Männäviikon kalenteriaukeamalla ei ole kuin kolme merkintää ja niistäkin kahden päälle vedetty henkselit.
Ensimmäiset raksilat oli vedetty keskiviikon kohdalle, jossa luki: Veeti haetaan.
Veetihän (kts. yläkuva) vietiin omaan kotikoppaansa jo viime sunnuntaina. Ennen kotiin viemistä yritin sitä vähän harjatakin, ettei se näyttäisi ihan metsittyneeltä, eikä hieno vaalea turkki takkuiselta. Tarkastin perätuhdonkin päällisin puolin, että olisi kaikilta osastoilta siisti herra, kun astuisi kotikynnyksen yli.
Päällisin puolin kaikki oli järjestyksessä ja uskon, että myös sisäinenkin puoli päätellen hännän heiluttamisista ja syliin pyrkimisistä.
Tokkopa koira edes osaa näytellä tykkäämisiään. En usko. Veeti tykkää meistä. Varsinkin Magnuksesta (kts. uudestaan yläkuvaa).
Olen kateellisena miettinyt, mistä moinen ylitykkääminen ottaa johtuakseen ja tullut siihen tulokseen, että syy on se, että Magnugsella on sama nimi kuin sen oikeallakin isännällä!
Ensimmäiset raksilat oli vedetty keskiviikon kohdalle, jossa luki: Veeti haetaan.
Veetihän (kts. yläkuva) vietiin omaan kotikoppaansa jo viime sunnuntaina. Ennen kotiin viemistä yritin sitä vähän harjatakin, ettei se näyttäisi ihan metsittyneeltä, eikä hieno vaalea turkki takkuiselta. Tarkastin perätuhdonkin päällisin puolin, että olisi kaikilta osastoilta siisti herra, kun astuisi kotikynnyksen yli.
Päällisin puolin kaikki oli järjestyksessä ja uskon, että myös sisäinenkin puoli päätellen hännän heiluttamisista ja syliin pyrkimisistä.
Tokkopa koira edes osaa näytellä tykkäämisiään. En usko. Veeti tykkää meistä. Varsinkin Magnuksesta (kts. uudestaan yläkuvaa).
Olen kateellisena miettinyt, mistä moinen ylitykkääminen ottaa johtuakseen ja tullut siihen tulokseen, että syy on se, että Magnugsella on sama nimi kuin sen oikeallakin isännällä!
Alakuvassa on, oliko se nyt viime vuonna, vai sitä edellisenä, Vilpolan edustalle syntynyt smurffi-taideteos. Silloin oli runsaasti lunta ja hattutuulia, joten mikäs sen, ettei joka paikkaan syntynyt upeita taideteoksia ilman käsiä ja jalkoja.
On tämä smurffikuva ollut näkösällä ennemminkin, mutta sietää olla taaskin ja varmaan monena vuonna tästä eteenpäinkin. Niin hieno se on. Vilpolan sisällä ei ole lunta nimeksikään, mutta suuaukon edessä sitäkin enämpi.
Toinen henkseli on vedetty kahvitus Vaasan kirkko-merkintään. Se olisi ollut sunnuntaina.
Kahvitus Vaasan kirkko-merkintää ei luultavasti tule kalenteriin enää ikinä. Ei siksi, etteikö kahvitus olisi mieluista, vaan siksi, että useimpiin kahvituksiin en ole päässyt, johtuen siitä, että on tullut päällekkäisyyttä. Kotikonnulle on osunut kahvituksia juuri samaan aikaan, joten en ole päässyt Nikolainkaupungin (so. Vaasa) keikalle lainkaan.
Kahvitus Vaasan kirkko-merkintää ei luultavasti tule kalenteriin enää ikinä. Ei siksi, etteikö kahvitus olisi mieluista, vaan siksi, että useimpiin kahvituksiin en ole päässyt, johtuen siitä, että on tullut päällekkäisyyttä. Kotikonnulle on osunut kahvituksia juuri samaan aikaan, joten en ole päässyt Nikolainkaupungin (so. Vaasa) keikalle lainkaan.
