Kuvia rakkaasta kotikolostamme.
Ihan eivät ole 1:1:een tällä hetkellä, mutta haitanneeko tuo?

Esimerkiksi juurikaan nyt meillä ei ole nuin siistiä. Myös mööpelit on köökissä vaihtuneet ja verhot ja matot. Matot ovat vaihtuneet sikäli, että niiden pitopaikat ovat vaihtuneet. Köökinpöydän alla oleva matto on nykyään keskilattialla ja päinvastoin. Mattojen paikat tulevat tällä lailla aina pysymäänkin. Maailman tappiin asti.

Saimme ko. ihanan pöydänalusmaton Maikulta. Hän on sen itse kutonut.
Mattokääröä tupaamme tuodessaan hän sanoi, että matto on tarkoitettu eteiseen. Sitten hän loihe jatkamaan, että JOS hän huomaa sitä muualla pidettävän, ottaa hän sen pois. Tykkänään.

Noh, yhtään hetkeä matto ei eteisessämme ollut, vaan ovelasti laitoimme sen ensiksi pöydän alle. Sieltä hivutimme sen sopivan ajan kuluttua kunniapaikalle, eli  keskilattialle. Siinä se on ja pysyy.Ugh! Kaiken kansan ihailtavana (eikä vähiten talonväen itsensä).

Alun kuvat ovat siis vanhoja ja moneen kertaan kaluttuja ja esillä olleita. Se tarkoittaa sitä, että kirjoitettavat jututkin ovat ehkä myös kaluttuja (kun uusia aiheita ei ole tullut kovinkaan monta, jos kalenteria on uskominen) ja moneen kertaan kerrottuja. Tässä iässä moneen kertaan kertominen on enempi sääntö kuin poikkeus. Siitä moljahtikin mieleeni, että mikään ei kouraise&kirpaise niin syvältä, kun se, että herkkuisana uutisena ja asiana kertomasi jutun päälle tokaistaan, että JOO, SÄ OOT JO KERTONU, tai: NIIN, SIITÄHÄN SÄ OOT JO USEASTI PUHUNUKKI...

Minä en siitä syystä sano kenellekään, ainakaan kovin usein, että olen jutun jo asianomaiselta kuullut. Ajattelen, että jos tuo toinen tuplakertoja on vähänkään samansorttinen ja yhtä yliherkkä kuin minä, niin säästän hänen sydäntään ja tunnetilaansa. Yksi yliherkkä osaa kyllä ottaa toisen yliherkän huomioon. Siitä heidät yliherkiksi muun muassa juuri tunteekin (ysk, ysk, ysk).

Kalenterissani on kyllä merkintöjä viimeviikon kohdalla. Ei aukeama toki ihan lumivalkoinen ole.

Maanantain kohdalla lukee MHVV, eli mielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon.
Piti keväällä laittaa oikein allakan syrjään merkki, että muistaa aloittaa kirjoittelun.
Kesänaikana kirjoitin Facebookkiin hiukan useammin ja pitemmästi kuin tavallisesti. Molempiin en voi yhtäpaljoa kirjoitella siitä yksinkertaisesta syystä, että niin paljoa ei tällaisen henkilaitamummun elämässä ole tytinää, että kahteen paikkaan riittäisi. Enkä tosiaan oikein tykkää samoja asioita revitellä, kun on samat lukijat.
Sain tosin ihan uuden uutukaisen lukijan blogini seuraajarivistöön, eli nyt on iloinen torventöräytys paikallaan: TÖT...TÖT...TÖT...TÖRÖÖÖÖÖÖ!
Tervetuloa sankkaan lukijakuntaani mukaan,Tuula! :D
Tuula kuuluu Calamniuksen sukuun, johon myös minulla on ilo ja kunnia kuulua. Suvun sivuilla me tapasimmekin.

Viimeviikon kalenteriaukealla on myös kahden eri päivän kohdalla merkintä: Joulun lapsi?

Kysymysmerkki siksi, että kyseltiin, koska sopisi Joulun lapsi-toimikunnan kokoontua fundeeraamaan, mitä on paketteihin (120) jo kasassa ja mitä pitää vielä kasata.

Molemmat päivät olivat "vääriä". Oikea päivä olisi ollut (ja on) tällä viikolla, mutta silloin minä en pääse mukaan. Kyseisen päivän kohdalle olen kirjoittanut: kellosali Ilmajoki! (Hellou Ilmajoki! Täältä tullaan!)

Minua hiukan taas, näin syksyn menojen alettua, huolestuttaa käsityskykyni ja kartallaoloni, mitä päivämääriin ja menemisiin tulee.

