Yläkuvassa peräkammarimme siivottuna ja puleerattuna. Tämmöisenä sitä näkee oikeastaan vain Jouluna ja Jussinpäivänä.

Tänä vuonna meillä on tehty niin, että olemme alkaneet putsaamaan ja puunaamaan kotiamme neliösentti neliösentiltä hyvissä ajoin. Yhtä huonetta kerralla. Ensiksi siivosimme keskikammarin.

Siitä oli mielekästä aloittaa, että saimme kuusen kannettua paikalleen. Minä ripsin seiniltä kaikki näkyvät ja näkymättömät hämmähäkinverkot, järjestin kirjakaapin. Ensimmäistä kertaa yhteentoista vuoteen. Siitähän täällä edelliskerroilla jo kovasti revittelinkin. Magnus pudisteli matot, imuroi ja KLUUTUSI, so. pyyhki lattian. Kuusen koristelin sitten samaan syssyyn.

Muutamisen päivää koristeluista kävimme peräkammarin kimppuun. Minä riivin tuttuun tapaan hämähäkit verkkoineen pölyhuiskaan ja Magnus pudisteli, imuroitsi ja kluuttusi. Nyt, tällä nimenomaisella hetkellä, on riivittävänä ja kluuduttavana enää köökki, eteinen ja hyyskä.

Köökissäkin tosin on jo pölyt ripsuteltu ja uuden uutukaiset verhot ikkunoihin kauniisti laskosteltu. Päiviä on vielä kosolti jäljellä, että saadaan koti kaikkialta viimeisen päälle kuntoon. Ja jos laskelmat siivouksien loppuunsaattamiseen eivät pidä paikkaansa, tarkoitan, että ellemme kaikesta yrityksestä huolimatta ehdi siivota kaikkea suunnitelmien mukaisesti, ei hätää. Juhlatunnelmamme ei siitä pahemmin kärsi. Jos kärsii, niin valaistus pienemmälle ja kynttilät kehiin.
Paitsi siivosi, niin leipoi Magnus viikolla myös taatelikakun (kts. alempi kuva).
Ihmettelimme hiukan kakun rakenteellista koostumusta sitä syödessämme iltakahvin kyytipoikana.
Magnus sanoi kakkua mässyttäessään laittaneensa aineita juuri tismalleen reseptin antaman ohjeen mukaan. Ei grammaakaan enempi, eikä vähempi! Sitä, että kakkuun tuli suolaa niinkin paljon kuin kaksi teelusikallista, hän sanoi hiukan ihmetelleensä. Ei muistanut viimevuonna moista määrää ja ainetta alkuunkaan. Eipä kumma, ettei muistanut. Reseptissä luki sooda. SOODAA 2tl, ei suolaa 2tl.
Kyllähän kakut syötyä tulevat. Meidän perheessä kaikki tulee aina syödyksi. Likisatut mätkytkin.
Nyt on uudet taatelit ostettuna. Jopa uusi torvivuokakin, etteivät kakut onnistuessaankaan muistuta ulkonäöltään saaristolaislimppuja.

Tänään olimme, minä ja Magnus, Vaasan Rewellissä myymässä Isonkyrön seurakunnan lähetyspiiriläisten tekemiä ja tikkuamia tavaroita lähetyksen hyväksi. Villasukkia, lapasia, myssyjä ja puisia seimiasetelmia jne. Villasukat ovat kuumaa tavaraa nykyään. Eräskin nuorehko mies oli varta vasten lähtenyt villasukkaostoksille. Oli onnellinen, että sukkia sentään vielä sai ostaa. Hänelle oli omat rakkaat tätinsä aina sukkia  kutoneet ja lahjaksi antaneet. Nyt ei tätejä enää ollut. Harmitteli mies, ettei varmaan ollut tullut niin kiitettyä ja oltua kiitollinen kuin olisi olla pitänyt. Sitä piti vaan niin itsestään selvänä, että tädit ja sukat pysyvät ikuisesti. Ymmärsin miestä hyvin. Ymmärrän olla kiitollinen kaikille villasukkien kutojille. En tule toimeen ilman villasukkia. En yksinkertaisesti nukahda. Nuku siinä sitten, kun jalat ovat kuin kuolleet lahnat peitonpoimussa. Vaan annas olla, kun jalkoja peittää lämpöiset rasvahäntälampaanvillasukat, niin nukahdat jo ennen kuin silmäsi ehdit sulkea. Koitapas tätä konstia sinä, joka huonosti unen päästä kiinni saat.

