle. Ei käpertynyt.
Sydänkin löi kuin könninkello kovaa ja hartaasti. Vatsalaukkua ei alkanut vääntämään missään vaiheessa. Menikö runonluenta siis hyvin? Uskon ja luulen niin. Siinä lukiessani nimittäin tuli taas se tuttu tunne, kuinka sitä ihmispolo toivoo, että jalkojen alla olisi luukku, joka aukeaisi ja saisi valua pehmustettua ränniä pitkin alakertaan ja kotiin saman tein.
Siinä lukiessani muistui mieleen, kuinka matkalla kirkkoon kerroin porukalle, että minulla on varattuna 9-10 runoa iltaa varten.
Charles pelästyi toden teolla ja sanoi, että älä hyvä ihiminen niin montaa lue!!! Ne on niin pitkiä ja tylysiäki! :D
Kirjoitan tähän loppuun uusimman runoni, jonka sunnuntaina kirjoitin ja leuat lotisten puhujapöntöstä sanelin. Ja kuten muistatte, seuraa nyt kolmen kuukauden paussi, mitä mhvv:n tulee.
Okein hyvää kesää kaikille!
T: Kaisa Krassipää-Pöljänder

Runo. Kirjoittanut yks Kaisa Jouppi

Armas ja kuuma aurinko paistaa koko täydeltä terältään.
Taivas on valkoinen ja sininen.
Puut, kukat, ruohokenttä, nokkoset ja kukkaset
rönsyävät.
Luonto on hieraissut silmiään ja herännyt.
On kesän ensimmäinen päivä.
Puutarhassa ihana  suloisuus ja rauha.
Kahvikuppi ja sokeripulla.

Vihreälle pöydälle lennähtää lintu.
Pieni harmaavarpunen, tai mikä lie siepponen.
Se ei puhu mitään
tietenkään.
En ota sen pöydälle jättämää valkoruskeaa käyntikorttia
vastalausepuheeksi.

Pian se tulee taas.
Se ei ole veljeni. Missään tapauksessa.
Veljeni on taivaassa
Jumalan tykönä.
Aabrahamin helmassa.
Sinne ihmiset pääsevät kuollessaan.
Kaikki Jeesukseen uskovat.

Linnut ovat lintuja.
Eivät ne puhu.
En ota puheena linnun tuijotusta.
En anna sokeripullasta muruakaan.
Se saa luvan syödä kärpäsiä ja kirppuja.
Maan matosia.
Niitä kihisee meidän ympärillä.
On kesän ensimmäinen päivä.