Getsemanesta kaunis kuva.

Otettu siltä samaiselta ja toistaiseksi ainoalta Israelin matkalta, jolla olen saanut olla mukana.

Vieläkin muistan ajatukset kuvanottohetkellä: Getsemane, jaahas, vai niin, että tässä Jeesus rukoili.

Yhy, jaha. Niin, ettäkö tuo taaimmainen puu on kakstuhatta vuotta vanha. Ai jaha!

Eli, huomaat kai rakkahin lukijani, että ajatukset olivat todellaa kasassa. Olin "koonnut ajatukseni" yhteen klönttiin.

Jälkikäteen olemme katselleet kuvia täällä vinttikamarissa ja olenpahan ihmetellyt mielessäni, että kuinka mä voin olla niin poissaolevan tuntunen, mitä ajatuksiin tulee noin tärkeässä paikassa.

Mutta kaitpa se on niin, että

kun vanhana lähtee mualimalle ja asiat ja paikat missä kuljetaan, ovat niin mahtavia ja niillä on tapahtunut valtavia asioita, niin ajattelumassa tekee tenän.

Jos nyt niin onnellisesti käy, että pääsen ko. paikoille uudelleen, niin kyllä mä sitte ajattelen kunnolla ja ajatuksella.

Mietin todenteolla ja hartiavoimin kuka minä olen ja missä minä olen ja miksi.

Meistä otettiin ryhmäkuvakin juuri Getsemanessa ja siinäkin minä olen kuin

puusta pudonnut ja kunnolla säikähtänyt. Lasittunut katse ympärille haroen (jos ymmärrätte mitä tarkoitan).

Sunnuntaina olimme sitten siinä Tuomasmessussa.

Jännitti pikkasen, kun pitää siinä kulkueessa kävellä. Mauno sai kantaa ristiä ja lukea raamattua.

Minulla ja Laalaalla oli synnintunnustus. Olin kirjoittanut sen PIENELLE (hm...) lappuselle.

Mikrofooni rätisi kuulemma pahasti minun lukiessani, joten tunnustustani ei oikein hyvin kirkossa kuultu.

Lohduttauduin sillä, että Jeesus kuuli ne ja ovat ne siis anteeksiannetut.

Tuomasmessun aikana sai kulkea eri sivualttareille, joita kirkkoon oli väliaikaisesti pystytetty ja kirjoittaa esirukouspyyntöjä.

Minäkin kävin kirjoittamassa lappusen ja siinä olevien asioiden puolesta rukoiltiin.

Hieno asia tuo esirukouslappuasia!

Toisaalta ,ei rukousaiheita toki lapulle tarvitse kirjoitella. Kyllä ne kuullaan ihan hiljaa mielessä ajateltunakin.

Aika paljon seurakuntalaisia oli tullut kirkkoon.

Ihan uusi Tuomas-kuorokon oli perustettu tätä tilaisuutta varten ja hyvin lauloivatkin.

Maanantai päivänä saimme kaikki viisisataa laulavaa joulukorttia valmiiksi.

Niistä tuli niin hienoja, että ittekkin vähä säikähdettiin.

Kortissa on kuvattuna enkeli, jolla on puinen nappi (ilman reikiä tietenkin) päänä.

Napit loppuivat hieman kesken, mutta ei hätää!

Minä tehtailin kuuskymmentä pahvista naamaa punaisine poskineen ja niistä tuli myöskin hienoja.

Sen sanoivat myös muutkin, ettei minun tarvinnut oikein paljoa itse kehuskella.

Tänään olin Maikun kaa Maaseutunaisten ( on muuten niin kaunis sana, että jo senkin takia haluan kuulua ko. puljuun." MAASEUTUNAISET " vois ihan runoa rustata. Esimerkiksi: seudulla ihanaiset naiset seestein silmin etäälle johoinkin kaukaisiin katsantansa loivatten ja...)

Laitoimme pöydän koreaksi ja keitimme äykeät kahvit. Oli lohipiirakkaa ja korvatillikoita jne.

Lainasin Maikulta kaksi euroa, että voin ostaa arvan. Pääpalkintona oli herkkuisa herkkukori.

Ei osunut kohilleen voitto, paitsi tietenkin siitä maaseudun naisesta tuntui muunlaiselta, joka sen sai.

Minulla olisi ollut toinenkin paikka olla tänä iltana. Nimittäin kirjoittajapiiri.

Lähetin sinne "hauskan" pakinani sähköpostissa ja annoin luvan repostella sitä, kun yhteen kokoontuvat kirjoittelemaan.

Niin olivat tehneetkin ja palautettakin oli tullut ihan piisalle asti. Olin eri mieltä, kun olivat kehoittaneet vanhoja fraaseja poistelemaan ja olin samaa mieltä, kun sanoivat, että hyvä oli.

Sain vetäjältä hienosti palautetta.

Yleensä olen jäärä-, mutta jästipäisesti sitä mieltä, että minkä kirjoitin, sen kirjoitin!

Pilikkuakaan en muuksi muuta!!!

Enkä kuuntele neuvoja ja vielä vähemmän niitä noutatan!!!( päättäväistä keuhkojen rohinaa...)

Runoja minun kuitenkin pitäisi myös kirjoitella Pyhäinmiesten päiväksi Orisbergin kirkkoon. Kirjaston runopiirillä on siellä esiintyminen.

Magnus juontaa ja pitää puheenkin.

Katselin vaivihkaa sinne runokilpailuseurakunnan sivustoille tässä päivänä muutamana.

Oli 400 runoilijaa lähdettänyt kilpailuun runosiaan.

Kukin sai lähettää kolme runoa ja jos kaikki ovat sen tehneet, niin lasketaanpa: neljäsataa kertaa kolme? Huhhuijjakkaa!

Tammikuussa kuulemma aikovat olla selviytyneitä urakastaan.

Meikäläinen jo alkoi antaan periksi mielipiteestään siinä kunniamainannassa.(En edellisessä blogissani sitä muka halunnut).

Olisihan se hienoa, jos tuhannenkahdensadan värssystön seasta mainittaisiin, että kunniakasta yritystä havaittiin myöskin Vähännevan suunnasta. Sieltä oli nimimerkki " valkuaiset sinessä " (nimimerkki muutettu) lähettänyt kolme runoa, jotka todella koettelivat tajunnanvirtaa.

"Valkuaiset sinessä" on hyvä ja jatkaa kirjoittamista pöytälaatikkoonsa.Ystävällisin kunniamaininnoin Arvosteluraati.

Aion mennä nyt nukkumaan. Hyvä yötä ja Jeesus myötä.

Jäi muuten mainitsematta, että sauvakeppikävelin taas Yhden Hehtaarin metsään.

Ei ottanut kipeetä mihinkään ja ihan pikkasen vaan tympäs.

Magnus sanoi, että menoni on jo kuin tiineellä hirvellä. Siis aika ketterää.