maanantai 29. huhtikuuta 2019


En mitenkään erikseen mainosta Vaasaa, vanhaa syntymäkaupunkiani, vaan laitoin nämä piirtämäni Vaasa-korttikuvat esille niissä olevien lintujen takia. Aloitan nimittäin tämän maanantain mhvv:n lintuteemalla. Kevät on lintuteeman aikaa.
Tänään klo 7.00 hörppiessäni aamukahvia ja syödessäni niukkaa aamupalaleipääni huomasin, että mustarastas on saapunut pihapiiriimme. Mustarastas on sykähdyttävä lintu. Ei vähiten lauluäänensä vuoksi, vaan myös ulkoisen habituksensa. 
Onko olemassa toista lintua, joka on NIIN musta ja jolla on NIIN keltainen nokka kuin mustarastaalla ? Vastaus: Ei!
Juuri tuon fosforinkeltaisena sykkivä nokka pisti silmääni ja nosti lerpahtaneet luomeni ja suupieleni ylös. Hymyntapaiseen.
Voi sitä touhukkuutta ja intoa, millä lintu paiski kohmeisia lehtiä ilmaan etsiessään kohmeisia toukkia ja matoja. Siinä hymyillen touhua katsellessani mieleeni juohtui myös muita lintuja, jotka minua eritoten viehättävät ja saavat hymyn karehtimaan ryppyisille poskilleni.
Sellaisia lintuja on paljon, mutta yhtenä erityisenä esimerkkinä mainitsen linnun (nimeä en muista), jolla on vaaleansiniset jalat. Ihanat vaaleansiniset räpyläjalat!  
Kosiopuuhissa kyseiset linnut läpsyttelevät toistensa edessä viehkeästi suloisenvärisiä lättysiään. 
Sitä menoa katsellessaan pakostakin huolet ja murheet unehtuvat (ainakin hetkeksi). Televisiosta sain läpsyttelyä kerran ihastella.

Yläkuvassa on kuvattuna lokki. Niitä meidän talomme ympärillä levittäytyvällä pellolla on miljoona.
Merelle viereiseltä pellolta on matkaa nelisenkymmentä kilometriä (ja joellekin muutama kilometri). Tämä ei tunnu lokkeja häiritsevän. Joku sanoisi (väärin kylläkin), että "evoluutsiooni" on niitä muokannut elämään peltojen pientareilla enemmän kuin merten kuohujen päällä.
 Vuosivuodelta näitä itseään peltolokeiksi luulevia merilokkeja tuntuu olevan enemmän ja enemmän
Toissapäivänä, kun istuskelin kaikessa rauhassa pihapenkkimme päällä,  kaarteli yläpuolella taivaalla niin sankka lokkiparvi, että aurinkokin lähti pimentyä. Voi hyvät hyssykät! Liihotelkaa nyt kuulkaa vähän kauemmaksi siitä...
Kesken synkähköjen ajatuksieni parvesta kuului ääni: HAHAHAHAHA!!! Naurulokki? 
Oliko se eksynyt tavallisten lokkien sekaan, vai mikä, mutta muiden en kuullut siinä isossa parvessa nauravan. Muunlaista kirkunaa ja rääkkymistä kyllä kuului. Piisalle asti.
No, joka tapauksessa tuo nauru sai ajatukseni tasaantumaan. Kyllähän lokkikin kiva ja komea lintu on (jos nyt vaan ymmärtävät lennellä pellon yläpuolella. 
Muistan aina rakkaan veljeni ja sen, miten hänelle kävi, kun sankka lokkiparven lentää lekutteli päänsä yläpuolella.
Veljeni oli istuskellut vapputorilla ja nautiskellut kaikessa rauhassa kevään ensimmäistä jäätelötötteröä. Kesken kaiken oli lokki liidellyt yläpuolellansa ja truikannut sellaiset truikkaukset veljeni päälle, että vähemmästäkin hymyt hyytyvät ja vappumieli lässähtää. 
Osansa sai valkolakki, naama, tötterö, paidan- ja takinrintamus, housut ja kengät. Lokki on iso lintu ja sen mukaiset ovat truikkauksetkin. Veikkaan, että litrasta ei olla kovinkaan kaukana.

