Oikein Hyvää ja Rauhallista Vappuaattoa ja huomista Vappupäivää kaikille.

Itselläni on tunne, että minulle on kehkeytymässä tismalleen tuommoinen vappuaatto- ja päivä, mitä nyt teittille toivottelen.

Makaroonilaatikkoa maha pullollaan täällä teille mhvv:tä rustailen. On meillä toki vappusapuskaakin: kaksi (2) nakkipakettia ja kaksi (2) rasiaa perunasallaadia.

Simaa ei enää ole jäljellä montaakaan piskoa. Sitä ei alunalkaenkaan ollut montaa piskoa. Ainoastaan kaksi (2) pullollista ja nekin pullot kaupan hyllyltä.

Kaduttaa, kun en sittenkin räväyttänyt ja ostanut useampaa potullista, kun en kerran itse viitsinyt tehdä ja tuo pullosima sattuikin olevan ihan hyvää ja juomakelpoista.  Se ei toki maistunut kotisimalta (enkä sitä toki odottanutkaan), mutta ei liioin metsäluteen pissaltakaan (kuten odotin ja pahaa pelkäsin ja muina vappuina maistunut on).
Tähänastiset ostosimat ovat tosiaan AINA maistuneet mainitsemani luteen, mainitsemaltani eritteeltä. Juotua ne toki aina ovat tulleet, ei sen puolen. Minä en ole niin hirveän kranttu.

Makuasioista sen verran vielä, että viime viikolla tapahtui ja sattui  niin, että vaikka en ole kranttu, en totisesti, niin en pystynyt pruuttaamaan ruokaani juuri kaupasta tuomaani ketsuppia. Se maistui partavedeltä. Valehtelematta. Nimittäin kehotin Charlesia maistamaan ja hän otti kuin ottikin ja maistoi sitä lusikallisen. Maisteltuaan aikansa vahvisti hän, että KYLLÄ!  Partavedeltä maistuu!

Hän sanoi myös pitävänsä mausta.

On käsittämätöntä, miten joku on keksinyt maun ja hajun, josta kaikki maailman miehet välittömästi ja epäämättä heti rakastavat. Metsäluteen pissin maku (ja haju). Että joku onkin oivaltanut lisäillä eri aineksia ja koostumuksia yhteen siihen sähtiin, että tuloksena on deodorantti, hiustenpesuaine, geelisaippua, partavesi (ja nyt myös näemmä ketsuppi), johon kaikki miehet tykästyvät ja menevät  rähmälleen ihastuksesta? Kuinka joku on keksinyt, että juuri metsäluteen aineenvaihdunta iskee miehiseen makuun? Mene ja tiedä.

Tämä on ollut minulle mysteeri koko aikuiselämäni ajan, eli sangen pitkän rupeaman ja luultavasti sellaisena tulee pysymäänkin.

Vappuaattoa vietämme siis syöden niitä mainitsemiani vappuruokia ja huomenna ajelemme Nikolainkaupunkiin. Menemme tervehtimään tätiäni ja käymme hautausmaalla viemässä isäni haudalle pikkuruisen enkelin. Isäni kuoli vappupäivänä vuonna 1961 40-vuotiaana. Hän oli  maailman paras isä. 

Huomiseksi meillä on myös muutakin suunnitelmaa, josta en nyt voi kirjoittaa, mutta ensi maanantaina sitten sitäkin enemmän.

Minullahan oli myös sen sortin suunnitelma, että menen Nikolainkaupungissa järjestettävään Jeesus-marssiin marssimaan ja mahdollisimman etupäähän vielä. Joo, ei onnistu. Vasen jalka on vieläkin siinä kunnossa (oikeastaan ei voisi edes mainita mitään KUNNOSSA-sanaa tuon kintun kohdalla), että sillä ei pahemmin marssita. Konkottaminenkin taitaisi olla aika mahdotonta.