Joku tarkkanäköinen- ja muistinen lukijani varmaan muistaa tapauksia, jolloin menin kuukautta liian aikaisin johonkin, tai aivan muuhun pytinkiin kuin puhe ollut oli?

Olen oikeastaan aina ollut hiukan ulkona, mitä menomerkintöihini tulee. Onneksi en ole koskaan myöhästynyt mistään (tietenkään, kun olen kuukausitolkulla ennemmin asialla).

Joulun lapsi-asian kanssa haluan olla ajoissa asialla. Se on niin mukavaa puuhaa, eikä vähiten siksi, kun katselee lapsien iloisia kasvoja lahjapaketti kädessään. Lahjat menevät varmasti perille. Niistä on paljon dokumenttia netissä nähtävissä. Googlettamalla saa asiasta tietoa, jos nimittäin saat palavan halun olla mukana tässä toiminnassa.

Lauantaina olimme Masa-Etiaksen (nimi muut.) syntymäpäivillä.
Sankari oli ihan ite täyttänyt mehevän täytekakun ja siitä vohlaisin aikamoisen siivun lautaselleni. Minä rakastan meheviä täytekakkuja ja sitä paitsi kello ei ollut lähelläkään 18: aa.

18.00-kuuri pitää aina vaan. Toivottavasti vaikutukset alkavat jolloinkin myös näkymään. Näkyvyyspuoli vaikuttaa aika synkältä tällä hetkellä. Se johtuu paljolti siitä, että olen aika nopea syömäri ja varsinkin, kun huomaan, että aika (klo kahdeksantoista reikäreikä) lähenee loppuaan.

Vesikuurikin on pysynyt pinnalla ja uskon, että jäädäkseen. Ainoastaan siivousprojekti huone/päivä on hiukan katkolla. Varmasti projekti elpyy huimaan kukoistukseen torstaihin mennessä, jolloin saamme vieraan Pihtiputtaalta, jatkuakseen lauantaihin, jolloin vieraita tulee Ilmajoen suunnasta.

Sunnuntaina täällä Isonkyrön komeassa pappilassa oli syksyn ensimmäinen Naisten kesken iltapäivä. Kokonaista kolmekymmentä naista tuli viettämään tuota ihanata iltapäivähetkeä.
Heluna (nimi muut.) oli leiponut jos jotakin pöytään pantavaksi.
Nouand (nimi muut.) piti puheen ja minä sain lausua Tulppaaninipusta runoja ja pitää iltahartauden. Molemmat posmotin suoraa paperista. Joskus, jonkun lauseen välissä, katsoin yleisöön päin, ikään kuin harmaan savun ja usvan läpi.

Savusta ja usvasta voit päätellä taas niitä tuntoja, joita harmaassa makkarankuorikläningissä, siinä yleisön edessä tutistessani, lävitse taas kerran kävin.
Ihmettelen raskaasti sitä, etten ikinä totu "esiintymiseen".

Tunsin itseni surkimusten kruunaamattomaksi kuningattareksi ja se minä sillä hetkellä olinkin.
Kieli kurkussa (molemmat kuivia kuin ne paljonpuhutut syväsukeltajan sukat) luin runojani ässät sihisten. Luulen ja uskon, että kaikki kuitenkin meni hyvin. Taas kerran.

Tiedän, että joukossanne on sellaisia, joita kiinnostaa vaatteet ja pukeutuminen, joten aukaisen hiukan tuota makkarankuorikläninki-kuosia:

Kauan, kauan sitten tilasin Ellokselta hameen. Pitkän, venyvän (stretch, stretch) ja harmaan.
Tilasin, kun halavalla sai. Mekko ei ikinä ole ollut päälläni ja koska esiintyvien taiteilijoiden on hyvä joskus vaihtaa esiintymisasujaan, niin laitoin mekon ulos tihkusateeseen suoristumaan ja ajattelin, että jos suoristuu, niin laitan sen päälleni täksi esiintymiskerraksi. Ja suoristuihan se. Mahtui jopa päällekin, kun aikansa riuhtoi.

T: Kaisa von Korvklänning-Riuhtander

--------------------------------------------------------------

 Psalmi 121

Matkalaulu

Minä kohotan kasvoni vuoria kohti.

Mistä saan avun?

Minä saan avun Herralta,

häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Herra ei anna sinun jalkasi horjua,

väsymättä hän varjelee.

Ei hän väsy, ei hän nuku

hän on Israelin turva.

Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi,

hän ei väisty viereltäsi.

Päivällä ei aurinko vahingoita sinua,

eikä kuunvalo yöllä.

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,

hän suojelee koko elämäsi.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,

sinun lähtösi ja tulosi

nyt ja aina.