Keskiviikkona minulla oli ilo ja kunnia saada lausua runoja Eläkeliiton (Isonkyrön osaston) kevätjuhlassa. 
Hieno oli juhla ja tunsin itsenikin hienoksi ja juhlalliseksi. Mikä oli tuntiessa, kun ylläni oli ihka uusi sotisopa. Muutamaa päivää aiemmin Nikolainkaupungista varta vasten hankittu ja syntymäpäivälahjakortilla reteesti ostettu.
Nikolainkaupungissa on erittäin viehättävä pieni naistenvaateliike. Jo sisään astuessa huomaa, että ihan oma tunnelmansa huokuu sen seinistä ja vaatehyllyistä ja rekeistä. Palvelu on erinomaisen ystävällistä ja iloista.
Asiakkaatkin ovat mukavia ja sanovat sanasensa toisten asiakkaiden kulloisestakin vaatteesta, kun peilin edessä kukin itseään kääntelee ynnä vääntelee. Niin minäkin kehuin, kun jollakin oli mielestäni pruuvattavana joku nätti kolttu.
Minulle loihe  muuan asiakas ystävällisesti lausumaan, että minun takapuoleni on paljon pienempi kuin hänen! Sinulla juuri kyseisestä syystä johtuen mekot ja tunikat laskeutuvat paljon paremmin! Minä yskäisin ja rykäisin sanoen asian olevan tismalleen niin. Ja onhan se.
Kotona näytin Magnukselle tästä supermyymälästä ostamiani farkkulegginssejä. 
-Nua ei sulle maharu! sanoi Magnus. (Totta on, että legginssit ensisilmäyksellä näyttivät vauvan potkuhousuilta)
-Kuule, kyllä mahtuu ja jää vielä tilaakin! Nämä ovat YHDENKOONLEGGINSSIT!(Olin nähnyt mainoksen, jossa monen kokoiset (myös minun kaliiperia olevat)  daamit steppaavat yllänsä nuo mittaamattomasti venyvät ihmepöksyt.
Menin ja kiskoin ihan vaan Magnukselle malliksi housut kinttuihini.
-Ulttuuko ne ylähä saakka? kyseli Magnus epäuskoisena.
-Vaikka kaulaan saakka, jos on pakko ja sellannen lookki tulee muotiin, vastasin kuuluvalla äänellä.
-Mfpf, Magnus sai sanotuksi (ja parempi olikin, että ei muuta saanutkaan).

Runonlausuminen meni siis juhlavalla fiiliksellä, vaikka jännitti mahdottomasti. Onneksi muistin varata vesikupin vierelle. Pysyi kieli irti kitalaesta.