On hirveän kurjaa, että en voi marssia, koska minä rakastan marssimista. Hyvän asian puolesta marssimista. Ja Jeesus, jos mikä, on hyvä asia.

Ei auta. Ja eipä ole auttanut Taviöproon popsiminenkaan. Ainakaan vielä. Kuukausi on mennyt ja tuloksia ei vielä näy, eikä kuulu. Lientymisistä puhumattakaan. En kuitenkaan vielä lannistu. Ihmiskruppi on niin jäykkä koneisto (ainakin minulla), että ei se kuukaudesta nytkähdä vielä mihinkään suuntaan. Katson vuoden ja sitten, jos hivenenkin tuntuu lienteämmältä kintussa ja muualla, niin syön niitä vellitaloon asti (ja sielläkin, jos laitetaan lääkekuppiin).

Viimeviikon kalenteriaukeamalla on merkintää, jos toistakin. On yliviivauksiakin kolmessa kohtaa.

Tiistain kaffilatyövuoro peruuntui, koska koko kaffila purettiin.

Keskiviikon ja lauantain Krellin ja minun ja Maunon palvelutalopalvelut (kahvi+laulu+puhe-tilaisuus ja lauantain virsipiiri) oli pakko perua kuumetautiepidemian vuoksi.

Peli jatkuu joskus tässä keväänmittaan myöhemmin, kun on tervehdytty.

Torstaina menimme Magnuksen kaa Nikolainkaupunkiin lähetyspuoti Soppeen myymään kaikkia ihania käsitöitä, mitä ahkerat kädet ympäri rovastikuntaamme ovat valmistaneet lähetyksen hyväksi.

Minä ostin aivan ihastuttavan "käspaikan" siihen Magnuksen tekemään pyyheliinatelineeseen.

Tässä nimenomaisessa telineessä ei tosin pidetä pyyheliinoja, kuten ennenkin olen kertonut, vaan  palosammutinpeitettä.

Palosammutinpeitehän on tulipunaisen (ymmärrettävistä syistä) ja sekös otti kovasti meikäläisen poikkitaiteelliseen silmään. Sammutuspeite on ehdottoman tärkeä ja sellaisen kannattaisi kaikkien laittaa lietensä läheisuuteen.

Koska punainen väri sai silmäni karsastamaan, pyysin siksi aikanaan Magnusta koppuloimaan telineen, johonka voi ripustaa VAALEAN rimpsuliinan päälle ja joka liina minulla nyt sitten on.

Kun olimme panneet Sopin ovet säppiin (klo 17.00) lähdimme ajelemaan Ilmajokea kohti.

Siellä oli seurakuntatalolla tilaisuus, jonka nimi oli Hussoopojan (ja flikan) paluu. Meitä oli kutsuttu sinne. (Kaikkihan te varmaan tiedätte, että hussoopoika=tuhlaajapoika?)

Minä ja Magnus istuimme haastateltavina haastattelijan kanssa seuraväen edessä sohvalla.

Kauhukseni huomasin, että minä en kuule haastattelijan kysymyksiä. Tai kuulin äänekästäkin ÄÄNTÄ, mutta en saanut mitään selvää.

Nieleskellen jouduin kysymään, että mitä sinä kysyit? Lienee turha, edes mainita, että en saanut selvää kunnolla toistamisenkaan jälkeen. 

Vastaukseni olivat lyhyitä ja töksähteleviä (vaikeaahan se olisikin ollut pitkästi ja lipevästi vastailla, kun ei tiedä mitä kysyttiin).

Jossain vaiheessa teki mieleni valuttaa itseni alas sohvalta ja tipahtaa jalkojen alla olevaan ammottavaan lattialuukkuun. Jostain syystä en kuitenkaan valunut (rautakanki ei helposti valu) ja luukkukin pysyi ummessa, jos sitä olikaan.