Tässä kohtaa onkin hyvä sauma kehottaa kaikkia, joita asia sykähdyttää, menemään kotikontunsa seurakunnan kahviryhmään. Kahviryhmät ovat kivoja. Kahviryhmät ovat siitäkin syystä kivoja, että ne mahdollistavat lopputrönäykset seurojen päälle. Jos ei kahviryhmää, ei myöskään kahvia, eikä nisua. Kuka sellaista kestää? Ei kukaan. Seurat ilman seurakahveja ovat kuin saavi ilman vettä, tai hevosenkenkä ilman kolmea kenkää ja hevosta (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?)
Keskiviikon kohdalla lukee kalenterissa tikkukirjaimin LÄÄKÄRI klo 9.
Hiukan viimekerralla ehkä jo asiaa raotin. En muista, enkä jaksa tarkistaa.
Se on varmaa, että monessa paikassa ja monelle, olen taudista puhunut. Puhunut siitäkin huolimatta, että aihe on minulle vastenmielinen. Myös kirjoittaminen kyseisestä taudista on vastenmielistä. Se johtuu yksinomaa taudin nimestä eli palleatyrästä!
Onko kaameampaa nimeä kuultukuin palleatyrä? Vastaus on ei, ellei jalkasientä lasketa mukaan. Muutankin palleatyrä-sanan ylävatsan venyyntymäksi (lyhennettynä YVV:ksi). (Jalkasientä minun ei tarvitse toistaiseksi muuttaa, koska sitä ei minulla ole).
Keskiviikkona raahauduin siis paikalliseen terveyskeskukseen lääkärin pakeille, saadakseni tietooni, miten ja koska YVV:n kanssa toimittaisiin?
Vastaanotolla sain monitoorista katsella kyseistä kauheutta. Silmät lasittuneina tuijotin monitooria. Keuhkot, joita varten kuva oli otettu, näyttivät puhtoisilta ja siloisilta, kuten pitikin, mutta niiden välissä oli kauhea ja iso vaalea alue, jota ei pitäisi kenelläkään olla:
YVV!
Kysyin (sitten, kun pystyin puhumaan), että kuinka suuri se on?
Luku oli kauhea. En viitsi sitä esille präntätä, mutta jos jotenkin kokoansa kuvailisi, niin ehkä "kaupan muovikassi" selvittää asiaa parhaiten.
Keskusteltuamme lääkärin kanssa (oli muuten harvinaisen upea nuori ja myötätuntoinen lääkärin alku) tulimme siihen tulokseen, että hoidan "kauppakassiani" syömällä oikeita sapuskoita ja niukasti kerralla. Olen toki jo ilman lääkäriäkin, pitkän ajan kauppakassia sisuksissani kantaneena huomannut, että syömällä desilitran kokoisen annoksen kerralla, ei kohtaus tule päälle.
-Leikkaus on aina leikkaus. Se ei ole vaaraton sekään, sanoi ihana lääkäri lopuksi. -Jos kipu ja huono olo äityy pahemmaksi, niin palaa toki heti asiaan.
Minusta tuntui, että YVV:ni pieneni puolella pelkästään jo tästä lääkärikäynnistä.
Aion toimia niin, että minun ei tarvitsisi enää käydä tämän asian tiimoilta lääkärissä. Lääkäri vakuutti, että YVV ei ole vaarallinen vaiva joskin tylsä, tympeä ja kurja, kun sille päälle sattuu.
Tänään, maanantaina, käväistiin Östermyrassa ja vaihteeksi terveyskeskuksessa. Nyt tutkimuksen kohteena oli hengitystiehyet ja niiden vinkuminen, sekä ylenpalttinen hengästyminen.
Minulla oli paperikaavio mukana, johon olin tunnollisesti merkannut peff-puhallukset aamuin ja illoin. Kauhukseni kuulin, että VÄÄRIN PUHALLETTU! Onneksi asia ei ollut minusta johtuvaa. En ollut saanut kyllin selvää ohjeistusta. Tärkeitä pointteja ei oltu mainaistu ollenkaan. eli
puhallussessioon olisi tarvittu lääkettä. Tiehyeitä avaavaa lääkettä.
No, eipä hätiä mitiä. Puhallan kaksiviikkoa uudestaan. Nyt myös lääkkeellä. Sain kuulla, että ennen Peff-aamupuhalluhönkäystä ei saa ottaa askeltakaan. Ei edes hyysikkään saa mennä ennen puhalluksia. Noh, eiköhän siitä selvitä. Täytyy muuttaa alavooninkiin kahdeksi viikoksi, jos ei muu hyvi.