Myyntipöydän äärellä ollessamme pakkasi meikäläisellä olemaan ruoka&kahvipaussi tuon tuostakin. Magnus sen sijaan seisoi paikalla ja työn ääressä kuin tatti. Juuri niin, kuten kunnon myyjän tulee tehdäkin.
Myyntihukimme loputtua menimme Aija-Kanitan tykö. Magnus tahtoi taas laulaa. Magnus ehdotti jo päivällä myyntipöytämme takana istuskellessamme, että alkaisimme laulaa jotain joululaulua.
-Ihimiset tykkää, ku lauletahan ja ne tuloo kuunetelemahan ja kattomahan. Ehkä ne huamaa tarvittevansa villasukkiaki...
-EN LAULA JA MUN RUUMIIN YLI ALAT LAULAMAAN SINÄKÄÄN!!! JOS SEN TEET, ETTÄ ALAT RUUMIINI YLI LAULAMAAN, NIIN SAAT OLLA VARMA, ETTÄ...(mitään karmivampaa en keksinyt kuin edellä mainitsemani ruumis, mutta onneksi se tehosi).
Magnukselle pitää aina tehdä kerralla selväksi jyrkkä ei, muuten hän tulkitsee sen myöntyisyydeksi, mitä asiaan tulee.
Kyseltyämme Aija-Kanitalta ja kaikilta saammeko laulaa, ehdotti Magnus lauluksi Jouluyö juhlayötä. Sanoin kiivaasti, että en osaa ko. biisiin sanoja. Jos haluaa, että laulu kuulostaa kauniilta, täytyy osata sanat. Voihan olla, että olisin osannutkin, mutta riski oli aivan liian suuri. Varsinkin, kun laulan altto-ääntä. En ole koskaan pystynyt oikein hyvin keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa. Keskittymään toiseen ääneen ja muistelemaan sanoitusta. Niinpä HELÄYTIMME jälleen kerran Maa on niin kauniin. Kukaan ei tullut katsomaan ovelta, eikä muutenkaan. Aija-Kanita tykkäsi kovasti, kuten aina, kun siskontyttönsä ja sen mies laulaa lurittavat.

Viimeviikolla osui meikäläisen kohdalle kolme jouluruokailua. Niistä ei ollut mitään huolta, mitä painonvartiointiin tulee. Entisaikojen napollisten sijaan meikäläinen pystyy syömään enää lusikallisia, kuten kaikki muistatte.
Seinäjoella oli viikolla myös KL:n jouluruokailu. Paitsi syödä, niin sain myös lausua (=lukea) omatekemäni joulurunon. Siitä olin iloinen. Varsinkin, kun kielikin pysyi irti kitalaesta. Ei korppuuntumista eikä muutenkaan sanottavammin jännittänyt. Oikeastaan päinvastoin.
Olin oikeinkin remsseä ja irti maasta. Johtui kaikista runsaista kehuista, joita minä ja hopealta siftaavat  farkkuni tuona iltana saivat.
-Sinähän olet kuin rokkimimmi, sanoi Annikin.
-Rokki mikä rokki, sanoin minä. Kerroin tietenkin, että hopeahousut oli Elloksesta tilattu, eivätkä maksaneet kuin pari euroa. Koskaan en opi ottamaan kehuja vastaan ilman, että lässäytän edes hiukan tunnelmaa.

Torstaina olimme Magnuksen kanssa kampaamo/parturissa. Pyysin Anne-kampaaja/parturia laittamaan kämmenkuppinsa pääni päälle ja rukoilemaan, että tukkani pysyisi elämäni loppuun asti päänahassa kiinni. Anne teki työtä käskettyä ja rukoili. Anne lohdutti kovasti minua muutenkin sanomalla, että hiukseni ovat hienosti aivan kuin tummuneet. Vastasin, että ehkä vesikuuri on alkanut vaikuttaa.- Tummissa vesissä ne kalat kutee, ajattelin minä, vaikka se ei sopinut siihen kohtaan ollenkaan.
Tähän kohtaan sopii, että laitan tämän kertaisen mhvv:n perään pisteen. Ensi kerralla onkin Tapanin päivä, joten toivotan kaikille teille rakkaille lukijoilleni Hyvää ja Siunattua Joulua. Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
T: Kaisa Silverbyxa-Taateltort
-------------------------------------------------
Kirje filippiläisille 4:6-8

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen
ja kiittäen Jumalan tietoon.
Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.