Yläkuvassa vihdanvääntöä. Magnus ja Joonathan. 

Kuten kuvassa vihdanteossa, niin kesällä muutenkin, oli pakko istua koko ajan varjossa. Oli niin kuuma. 

Viimekesä oli, mitä kuumuuteen tulee, sellainen kuin lapsuuteni kesät kaikki. 

Lapsuuteni kesinä villatakit ja sen semmoiset vaatteet, sai vappuna paiskata komeroon. Uikkareissa hypittiin syksyyn asti , eli siihen saakka kun koulut alkoivat. Syyskuun ensimmäisenä päivänä.

No, olihan tämä kesä siitä erikoinen ja erilainen, että uikkareissaaan ei pystynyt olemaan. Ainakaan ulkona. Olisi kärventynyt pystyyn.

Kiva oli kesä kumminkin. Varsinkin, kun aikoinamme, tänne muutettuamme, ymmärsimme asennuttaa ilmalämpöpumpun porstuan seinustalle. Ilmalämpöpumpun keksijä ansaitsisi Noopelin palkinnon minun mielestäni. Pumpun avulla saa huoneisiin pumpattua tilanteen ja vuodenajan mukaan joka lämpöistä löyhähdystä, tai viileää viuhahdusta. Ihanaa!

Vihdoista sen verran, että harmi, kun niitä ei enää voi tehdä. 

Harmi, kun ei tullut tehtyä varastoon vihtoja, silloin kun vielä voi. Jotkuthan pakastaakin vihtoja. En tiedä, onko mahdollista, mutta niin olen kuullut. Kuivata niitä ainakin voi. Sen olen kuullut aika luotettavalta taholta. 

Tykkään valtavasti vihtomisesta. Enkä mistään pikkuvihtomisesta, vaan sellaisesta, että mäiske kuuluu satojen metrien päähän. Magnus sanookin, että hän ei ole ikinä nähnyt "nuan kauhiaa mänttääjää" kuin minä. 

Sitten alempaan kuvaan. Se on otettu kotikultamme ilmanvaihtotronkkelin sisältä.  Keskiamarissamme on alkanut haista seinäntilkkeeltä Kostealta seinäntilkkeeltä.  Kiinnostaa kovasti saada tietoon miksi ja siksi tuo oudohko kuvakulma.

Kuvia on monta ja ne ovat syvemmältäkin talon uumenista, mutta ei niistä sen kummemmin näy.  Pitää vissiinkin aukaista jolloinkin koko kammarin lattia. Se onkin jo somasti aika notkolla. Ehkäpä hajukin talttuu, kun lattiaa nostetaan. Mene ja tiedä.

Tänään alkoi Vaasa Opiston piirustus&taide&maalausharrastuskurssi. Sama, jossa olen jo muutamana vuotena käynyt. 

Osallistujia oli ilahduttavan monta. Olen ollut muina vuosina eräänlaisena "kurssitilkkeenä" (kylläpäs nyt on tilkkeitä tässä postauksessa), mutta tänä vuonna olen ihan tavallinen piirustus&taide&maalaus kurssilainen. Molemmat ovat mukavia pestejä. Sekä tilke-, että tavallinen.

Sain tällä ensimmäisellä kerralla väritettyä alkamaani kuvaa partiolaisista. Sellainen on minulta tilattu. Ans kattoo, kelpaako?

Piirtämässäni kuvassa humisee honkia, suomenlippu liehuu, retkipatjarullia ja telttoja näkyy ylt´ympäri ja tyttö- ja poikapartiolainen seisovat iloisina ja "aina valmiina" kuvan etuosassa. 

Jos kuva ei kelpaa, laitan sen tänne näkösälle, jos se kelpaa, niin en voi sitä koskaan julkaista, koska se ei ole enää omani.

Viikonlopun vietimme Magnuksen kanssa herroiksi Suomen Ryttylässä. 

Kansanlähetyksen vastuunkantajien retriitissä. Meidät noukittiin Tervajoelta pikkubussin (tai sen tapaisen) kyytiin. 

Täytyy hengästyneenä  sanoa, että siinä ei kauaa aikaa tuhraantunut (kuten ei entisen miehen kellokaan kauaa tuntia huidellut), kun olimme perillä. Ei, vaikka kävimme Ikeassakin noutamassa jollekulle hyllyn. 

Kävin muuten ensimmäistä kertaa Ikeassa. Käyntiin sisältyi vain minimunkkien syöminen ja tulikuuman kahvin juominen kymmenisen metrin etäisyydellä valtavasta pyöröovesta.