Tämän päivän puhallusvastaanotolla kaikki sujui nappiin. Ymmärsin yhdellä selityksellä kuinka pitää toimia. Se on aika harvinaista nykyään. Ystävällinen ja selkokielinen hoitajatar oli suuresti vaikuttamassa asioiden ymmärtämiseen ja sujumiseen.
Luulen, että kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin. Pystyin pusertamaan perimmäisenkin keuhkorakkulan ihan lellusti tyhjäksi. Hiukan silmissä sameni, mutta se johtui siitä, että nenä suljettiin puhalluksen ajaksi pyykkipinnalla.
Tänään Veeti-koira kävi yllärivierailulla. Isäntäväkensä toi Espanjan tuliaisia meille hoitamisista.
Sanoimme, että ei olisi tarvinnut. Meistä tuntuu, että ME olemme lahjojen antamisen puolella.
Minä sain kauniin kaulakorun plus niihin kuuluvat korvanapit. (Kaulakoru on nytkin kaulassa). Lisäksi saimme selänrapsutuskepin. KEPPI on ehkä hiukan liioiteltu sana, mutta en nyt tähän hätään keksi muutakaan.
Rapsutuskeppi tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tähän saakka käytössä on ollut spagettikauha ja tietenkin aina juuri silloin kutittaa selkämystä, kun ruuaksi on spaghettia. Eli ei hyvä ollenkaan (eikä muutenkaan).
Lenkkeily on myös jatkunut viimeviikolla tiiviinä. 2,2 kilometriä on vakiintunut lenkin pituudeksi. Kerran kävelin jo muutaman sentin yli kolme kilometriä, mutta siihen en toista kertaa ole yltänyt. Yhtään hauskemmalta ei lenkkeily vielä tunnu, mutta ehkä siihen tulee muutos, kun ostan pikkuisen termospullon ja repun, jonne panna päivän pulla-annos. Tieto siitä, että jonkun kilsan päästä saa sumpit juuaksensa, luulisi edesauttavan fiiliksien nousemisissa.
T: Kaisa Thermobotle-Reppunen
----------------------------------------------------
Sananlaskujen kirja 16:1-3
Ihminen suunnittelee mielessään,
mutta sanat antaa Herra.
Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään,
mutta Herra punnitsee ajatukset.
Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen,
niin suunnitelmasi menestyvät.
Se on varmaa, että monessa paikassa ja monelle, olen taudista puhunut. Puhunut siitäkin huolimatta, että aihe on minulle vastenmielinen. Myös kirjoittaminen kyseisestä taudista on vastenmielistä. Se johtuu yksinomaa taudin nimestä eli palleatyrästä!
Onko kaameampaa nimeä kuultukuin palleatyrä? Vastaus on ei, ellei jalkasientä lasketa mukaan. Muutankin palleatyrä-sanan ylävatsan venyyntymäksi (lyhennettynä YVV:ksi). (Jalkasientä minun ei tarvitse toistaiseksi muuttaa, koska sitä ei minulla ole).
Keskiviikkona raahauduin siis paikalliseen terveyskeskukseen lääkärin pakeille, saadakseni tietooni, miten ja koska YVV:n kanssa toimittaisiin?
Vastaanotolla sain monitoorista katsella kyseistä kauheutta. Silmät lasittuneina tuijotin monitooria. Keuhkot, joita varten kuva oli otettu, näyttivät puhtoisilta ja siloisilta, kuten pitikin, mutta niiden välissä oli kauhea ja iso vaalea alue, jota ei pitäisi kenelläkään olla:
YVV!
Kysyin (sitten, kun pystyin puhumaan), että kuinka suuri se on?
Luku oli kauhea. En viitsi sitä esille präntätä, mutta jos jotenkin kokoansa kuvailisi, niin ehkä "kaupan muovikassi" selvittää asiaa parhaiten.
Keskusteltuamme lääkärin kanssa (oli muuten harvinaisen upea nuori ja myötätuntoinen lääkärin alku) tulimme siihen tulokseen, että hoidan "kauppakassiani" syömällä oikeita sapuskoita ja niukasti kerralla. Olen toki jo ilman lääkäriäkin, pitkän ajan kauppakassia sisuksissani kantaneena huomannut, että syömällä desilitran kokoisen annoksen kerralla, ei kohtaus tule päälle.
