Alakuvassa luikertelee pisin tähän saakka näkemäni kasiainen. Pituutta kaunottarella oli noin viisikymmentä senttiä. Ja enemmänkin, koska osa krupista oli supussa luikertelun takia.
Kuva on ollut näkösällä jo monia kertoja ja tulee vielä monia kertoja olemaan. Ainakin siihen saakka, jahka pitemmästä luikerosta saadaan kuvia.

Ihanaa pääsiäisen aikaa par´aikaa vietetään.
Ilmat ovat olleet kuin morsiamia. Eipä silti, ei olisi haitannut, vaikka ne olisivat toisenlaisiakin olleet. Esimerkiksi kuin anoppeja.
Olen aina ollut sellainen, että minua eivät ilmat ole masentaneet, enkä niistä tuskailuja tuntenut. Haukkunut nyt ollenkaan.
Postivirkailijana vuosikaudet toimiessani opin suhtautumaan ilmaan kuin ilmaan oikein.
Nimittäin, kun sata kertaa päivässä asiakkailta kuulet, että ONPA TÖRKEE ILMA, KYLLÄ ON SIKAKYLMÄ/LÄMMIN, AINA SATAA, AINA TUULEE...jne, niin pakostakin alkaa puolustuskannalle ilmoja puoltamaan. Tämän olen useasti sanonut ja kirjoittanut.
Jaa, mutta muistuupa mieleeni, että ammoisina aikoina, kun olin nuori ja lähdin rientoihin, mihinkä kulloinkin, tanssilavoille, elokuviin, teatteriin tai muuhun sellaiseen, niin kovasti otti pattiin, kun tuuli. Letti meni sekaisin! Hermostutti todella kovaa. No, mitä kun kovalla vaivalla olit tupeerannu itsellesi hienon pallokampauksen ja nurkan takaa viuhuva  tuulenpuuska lässäyttää pallon pitkin päänahkaa ja siitä vielä niskavilloja myöden pystyyn harottamaan.
Harotusta ei saanut enää kuosiin millään ilveellä. Käyttämäni hiuslakka oli koostumukseltaan semmoista, että mihinkä tuuli sen pemahutti, siinä se sojotti.
Hiuslakalla ei ollut nimeä. Tein sitä nimittäin itse. Kahvikuppiin lämpöistä vettä ja monta lusikallista sokeria sekaan. Kyllä pysyi kutrit kasassa! Kivikovat kutrit! Kopina kuului, kun sormella knopotti. Olin sananmukaisesti makea mimmi.

Kaksi kuvaa, jotka ovat alussa, ovat siis vanhoja ja moneen kertaan varmaan täälläkin selostettuja.
Olen kuitenkin saanut selostuksien jälkeen muutaman uuden lukijan, joten kerron, että yläkuvassa on jonkun menneen pääsiäisen koristelut keskimammarissamme.
Tänä vuonna ei kuvan tekonarsisseja ole esillä tarvinnut pitää, koska minulla on ollut kaksi purkillista aitoja. Sain ne runonlausunta lahjaksi.
Ensimmäistä kertaa elämässämme, minulla on ollut myös kauniisti kukoistavia omenankukkia pääsiäistä juhlistamassa ja silmää ja mieltä ilahuttamassa.
Ei pidä myöskään unohtaa kahden ihastuttavan pikkutrullin ojentamia virpomisoksia, jotka kristallivaasissa (!) ikkunallamme näpöttävät. Oksissa hehkuvat komeat värikkäät höyhenet pienen, pienten pajunkissujen lomaan taitavasti kiinnitettynä.
Ojensin pikkutrulleille suklaamunat, pätkikset ja pääsiäiskortit.
Meille jäi runsaasti suklaamunia syötäväksi. Suklaamunien sisällä on aina yllätys.
Niinpä minulla on nyt kolme Koiramäen kaulariipusta, kaksi Koiramäen rannerengasta ja yksi Koiramäen avainriipus.
Joskus aion räväyttää ja ripustan kaikki Koiramäet päälleni. Jahka tulee sopivaa menoa. Teatteriin, seuroihin, tai sen semmoiseen.

Pääsiäisen aikana olemme käyneet kirkossa, opetustunnilla ja seuroissa.
Myöskin uusi/vanha kaasugrillikin pistettiin joku ilta taaksepäin lämpiämään.
Wilhelmiä ja pekonia klitterivuoassa pouhotimme ja hyvää oli. Senhän nyt saattoi arvatakin. Pekoni ja Wilhelmi eivät petä koskaan.

