Taaskin taannoiselta matkaltamme Israelissa otettu kuva beduiinien luona vierailusta.

Tällä kertaa kuvassa itse matkanjohtaja Magnus Jouppi!

Hän on myös tulevan matkamme johtaja vuonna 2011 huhtikuussa.

Sinne matkalle otetaan mieluusti varauksia jo nyt. Yli kaksikymmentä innokasta matkaajaa onkin jo mukaan luvannunna lähteä.

Kuvassa Magnus näyttää hiukkasen nyrpeältä, joka ilme on muuten hänelle aika harvinainen.

Minä en antanut Magnuksen ratsastaa kyseisellä elikolla, jonka peräpää hiukan vilkkuu vasemmassa reunassa.

Kameli odotti kauan ja hartaasti kontillaan maassa ja sen omistaja ja Magnus tekivät kaikkensa kääntääkeen järkähtämättömän pääni.

En antanut periksi.

Pelkäsin, että kameli on opetettu truikkaamaan kuuluisan sylkyklönttinsä tälläisissä tapauksissa nimenomaa ratsastusvastustelijan pärstään, mutta niin ei onneksi käynyt (tai sitten se ei ollut vielä oppinut).

No mitä, kun Magnuksen kaikki selkälevykkeet ovat vinksallaan, mikä minnekin ilmansuuntaan, niin nyt vielä kamelin kyttyröille huojumaan!

Ei, ja vielä kerran ei!

Seuraavalla matkallakaan en aio antaa piiruakaan periksi ja Kapernaumissa käyskelevän norsun on ihan turha koukutella kutsuvasti kärsällään!!!

Viime torstaina kokoonnuimme kirjastoon Runopiirin merkeissä.

Hioimme ohjelmaa, jonka tulisimme toteuttamaan Orisbergin kappelissa pyhäinmiesten päivänä

Tilaisuudesta olisi pitänyt olla ilmoitus seurakunnallisissa, mutta oli sen ilmoittaminen jostain inhimillisestä syystä unehtunut.

Puffi oli kyllä komeasti lehteen räntätty, mutta siinä ei käynyt selville ajat.

Puffeissa, kun ei aikoja ilmotella, niin että siinä ei ollut kukaan unohtanut inhimillisestikkään katsoen mitään.

Kappeliin kertyi, kuin kertyikin piskuinen joukko kuulijoita ja kaikki meni upeasti.

Eveäkään ei itkettänyt yhtään, kun lausui sitä iki-ihanaa valitsemaansa ruotsalaista virsirunoa.

Se on toki suomennettu Anna-Maija Raittisen ammattitaidolla, niin että, vaikka ei olisi osannut sanan palaa ruotsia, käsitti sen ja ymmärsi.

Minä lausuin omitekoisen runon ja luin Ilmestys kirjasta sen kohdan, jossa puhutaan siitä valkeisiin puetusta joukosta palmun oksat käsissä.(Johanneksen ilmestys 7 9-17).

Kaikilta meni mielestäni runon valinnat nappiin ja täytyy sanoa, että siinä oli koolla varsinainen Jeesuksen- ja taiteen ystävien valioporukka.

Kylmässä, mutta kauniissa Orisbergin pikkuisessa kirkossa.

Kylmä oli niin, että henki höyrysi.

Mutta niin höyrysi sytämmemmekin, ja lopuksi joimme Kyllin tuomaa kuumaa marjamehua.

Perjantaina siivosimme Magnuksen kaa.

Magnus imuroi ja minä pyyhkielin mäntysuopaliuoksella sitämukaa, kun lattia alkoi kirkastua murujen ja pölyn alta.

Magnus urputti, että häneltä jää VALTAVASTI hommia tekemättä, kun AINA pitää siivota.

Ihmettelin suurin kirjaimin ja suurella volyymilla, että MITÄ IHMEEN HOMMIA VOI OLLA KAHDEN VIIKON VÄLEIN JA JOSKUS HARVEMMINKIN.

" NO KAIKENLAASTA!" vastasi Magnus tuikeesti silmiin tapittaen ja ponkaisi imurin käyntiin.

Imurin meteli peitti alleen muut kommentit, jos niitä ikinä olikaan.

Olimme sitten lauantaina myös syntymäpäivillä.

Joonathanin 9-vuotispäivää vietettiin nyt VANHOJEN (!) voimin.

Kaverisynttärit pidettiin silloin syyskuussa, kun itse H-hetkikin oli.

Synttäreillä on aina mukavaa. Niin nytkin.

Vivianni oli väkertänyt juusto-nakki-viinirypäletikkuja ison pilkkumillisen.

Minä söin niitä niin monta, että piti livauttaa dokumentit, eli tikut, Magnuksen lautaselle, ettei kukaan näkisi KUINKA MONTA niitä tulikin popsittua.

Olisin saanut tilaisuuden lausua runonkin, mutta suurena vellihousujen kruunaamattomana kuningattarena en lausunut.

Seuraavan kerran otan koko repertuaarini mukaan ja alkaan lausumaan heti ensimmäisen kahvikupillisen ynnä suklaatorttupalasen jälkeen ensimmäiset runot.

Ja jatkan siitä sitten niin kauan, kunnes Eerikki-vävy kysyy, koska muori olisi Hälävällä, jos nyt heti lähtis.

Huomenna menen jumppaamaan. Kävin ostamassa jumppamaton, koska voimistelusalin lattia tuntui sangen kovalta, huolimatta omakohtaisista ja sitkeistä luomujumppamattokaitaleista persuuksissani.

Rukoilenpa Jeesusta varjelemaan elämääsi pian nukkumaan käydessäni kuka sitten taas oletkin ja lienetkin!

Hyvää ötyä toivottaa jumppaaja ja himolenkkelijä Kaisa J.