Lauantaina olimme Östermyrassa syntymäpäiväjuhlilla. Jouko täytti vuosia. Laulaa kiekaisimme Magnuksen kanssa hänelle onnittelulaulun. 
Takeltelin laulun sanoissa, vaikka olemme sitä vuosien mittaan satoja kertoja sankareille ja sankarittareille kajauttaneet. Se ei sinänsä ollut mikään kumma. 
Juhlille tullessamme koko matkan aikana autossamme ei pelannut ilmastointi. Lämpötila oli, vähääkään liioittelematta noin  +50 astetta.
Lämpötilan ollessa matkan  aikana +50 astetta, ei meikäläinen matkan jälkeen ole viehkoimmillaan. Eikä myöskään penaalin terävin kynä, mitä ajatuksiin, muistiin ja muuhun toimintaan tulee.
Hyvin laulu kumminkin meni (kiitos Magnuksen). Sankari näytti tyytyväiseltä asiaankuuluvan otetulta. :D
Taas pitää hiukan kertoa pukeutumisesta. Kuten kaikki lukijakuntani naiset tietävät, niin sitä aina miettii, mitä panee juhliin päällensä. Aina sitä myös toteaa, että  ei ole mitään, mitä pukisi päällensä.
Niin minäkin tein. 
Yht`äkkiä mieleeni muistui, että minullahan on muutamia vuosia sitten Ällökseltä (nimi muut.) tilatut liehupulttuiset kesähousut. Ne olivat vaatekaapin laatikossa sen perimmäisessä nurkassa.
Olin tietämättäni ollut aikaani edellä, kun olin ne Ällöksen Outletista tilannut. Tänä keväänähän on kuulemma liehupunttihousut kuuminta hottia muotirintamalla. Seuraan aina puolella silmällä trendejä, missä mennään. On hyvä, että vanha ihminen ei kovin erotu massasta. Esimerkiksi niin, että hänellä on pillihousut, kun pitäisi olla liehuhousut.
Muistin ihan oikein että olin toisen pultun jo valmiiksi nuppineuloin lyhentänyt ja merkannut sopivan pituuden. Olin jättänyt lyhentämiset kesken, koska silloin ei ollut trendikästä, että pultut flusajaa.
Niinpä minä muitta mutkitta, mitään sen kummemmin ajattelematta, pätkäisin kynsisaksilla toisesta  pultusta palan pois. Levautin sen suoraksi aikomuksena lyhentää myös toinen puntti samanpituiseksi, eli somasti peittämään paksuja nilkkojani ja...
…..kyllä äljähti leuka rinnuksille, kun huomasin, mitä olin mennyt tekemään.
Olin pätkäissyt pultun poikki nuppineulojen päältä. Siis tismalleen tuplasti, mitä piti.
Hohhoijjaa! Alaleukani alkoi uhkaavasti väpättää, eikä kuumat kyyneleetkään olleet kaukana. Muistin ne kouluaikaiset kauheat käsityöteelmykset (opettajan mielestä viitosen arvoiset) ja surun siitä, kun huomasin, että kuulun kruppuräätärien harvaan, mutta surkeaan joukkoon.
Aikani asiaa ja tapahtunutta kauhisteltuani totesin, että tehtyä ei tekemättömäksi. Niinpä pätkäisin toisenkin pultun kutakuinkin yhtä lyhykäiseksi. Pallistin puntit ja silitin suoraksi.
Magnus yritti lohduttaa ja säästää työtäni (oli jo kiire lähteäkin) sanoen, jotta nyhhän on muatia, ku pultuusta retajaa lankoja. Myönsin, että niin on, mutta valistin häntä kertomalla, että vain ja ainoastaan farkuista ja sensellaisista vaatteista saa langat roikkua, eikä tarvitse kääntää.
Minun liehupulttuhousuni eivät kuuluneet sensellaisiin. Ne ovat juhlakangasta ja juhlahousut. Niistä ei missään tapauksessa saa roikkua lankoja eikä mitään muutakaan.
Eikä roikkunut. Tulevaisuudesta en tiedä. Onneksi ainakin yhdet juhlat onnistuivat näillä MELKEIN muotihousuilla.
Kaikenmoista muutakin tapahtui viikon varrella, mutta niistä ei parane kertoa, koska joku voi lukiessaan nukahtaa ja lyödä päänsä pöydän kanteen (minulle on niin joskus käynyt, joten tiedän, mistä puhun).
T: Kaisa von Liehupunt-Tumpelkruppare
-----------------------------------------------

Psalmi 11:7-8
Herran sanat ovat todet ja puhtaat,
kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea,
joka hohtavan juoksee sulattimesta.
Sinä, Herra, suojelet meitä,
sinä varjelet meitä joka hetki
tämän pahan ajan keskellä.

1 kommentti:

Rautalintu kirjoitti...

Se sinijalakaanen hupaasa tanssija on varmahanki sinijalakasuula. :D On