-Leikkaus on aina leikkaus. Se ei ole vaaraton sekään, sanoi ihana lääkäri lopuksi. -Jos kipu ja huono olo äityy pahemmaksi, niin palaa toki heti asiaan.
Minusta tuntui, että YVV:ni pieneni puolella pelkästään jo tästä lääkärikäynnistä.
Aion toimia niin, että minun ei tarvitsisi enää käydä tämän asian tiimoilta lääkärissä. Lääkäri vakuutti, että YVV ei ole vaarallinen vaiva joskin tylsä, tympeä ja kurja, kun sille päälle sattuu.
Tänään, maanantaina, käväistiin Östermyrassa ja vaihteeksi terveyskeskuksessa. Nyt tutkimuksen kohteena oli hengitystiehyet ja niiden vinkuminen, sekä ylenpalttinen hengästyminen.
Minulla oli paperikaavio mukana, johon olin tunnollisesti merkannut peff-puhallukset aamuin ja illoin. Kauhukseni kuulin, että VÄÄRIN PUHALLETTU! Onneksi asia ei ollut minusta johtuvaa. En ollut saanut kyllin selvää ohjeistusta. Tärkeitä pointteja ei oltu mainaistu ollenkaan. eli
puhallussessioon olisi tarvittu lääkettä. Tiehyeitä avaavaa lääkettä.
No, eipä hätiä mitiä. Puhallan kaksiviikkoa uudestaan. Nyt myös lääkkeellä. Sain kuulla, että ennen Peff-aamupuhalluhönkäystä ei saa ottaa askeltakaan. Ei edes hyysikkään saa mennä ennen puhalluksia. Noh, eiköhän siitä selvitä. Täytyy muuttaa alavooninkiin kahdeksi viikoksi, jos ei muu hyvi.
Tämän päivän puhallusvastaanotolla kaikki sujui nappiin. Ymmärsin yhdellä selityksellä kuinka pitää toimia. Se on aika harvinaista nykyään. Ystävällinen ja selkokielinen hoitajatar oli suuresti vaikuttamassa asioiden ymmärtämiseen ja sujumiseen.
Luulen, että kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin. Pystyin pusertamaan perimmäisenkin keuhkorakkulan ihan lellusti tyhjäksi. Hiukan silmissä sameni, mutta se johtui siitä, että nenä suljettiin puhalluksen ajaksi pyykkipinnalla.
Tänään Veeti-koira kävi yllärivierailulla. Isäntäväkensä toi Espanjan tuliaisia meille hoitamisista.
Sanoimme, että ei olisi tarvinnut. Meistä tuntuu, että ME olemme lahjojen antamisen puolella.
Minä sain kauniin kaulakorun plus niihin kuuluvat korvanapit. (Kaulakoru on nytkin kaulassa). Lisäksi saimme selänrapsutuskepin. KEPPI on ehkä hiukan liioiteltu sana, mutta en nyt tähän hätään keksi muutakaan.
Rapsutuskeppi tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tähän saakka käytössä on ollut spagettikauha ja tietenkin aina juuri silloin kutittaa selkämystä, kun ruuaksi on spaghettia. Eli ei hyvä ollenkaan (eikä muutenkaan).
Lenkkeily on myös jatkunut viimeviikolla tiiviinä. 2,2 kilometriä on vakiintunut lenkin pituudeksi. Kerran kävelin jo muutaman sentin yli kolme kilometriä, mutta siihen en toista kertaa ole yltänyt. Yhtään hauskemmalta ei lenkkeily vielä tunnu, mutta ehkä siihen tulee muutos, kun ostan pikkuisen termospullon ja repun, jonne panna päivän pulla-annos. Tieto siitä, että jonkun kilsan päästä saa sumpit juuaksensa, luulisi edesauttavan fiiliksien nousemisissa.
T: Kaisa Thermobotle-Reppunen
----------------------------------------------------
Sananlaskujen kirja 16:1-3
Ihminen suunnittelee mielessään,
mutta sanat antaa Herra.
Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään,
mutta Herra punnitsee ajatukset.
Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen,
niin suunnitelmasi menestyvät.
1 kommentti:
Voi ku on pikkuunen Veeti! Suloonen.
Lähetä kommentti