Pääsiäisen aikana olen myös taas haravoinut.  Suureksi ihmetyksekseni ja hämmästyksekseni. Marjapuskienkin alustat alkavat olla puts plank.
Siinä niitä hiljaksensa haravoidessani huomasin taas, että joka paikkaan pökkää sankkaa, sinisenmustaa ja terhakkaa nokkospehkoa.
Nokkosmättäiden määrällä ei ole mitään määrää, eikä rääpyä. TÄSSÄ vaiheessa intoni (jos sitä yleensä on) aina lopahtaa.
Sinisenmustille nokkosmätäspehkoille ei kukaan kuolevainen voi yhtään mitään. Ne kasvavat kohisten ja silmissä  ja ne valtaavat kaiken eteensä tulevan maan. Marjapuskien siimeksessä ne odottavat ja kyttäävät, eivätkä ne eväänsä räpäytä, vaikka yrittää katkoa pistolapiolla niiden juuria.
Meidän nokkoset kasvavat yli kaksimetrisiksi. Viimevuonna katselin pää kenossa puolimetriä minua pitempää nokkosta, joka rehotti punaisen viinimarjapensaan keskellä. Se pisti minua moneen kertaan, kun en ymmärtänyt, enkä muistanut varoa nokkosia pääni yläpuolella. Sääriä muistin suojella (vaihtelevalla menestyksellä).
Mutta, vaikka nokkoset kuinka valtaavat alaa ja rehottavat maassa ja puoliväliä taivasta, niin myrkkyä en käytä. Se on selvää se. Haluan olla luomupuutarhuri.
Ostin lauantaina kaksi pussillista persiljan- ja krassin siemeniä ja yhden pussillisen ruiskaunokin siemeniä. Vielä aion ostaa salaatin siemeniä. Toivorikkaasti niitä aion taas isoihin kukkapurkkeihin istuttaa. Koskaan en ole oikein istutuksissani onnistunut ja jos olenkin, niin etanat ja muut koppakotelot ovat jyystäneet puolet tuloksista. Saa sii, kuinka tänä vuonna ämmän käy?

Viimeviikolla olimme Magnuksen kanssa neuvolassa. Ikinä en totu siihen, että täällä päin paapat ja mummutkin menevät neuvolaan.
Kovasti se herättää aina perhekuntalaisissammekin hilpeyttä, kun asiasta heille mainitsemme.
Korvissani on sihissyt viimekuukaudet niin voimallisesti, että päättelin, että verenpaineeni on noussut. Koska mitään mittauksia ei ole tehty vuosikausiin (3:een vuoteen) meille kumpaisellekaan, tilasimme kaksoisajan.
Matkalla neuvolaan neuvoin Magnusta olemaan ottamatta mitään kantaa toisen asioihin, paitsi omiinsa, kun vuoro tulee mennä pöydän viereen mitattavaksi ja pistettäväksi. Sopimus pitikin juuri niin kuin olimme linnassa sopineet, minun kohdallani. Maunon ollessa "käsittelyssä" olin hiljaa kuin muumio, vaikka olisi tehnyt mieleni puuttua/oikaista/ tähdentää ja tarkentaa monta asiaa, mitä Magnus vuolaasti hoitajalle kertoi ja jutteli.
Magnuksella mittaustulokset olivat sitten sitä suuruusluokkaa, että hänelle annettiin mittauskone kotiin.
Tuli minun vuoroni. Vastasin yksitavuisesti kysymyksiin ja epäilin riidanhaluisesti, että kone (verenpainemittauslaite) on ohjelmoitu niin, että se kiristyy sen tiukemmalle, mitä töykeämpi asiakas. (No, vitsi, vitsi).
Sanoin hoitajalle silmänmunat päästä ulos pullahtamaisillaan, että epäilen, että verenpainemittaustulokseksi tulee 300/200!!! Sen verran kipeetä nyt ottaa.
Puristussiteen rusikoimasta kädestä valui pöydälle kylmää hikeä takoi vuoroin vasemman rintalastan päällä, välillä oikean.
Magnuskin sanoi mielipiteitään, sopimuksestamme viis veisaten. En muista enää, mitä, koska mittaussessio oli niin mieltä kääntävä.
-No, ei kone aivan niin korkeita lukemia, ikävä kyllä, näytä, totesi hoitaja ja olin kuulevinani sanomisen päälle pienen huokauksentapaisen äännähdyksen (en kyllä ole ihan varma, koska korvissa sihisi niin mahdottomasti).
Minun mittalukemani olivat olosuhteisiin nähden siedettävät, eikä minulle annettu konetta mukaan, eikä kehotettu Magnuksen saamallakaan koneella mitään mittailemaan.
Hoitajatar epäili, että minulla on jumi. Niskajumi. Se aiheuttaa sihinää päässä.
Hoitajatar osui oikeaan. Minulla on kaikki, vyötäröstä päälakeen, kuin yhdestä puusta veistetty.
Ei ollut juolahtanut pieneen mieleenkään, että niskoistahan voi johtua monen moista. Sihinää ja suhinaa.
Oli kuitenkin hyvä, että me sinne neuvolaan menimme. Saadaan Magnuksen verenpaineet aisoihin.
T: Kaisa Träkrop-Sihiskog
-------------------------------------------------------

Psalmi 20:1-8

Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herra vastatkoon sinulle hädän päivänä,
suojatkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.
Lähettäköön Herra sinulle avun pyhäköstä,
vahvan tuen Siionista!
Hän muistakoon kaikki sinun ruokauhrisi,
ottakoon vastaan lihavat polttouhrisi!
(sela)
Täyttäköön hän hartaat toiveesi
ja antakoot toimillesi menestyksen!
Me saamme iloita sinun voitostasi
ja nostaa lippumme Jumalan kunniaksi.
Herra täyttäköön kaikki sinun pyyntösi!
Nyt minä tiedän,
että Herra auttaa voideltuaan,
vastaa hänelle pyhästä taivaastaan,
pelastaa hänet oikean kätensä voimalla.
Toiset kerskuvat sotavaunuistaan,
toiset hevosistaan,
mutta me kutsumme avuksi, Herran,
Jumalamme nimeä.