Tuli siis mentäväksi toisenkin kerran Ikeaan. 

Ei edelleenkään mitään huonekaluja, eikä muutakaan tilpehööriä ostamaan, vaan lihapullien takia. Niitä ei nyt kertakaikkiaan ehditty syömään. Olen kuullut kerrottavan, että Ikean lihapullat ovat niin hyviä, että se, joka ei niitä koskaan elämänsä varrella pääse maistamaan, kuolee aikalailla paljosta vailla.

 Lauantaina Ryttylässä oli myös KL:n liittokokous, jossa Magnuksen kanssa myös tiiviisti istuimme heiluttaen JAA:ta, tai EI:tä ja täytellen äänestysläpyköitä tilanteiden niin vaatiessa.

Kokouksen ja ohjelmaosioiden välissä ja ruokapöydässä istuissa (siis aika tiuhaan) moni tuli luokseni muistellen haikeana KOLUMNEJANI (yskii vaatimattomana), joita Uusi-Tie-lehteen ennen kirjoittelin. 

Moinen muistelu lämmitti kovasti vanhaa sydänalaani. Kerroin kaikille, että kirjoitan MHVV:tä (mielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon) blogisivullani ja kehotin lukemaan niitä enimpään tuskaan ja ikävään. 

Viimeviikon kalenteriaukeamalla ei taaskaan paljonkaan merkintöjä ole. 

Maanantain kohdalla lukee: mustikkamaito. Se ei tarkoita sitä, että olisin ollut mustikassa, vaan sitä, että söin mustikkamaitoa. Kirjoitin sen oikein ylös, että muistan varmasti kirjoittaa siitä. 

Kolme kukkurapää lautasellista mustikoita, runsaan maidon ja sokerin kera, ahdoin kitusiini. Edellisestä kitus-kerrasta voi olla jo kolmekymmentä vuotta, ellei enemmänkin. 

Mustikat eivät kuitenkaan valitettavasti enää maistu IHAN samalta kuin vanhaan hyvään aikaan, (elikkä siihen uikkariaikaan). En tahdo urputtaa, mutta...mustikat ovat jotenkin mauttomampia kuin ennen. Joku tiesi sen johtuvan metsien keinolannoituksista, ojituksista ja sen kaltaisista toimenpiteistä. En osaa tähän sanoa uuta, enkä aata muuta kuin sen, että ei ole maku niin kuin ennen. 

Keskiviikon kohdalla kalenterissani lukee Yrittäjän päivä. Se lukee siinä valmiiksi painettunakin. Silti olen sen myös kuulakärkikynällä muistiin örminyt. 

Kaikkihan te muistatte, että minulla on KAISAN KORTIT-"firma"? Olen siis yrittäjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Yritän kovasti piirtää myytäväksi kortteja. 

Olen vaan valitettavasti 50 vuotta liian myöhään yrittämässä. 

Ah, kunpa olisin 1/2 vuosisataa sitten ymmärtänyt ottaa puuväriloodan esille ja piirtää kortteja! Tuohon aikaan kaikki lähettelivät kortteja kaikkialle. Minä, jos joku sen tiedän, koska olin postikonttuurissa töissä. 

Eräänkin kerran pystytettiin oikein hieno, postinkeltainen ja väliaikainen telttapostikonttori urheilukentän reunalle. 

Vaasassa oli lasten ja nuorten lentopalloturnaus. Turnaus järjestetään joka vuosi ja siihen osallistuu sadoittain lapsia ja nuoria ympäri Suomea. Kaikki lähettivät kortin kotiinsa. Niihin lyötiin käsileimalla upea erikoisleima. Muistan ikuisesti erään pikkupojan kortin. Siinä luki tikkukirjaimilla:

TÄÄLLÄ ON KIVAA!

OLEMME HÄVINNEET JOKA PELIN.

T: Kaisa Posttältkort-Puksander

----------------------------------------------------

Jesaja 40:28-31

Etkö ole jo oppinut, etkö ole kuullut,

että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja?

Ei hän väsy, ei uuvu,

tutkimaton on hänen viisautensa.

Hän virvoittaa väsyneen

ja antaa heikolle voimaa.

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, 

nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,

mutta kaikki, jotka Herraa odottavat,

saavat uuden voiman,

he kohoavat siivilleen kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä uuvu,

he vaeltavat, eivätkä väsy.