Sain kumminkin lausua muutaman runon haastattelun päätteeksi ja se hiukan valoi linimenttiä surkean itsetunnon mätään haavaumaan.

Vasta kotimatkalla kuulokojeeni alkoivat monotoonisella äänellä toistaa: PARISTO HEIKKO, PARISTO HEIKKO, PARISTO HEIKKO... vuorotellen vasemmassa ja oikeassa korvassa.

Se tieto kyllä kuului kiitettävällä volyymilla ja se myös selvitti, miksi en kuullut haastattelukysymyksiä kunnolla, jos ollenkaan.

Tämä tapahtui siis viime torstaina. Nyt vasta alan olla sinut ja sujut asian kanssa.

Ei auta muu kuin tyytyä kohtaloon. Vanhan 1/2-kuuron muorin kohtaloon. Sic.

Perjantaina olin seurakuntatalolla oikein eväiden kanssa. (Eväät: 2 ja 1/2 kauraleipää juustonsipareet päällä).

Ohjausryhmän kokous alkoi klo 16 ja raamattupiiri klo 7. Siinä välissä lounehdin evääni.

Ihan pakko oli lounehtia, sillä loppuillasta  minua ei olisi katsellut, eikä kuuntelisi erkkikään. Minuun sopii sanonta HYVÄ RUOKA, HYVÄ MIELI täydellisesti. 

Joskus voi käydä niin (yleensä ei käy, koska Magnuskin aina muistuttaa ja kysyy, jotta onko evähät ny varmahan joukos?), että jostain syystä asiat venyvät ja minulla ei ole ollut mahdollisuutta eväiden tekemiseen. Silloinkaan ei ole hätäpäivää, eikä kuura-aamua! Minulla nimittäin on aina Siripiri-pötkylä käsväskyssä.

Siripiri on hedelmäsokeria ja sitä saa kaikista elintarvikekaupoista. Eikä maksakaan kuin alle euron pötkäle.

Sain aikoinaan vinkin eräältä lukijaltani. Häneltä olen saanut toisenkin hyvän vinkin. Siitä kerron seuraavassa mhvv:ssä.

Eilisissä seuroissa Nikolainkaupungissa  minulla oli (tai siis sillä ryhmällä, johon kuulun) kahvitusvuoro. Kahvitusvuorot ovat hauskoja, jos kohta seurapenkillä istuminenkin on hauskaa.

Mikäs oli tarjoillessa ja kahvia kaadellessa, kun Asko (nimeä ei muut.) toi syntymäpäiviltänsä yli jääneen  suussasulavan kermatäytekakun. 

Meillä on kahviryhmän kanssa tapana ryystää sumpit ennen, kun muut tulevat juomaan ja niin teimme nytkin.

Vohlaisimme aikamoiset vonkaleet kakkua lautasillemme ja söimme ihastuksen ja hiljaisuuden vallitessa.

-Kuinkahan on sellaisiakin, jotka eivät pidä täytekakusta, me ihmettelimme suupielet kermassa.

-Niin ja sellaisia, jotka sanovat, että täytekakku ei saa olla liian makea, ihmettelimme me vieläkin enemmän.

-Täytekakun pitää olla mahdottoman makea ja siinä pitää olla valtavasti kermavaahtoa, sanoimme me , kun vihdoin maltoimme käyttää suutamme muuhunkin kuin kakun nauttimiseen..

T: Kaisa Sötkakkel-Gräddfil

--------------------------------------------------------

Jesaja 55:1-3

Kuulkaa kaikki janoiset!

Tulkaa veden ääreen!

Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,

ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,

ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!

Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä,

mikä ei ole leipää,

vaihdatte työstä saamanne palkan siihen,

mikä ei tee kylläiseksi?

Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,

te saatte nauttia parhaista herkuista.

Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni,

niin saatte elää!

Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne

ja lupaan olla liitossani uskollinen,

niin kuin olin uskollinen Daavidille.